Myös minä treenaan punteilla kerta viikkoon. Juurikin kuntopiirinä. Lisäpainojen paras puoli on oikeastaan sinä, että niillä on hyvä treenata vetäviä liikkeitä niin, ettei tule lihasepätasapainoa. Eli en suinkaan demonisoi puntteja, mutta potkunyrkkeilyn harjoittelussa niiden merkitys on suhteellisen pieni.
Aloittajalla on mahdollisuus/halua treenata kuusi kertaa viikossa. Optimi kombo olisi neljä lajitreeniä ja kaksi lenkkiä. Etenkin jos/kun voimataso on valmiiksi enemmän kuin riittävä. Toiseksi paras vaihtoehto on sitten kolme lajitreeniä, kaksi lenkkiä ja kuntopiiri.
Koska en tunnista aloittajaa, lienee kyseessä naapuriseuran mies. OKB:lla on kolmet treenit viikossa ja epäsäännöllinen vapaavuoro. Käy siellä aina kun mahdollista. Koska aloitat vanhana, pitää lajitekniikan kehittymiseen satsata mahdollisimman paljon. Itse olen havainnut, että joudun treenaamaan noin puolitoista kertaa enemmän kuin nuorena aloittaneet saadakseni saman teknisen kehityksen. Minä tosin olen myös harvinaisen lahjaton.
Ammattilaisten treenipainotuksia ei kannata katsoa liikaa, koska he ovat ammattilaisia ja treenaavat 15-20 kertaa viikossa. Tällöin on aivan erilaiset mahdollisuudet lisätä treeniohjelmaan kaikenlaisia vähemmän tärkeitä elementtejä, kun sitä treeniaikaa kerran on. Harrastetreenaajan pitäisi kuitenkin saada ne perusasiat kuntoon.
Lisäksi ammattilaisottelijoilla palautumista autetaan hieronnalla, kylmähoidoilla, tasokkaalla venyttelyllä ja joissain tapauksissa jopa kemiallisin keinoin. Raskaan punttailun ongelmahan on juuri se, että palautuminen siitä häiritsee muuta treeniä. Potkutekniikan kehitys ei voi olla nopeaa, jos ei treeneissä ylipäänsä pysty potkaisemaan oikein.
Fedor ei sitten kuulu tähän ollenkaan, koska hän ei ole potkunyrkkeilijä. Ja muutenkin kannattaa mieluummin katsella niitä Masatoja ja Souwereita kuin Mighty Mota ja Bob Sappia, koska amatööripuolella on aina painoluokat.