Pseudo-empatia ärsyttää

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Simba
  • Aloitettu Aloitettu
Net Virgin sanoi:
Lopetetaanpa sitten adventtikynttilöiden ja itsenäisyyshässäköiden tupruttelu samalla... Vittuako siitä itsenäisyydestä ja sen vuoksi kuolleista.. naapurit voi pian nähdä kun polttelen kynttilöitä kuolleiden isänmaanpuolustajien muistoksi...
Click to expand...
Nämä asiat eivät ole verrattavissa tekopyhiin ketjujeesustelutekstiviesteihin.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tomi sanoi:
Nämä asiat eivät ole verrattavissa tekopyhiin ketjujeesustelutekstiviesteihin.
Click to expand...

Tässä kohtaa en viittaa näihin ketjuhässäköihin, vaan yleensä empatiaan ja toisten kunnioittamiseen... Samalla puolustelen Esteliä, koska olen hänen kanssaan samaa mieltä.

ps. sytytetään kynttilät niiden puolesta, jotka eivät voi kokea empatiaa kenenkään tai minkään asian puolesta...
 
Kuinka moni on sinulle tullut kertomaan siitä, että on miettinyt / surrut tapahtumia? Kuinka moni on sanonut sinulle sytyttäneensä kynttilän, jonkin tapahtuman muistopäivänä?
Click to expand...

On eriasia keskustella asioista lähimmäisten kanssa, kuin mainostaa empatiaa muille.

ps. Itsekkin tuprutttelen kynttilöitä esimerkiksi viimeisimmän menettäneeni koiran tuhkauurnan ja valokuvan vieressä kirjahyllyssä.
Click to expand...

On eriasia surra henkilökohtaista menetystä, kuin surra jonkun toisen henkilökohtaista menetystä. On myöskin eriasia auttaa ystävää hädässä ja surun hetkellä ja antaa henkilökohtaista tukea ja olla läsnä kuin lähetellä tekstareita.

Käsitit minut väärin en ole empatiaa vastaan. En vain ymmärrä sillä liputtamista. Kuinka vahva tunne oikeasti on, jos on valmis lähettämään tekstarin tai sytyttämään kynttilän? Jos tekstiviestin lähettämisestä saadut rahat menevät uhrien hyväksi, niin otan puhelimen kyllä käteen.

Mä taidan lopettaa myös tuon tilkkutäkin neulomisen.
Click to expand...

Älä lopeta! Sinä sentään teet jotain auttaaksesi ja uskon, että välität enemmän kuin 90% ihmisistä jotka enssin lähettää kiertotekstarin kaverilleen ja seuraavassa tekstarissa surevat, kun Brookella ja Ridgellä meni taas suhde puihin ja Macyllä on kolme nänniä...

Mitä, jos ihmiset empaattisten tekstiviestien ja kynttilöiden sijaan katsoisivat vähän lähemmäksi ja kiinnittäisivät huomiota siihen miten jokapäiväisessä elämässä kohtelevat toisiaan ja ihmisiä joita kohtaavat päivittäin. On niin saatanan helppoa surra jotain toisella puolella maailmaa, mutta omalle naapurille ei voi sanoa päivää. Tuliko auottua päätä koulussa tai työpaikalla? Kävelitkö jotain päin kadulla, etkä pyytänyt anteeksi? Näytitkö finkkua liikenteessä toiselle kuljettajalle? Valehtelitko jollekin?
 
N.O.Kummonen sanoi:
On eriasia keskustella asioista lähimmäisten kanssa, 1. kuin mainostaa empatiaa muille.
On eriasia surra henkilökohtaista menetystä, kuin surra jonkun toisen henkilökohtaista menetystä. On myöskin eriasia auttaa ystävää hädässä ja surun hetkellä ja antaa henkilökohtaista tukea ja 2. olla läsnä kuin lähetellä tekstareita.
Käsitit minut väärin en ole empatiaa vastaan. En vain ymmärrä sillä liputtamista. Kuinka vahva tunne oikeasti on, jos on valmis lähettämään tekstarin tai sytyttämään kynttilän? 3. Jos tekstiviestin lähettämisestä saadut rahat menevät uhrien hyväksi, niin otan puhelimen kyllä käteen.
Click to expand...

1. edelleenkään harvat osaavat antaa esimerkkiä siitä, kuinka empatiaa mainostetaan... pois lukien nämä tekstari- ja sähköpostijutut, joissa ei ole päätä eikä häntää...

2. Kuinkahan moni joka oikeasti välittää lähettää tekstarin? Ja kuinkahan moni on ollut oikeasti kohtaamassa, vaikkapa kuolleen omaiset ja ollut oikeasti läsnä.. Se on aikasta kova paikka.

3. Kuinkahan paljon sitä rehellisesti ottaen tulee vuositasolla kenekin lähetettyä sitä apua.... tosin tällä ei ole mitään väliä, koska jos joku sanoo sen summan mitä lähettää tahi tekee joidenkin auttamiseksi, niin heti se on tekopyhä paskiainen, joka pönkittää sillä omaa egoaan.
 
reinhardt sanoi:
Estel: Onko sinulla oikeus rypeä toisten surussa? Joskus minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä on järkyttynyt ja suree tuollaisia asioita vain saadakseen huomiota. En tarkoita, että sinä olisit sellainen, mutta väitän, että melkoisen moni kynttilän sytyttäjä olisi.

Epäilemättä olen kieroutunut, mutta vihaan sitä, kun minulle esitetään surunvalitteluja ja todetaan, että tiedän miltä susta tuntuu. Ja ollaan ah niin empaattisia. Jos empatiaa ei pysty osoittamaan teoilla, en halua tyhjiä sanoja tai tekojakaan. Enpä usko, että jotakuta lapsensa menettänyttä vähääkään lohduttaa, että Suomessa sytytellään kynttilöitä. Luultaasti tuntuu lähinnä siltä, että asiasta tehdään nimenomaan viihdettä. Kuten kaikesta nykymaailmassa. Ihmisten pitäisi antaa surra omat surunsa rauhassa.
Click to expand...

Selittäkää joku nyt tyhmälle ja yksinkertaiselle Gillylle, MIKSI se on toisen surussa rypemistä/sen omimista, jos omaa järkytystään/suruaan/tunnekuohuaan jostain isosta tragediasta purkaa esim. kynttilän sytyttämällä? Itse esim. myönnän, että pari päivää WTC:n iskun jälkeen menin verenluovutukseen. Oli kyllä ollut tarkoitus mennä muutenkin kohtapuoliin, mutta silloin tuon iskun jälkeen tuli jotenkin sellainen tunne, että nyt minä haluan mennä, haluan auttaa - vaikka tyhmäähän se on, kun eipä ne meikäläisen veripisarat iskussa loukkaantuneita tietenkään mitenkään auttaneet. :rolleyes:

Ehkä olen sitten jotenkin tavanomaista herkempi ja helpommin järkyttyvä, mutta muistan vieläkin, miten pahalta tuntui 11.9. 2001. Ja miten pahalta tuntui se, että exäni ei tuntunut olevan millänsäkään tapahtuneesta eikä tajunnut, että minulle olisi ollut tärkeää käsitellä asiaa puhumalla. (Toki katson tässä asiaa nyt vai omalta kannaltani, exä taas todnäk näki tilanteen niin, että OK, paha juttu kun tuollaista tapahtuu, mutta ei vaikuta suoranaisesti meidän elämään, joten hittojakos se vaimo nyt tuossa ruikuttaa...)

Tämän sekavan ja tunnepitoisen sepustuksen pointti on siis siinä, että vaikka jokin iso tapahtuma - vaikkapa Ossetian koulukaappaus - ei suoranaisesti minua koske eikä minun elämääni muuta suuntaan taikka toiseen, niin miksi minä en saisi silti tuntea surua ja järkytystä, onhan kyse kuitenkin TODELLA hirvittävästä tapahtumasta? Onko se joltakulta pois, jos haluan sytyttää kynttilän tai muuten hiljentyä?

nimim. tunteellinen, naiivi ja typerä(kö?)

Ja ei muuta kuin verta luovuttamaan ...
 
Mitä, jos ihmiset empaattisten tekstiviestien ja kynttilöiden sijaan katsoisivat vähän lähemmäksi ja kiinnittäisivät huomiota siihen miten jokapäiväisessä elämässä kohtelevat toisiaan ja ihmisiä joita kohtaavat päivittäin. On niin saatanan helppoa surra jotain toisella puolella maailmaa, mutta omalle naapurille ei voi sanoa päivää. Tuliko auottua päätä koulussa tai työpaikalla? Kävelitkö jotain päin kadulla, etkä pyytänyt anteeksi? Näytitkö finkkua liikenteessä toiselle kuljettajalle? Valehtelitko jollekin?
Click to expand...

Oisin quotannu Kummonen koko sun tekstin mutta siitä ois tullu turhan pitkä quote. Asian ydin on tässä minkä sitten quottasin. Eli juurikin näin pitäisi ihmisten alkaa seuraamaan omaa elämäänsä ja ympäristöään. Paskaa sattuu ympäri maailmaa mutta se mikä meitä koskee on jokapäiväiset ympyrät missä pyöritään. Huonoja fiiliksiähän nuo terroritapahtumat herättää ihmisissä mutta vielä huonommat fiilikset herättää jos joku pilaa päiväsi vittuilemalla tai lyömällä lokaa niskaan henk.koht tasolla.
No joo ei taas oikeen mitään pointtia...Kummonen saa jatkaa:)
 
ihmettelen useimpien ajatusmaailmaa...jumalauta älkää sitten sytyttäkö sitä kynttilää. Mä en saanut kyseistä viestiä mut mua ihmetyttää et joku raivostuu tuollaisesta. Pointsit kotiin simbe.

N.O.Kummonen kenelle sitä todistellaan jos sytytetään yks kynttilä? :david:

ja en ole sytyttänyt kynttilää.
 
Gillyanne sanoi:
Itse esim. myönnän, että pari päivää WTC:n iskun jälkeen menin verenluovutukseen. Oli kyllä ollut tarkoitus mennä muutenkin kohtapuoliin, mutta silloin tuon iskun jälkeen tuli jotenkin sellainen tunne, että nyt minä haluan mennä, haluan auttaa
Click to expand...
Mäkin olisin halunnut auttaa, mutta 500 g verenluovutus huonontaa jo pumppia treenissä niin paljon, että jätin menemättä. :joulu5:




irtoherneet.jpg
 
Eiköhän tässä ole useampia ryhmiä:

1. Aidosti empaattiset kuten esim. estel ja gilly tod.näk eivät tarvitse ketjutekstareita kynttilöiden sytyttämiseen, vaan se tapahtuu ihan luonnostaan, omasta persoonasta käsin.

2. Falskit jeesustelijat, jotka tarvii sen tekstarin

3. Meikäläiset, jotka ärsyyntyy siitä, että joku KEHOITTAA osoittamaan empatiaa. Eivätkä sytytä niitä kändeleitä. Mua se tekstari vitutti, käyn silti mummolla siivoamassa ja luovutan verta.

Empatiakyky on tunne, joka on tai sitten ei. Joillakin se kattaa tuntemattomat, joillakin vain läheiset. Kukin olkoon rehellinen fiiliksilleen. Olen silti vakuuttunut, että kohdan kaksi "ei-tunteilleen-rehellisiä" falskeja farisealaisia on huomattavan paljon enemmän kuin kohtaa yksi. En usko, että jeesustelutekstaria oli suunnattu meikäläisille ja vielä vähemmän gillyn ja estelin edustamalle persoonatyypille.
 
Gillyanne sanoi:
Itse esim. myönnän, että pari päivää WTC:n iskun jälkeen menin verenluovutukseen. Oli kyllä ollut tarkoitus mennä muutenkin kohtapuoliin, mutta silloin tuon iskun jälkeen tuli jotenkin sellainen tunne, että nyt minä haluan mennä, haluan auttaa - vaikka tyhmäähän se on, kun eipä ne meikäläisen veripisarat iskussa loukkaantuneita tietenkään mitenkään auttaneet. :rolleyes:
Click to expand...

Olen Kummosen kanssa samaa mieltä siinä, että hetkellisillä todellisuuteen heräämisillä ei ole paskankaan väliä, ellei yritä jokapäiväisessä elämässäänkin tehdä jotakin.

Ehkä minä olen sitten kieroutunut, mutta ajattelen miltä minusta tuntuisi noissa tilanteissa: ja kun olen jonkun menetyksen kokenut, oloani ovat vain pahentaneet nämä itku silmässä empatiaansa tarjoavat ihmiset. Varsinkin vähän vieraampien "empatia" tuntuu lähinnä vastenmieliseltä, koska hitostako ne tietävät, miltä itsestä tuntuu?
 
Gillyanne sanoi:
nimim. tunteellinen, naiivi ja typerä(kö?)
Click to expand...

Gilly, mie jo tossa threadin aloituksessa sanoin että on olemassa (luojan kiitos) aidosti empaattisia ihmisiä kuten sinä jotka pystyvät samaistumaan myös tuntemattoman tuskaan. Se ISO ero mitä tässä haetaan on siinä että sinä ahdistuit tapahtumasta jo sen tapahtuessa jolloin kynttilän sytyttäminen ei ole sulle konventionaalista hyväämieltä. Eli kysymykseesi vastaus - olet tunteellinen mutta et naiivi saatika typerä.
 
N.O.Kummonen kenelle sitä todistellaan jos sytytetään yks kynttilä?
Click to expand...

Ei sitten vissiin kenellekään. On se vaan ihme jos eivät aivot tunne samoja tunteita ennenkuin steariini palaa...

Ehkä entisenä VPK-laisena suhtaudun skeptisesti avotuliin sisätiloissa.
 
N.O.Kummonen sanoi:
Ei sitten vissiin kenellekään. On se vaan ihme jos eivät aivot tunne samoja tunteita ennenkuin steariini palaa...

Ehkä entisenä VPK-laisena suhtaudun skeptisesti avotuliin sisätiloissa.
Click to expand...

niin...no onhan sen tietenkin jos ei kiinnosta pätkääkään turha sitä kynttilää sytyttää mut jos tosiaankin on tunteita mukana sen kynttilän sytyttäminen ei pahaa te, kunhan ei polta omaa taloa.
 
En ymmärrä Ringsiden tarvetta tehdä karu kolmijako ihmisten välillä. Olisiko tämäkään threadi alkanut, jos tekstarissa olisi ollut kehoitus polttaa kynttilää sisätiloissa kaihtimet kiinni? Mikä on saanut jotkut teistä luulemaan, että kynttilän polttajat haluavat välttämättä näyttää naapurilleen?
Joku syytti aiemmin ihmisiä tekopyhyydestä, Right on! Itse vauraan (?) länsimaan kansalaisena syyllistyn omantuntoni hellittelyyn alati. Uutisten tuodessa sodan- tai nälänhädän kauhuja keittiönpöydälleni, pistän muutaman sentin summittaiseen hyväntekeväisyys-lippaaseen ja annan itselleni anteeksi sen, että elän Suomessa enkä Darfurissa. Onko se tekopyhää? Aivan varmasti. Häpeänkö sitä? En.
Gillyanne (korjaa jos olen väärässä) puhui viestissään samasta asiasta, mistä kirjoitin aiemmin: "Tämän sekavan ja tunnepitoisen sepustuksen pointti on siis siinä, että vaikka jokin iso tapahtuma - vaikkapa Ossetian koulukaappaus - ei suoranaisesti minua koske eikä minun elämääni muuta suuntaan taikka toiseen, niin miksi minä en saisi silti tuntea surua ja järkytystä, onhan kyse kuitenkin TODELLA hirvittävästä tapahtumasta? Onko se joltakulta pois, jos haluan sytyttää kynttilän tai muuten hiljentyä?" Joku voi syyttä Gillyannea empatiakalastelusta. Minä en. Minun mielestä ihmisellä on oikeus tuoda turvattomuutensa, surunsa, suutuumuksensa, epävarmuutensa julki tekstiviestin tai kynttilän välityksellä. Itse en lähde kyseenalaistamaan jokaisen kynttilänsytyttäjän tai tekstarin lähettäjän motiiveja, koska en niitä tiedä. Syitä näihin tekoihin on todennäköisesti yhtä monta kuin on tekijää.
Ainiin. Itse en kynttilää sytyttänyt. Äiti on kieltänyt tulella leikkimisen.
 
reinhardt sanoi:
Estel: Onko sinulla oikeus rypeä toisten surussa?
Click to expand...
En koe niin tekeväni. Tai sitten voin lopettaa, kuten aiemmin sanottiin, kynttilöiden viemisen haudoille jouluna ym. Mitä sitä kaatuneiden muistomerkillä mun kynttilää tarvitaan, hyi, sehän olisi sosiaalipornoa.

Mä koen, että se on mun mielenilmaus ja osanotto ja mitälie. En kuvittelekaan tietäväni miltä muista tuntuu, mutta ajattelen mielessäni, että pirskutin kurjalta tuntuu heidän puolestaan.

Kuten Gideon S sanoi,
Minun mielestä ihmisellä on oikeus tuoda turvattomuutensa, surunsa, suutuumuksensa, epävarmuutensa julki tekstiviestin tai kynttilän välityksellä.
Click to expand...
Ehkä se menee noin. On olo, että kaikki menee yli äyräiden ja olkoonkin, että joku kynttilöiden sytyttely on turhanpäiväistä niin se on jotain. Siinä purkaa sitä epätoivoista kiukkua miksi pitää tapahtua näin kamalaa ja surua ja kaikkea. Ehkä pitäisi olla kyynisempi, niin pääsisi ilman kaikkea tätä tunnehässäkkää...
 
Kaikki saa poltaa kynttilöitä jos haluaa. Itse en joka tapauksessa polta kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulle saa lähettää vaikka miljoona tekstaria ja saada mut pahalle tuulelle siitä, että viestissä ei ole mitään järkevää sanottavaa. Sitten vielä odotetaan, että tuhlaisin monia senttejä viestiketjun jatkamisella.
Tottakai jokaisella on lupa tuntea sydäntä särkevä kipu rinnassaan kun jossain päin Venäjää on tehty hirmutekoja. Viikon päästä sitten kerrotaan kaverille venakko vitsiä eikä muisteta tapahtuneista mitään. Kyllähän se on niin että lapsia kuolee joka päivä paljon enemmän ympäri maailmaa, mutta ei heille kukaan polta kynttilää koska he eivät kuolleet samassa paikassa yhtä aikaa. Moniko tunsi yhdenkään koulukaappauksen uhreista, tai edes heitä suremaan jääneistä sukulaisista?
Tämän perusteella pitäisi kyllä lähettää tekstari jokaisen väkivaltaisesti kuolleen ihmisen muistoksi. Lähettää kuka haluaa, mulla taitaa mennä saldo kiinni ennen Kuollut numero 271:tä.
 
Heh, tällainen threadi on perustettu ainakin kolme kertaa jo tänä vuonna. En kyllä käsitä mitä pahaa tuossa on. Antaa ihmisten sytytellä kynttilöitä jos mieli tekee.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom