Kauppalehti Presso 11.2. sanoi:
Tervetuloa Muumiolaaksoon
Muumiomamman toisella hallituskaudella pysähtyneisyys tulee vallitsevaksi olotilaksi. Mitään kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuilla rakennettua ei voi muuttaa, sillä Muumiolaaksossa kaikki vanha on pyhää ja koskematonta. Siellä on maailman paras peruskoulu ja kilpailukykyisin ympäristö. Kuntia ja korkeakouluja on juuri oikea määrä. Rakennukset on ripoteltu sopivan korkuisina synkän kuusimetsän piiloon. Innovaatiojärjestelmässä on maailman parhaat rakenteet ja resurssit. Aavan meren tuolle puolelle ei tarvitse katsoa, koska siellä kaikki on kuitenkin huonommin.
Muumiolaakson valtaeliitti uskoo, toivoo ja asenteisiin istuttaa, että lähiympäristön turvallisuuspoliittinen status säilyy muuttumattomana. Globalisaatio alistuu konferenssien käskettäväksi, ja tienaamisen makuun päässeet kiinalaiset kiltisti hillitsevät kasvuansa. Hyvinvoinnin jakopäätä voi rassata mielin määrin ilman seurauksia tuotantopäälle. Ihmiset jotenkin vain alkavat mennä töihin ja perustaa yrityksiä, vaikka eivät itse siitä juuri mitään tienaisi.
Muumiolaaksossa politiikka on gorbatšovilaista. Olennaisiin asioihin ei kajota, sen sijaan tulee julmasti julistuksia, mittavasti moralisointia ja säälimättömästi systeemikyberneettistä säätämistä.
Muumiolaaksossa ei kokoonnu ensimmäinenkään totuuskomitea. Totalitarismin, kansanmurhien ja kommunismin myötäjuoksijat ehtivät turvallisesti eläkkeelle ja ukkokotiin. Aikaisintaan seuraavalla hallituskaudella alkaa moraalipaniikki ja puhdistus: kuinka saatoimmekaan, miksi kukaan ei reagoinut!
Muumiolla ei ole käsitystä historiasta, koska se kertoisi inhottavista muutoksista. Ei ole visioita, koska missio on nykyisen säilyttäminen. Politiikka on yleisen mielipiteen seuraamista, ei sen johtamista. Muumiolaaksossa toimitaan entisen kenraalin tavoin, joka sanoi, että tuolla ovat mieheni. Täytyy katsoa, minne ovat menossa, että voisin johtaa heitä sinne. Oli se sitten Nato tai perikato.
Muumio ei mitään opi. Muumioituneista ajatuksista pyyhitään pölyä ja siirrellään niitä paikasta toiseen. Eräs näistä on dependencia, leniniläisestä imperialismiteoriasta ja latinalaisamerikkalaisesta vallankumousromantiikasta muumioitunut käsitys globaalista kapitalismista. Sen mukaan rikkaat teollisuusmaat riistävät köyhiä maita vapaakaupan ja monikansallisten suuryhtiöiden avulla. Köyhille jäävät alkutuotanto ja paskaduunit. Teorian perusteella Etelä-Amerikassa suljettiin taloudet, suosittiin kotimaista, sosialisoitiin monikansalliset yritykset ja pantiin valtio talouden vahdiksi. Seurauksena oli taloudellinen romahdus, poliittinen kaaos ja leviävä köyhyys. Päinvastaisen vapaakauppateorian mukaan menneet Aasian maat sen sijaan lähtivät kasvu-uralle.
Dependencia on osoitettu vääräksi niin teoriassa kuin käytännössä. Mutta Muumiolaaksossa se makaa uudella paikalla levittämässä löyhkää ympärilleen. Sen mukaan Muumiolaakson duunari pitää itsellään siistit sisätyöt ja tuottavat huippuhommat. Pakistanilainen tekniikan tohtori ajakoon taksia ja indonesialaiset tehtaantytöt liimailkoot lenkkitossuja. Muumiolaaksolainen ei ole työväkeä vaan hienoa herrakansaa, jolle kansainvälisessä työnjaossa ilman muuta kuuluvat korkean osaamisen tehtävät.
Muumiolaakson arvokeskustelu on meillä edessä. Jos mamma saa määrätä, se lähtee siitä, että ihan itsestään vaan hillopurkkeja ilmestyy komeroihin ja taikurin hatusta valuu ehtymätön virta vadelmamehua millimetrimitalla jaettavaksi.