^^Ihan samaa kelasin itekkin. Onhan Make vetänyt aika sairaita treenejä aikanaan, mutta tuntuu olevan agenda noissa Markon vetämissä treeneissä vaan ja ainoastaan treenautettavan tappaminen eikä se että treenistä jäisi jotain käteen saatikka tulisi kehitystä. Veikkaan että jos Marko joutuis samat sarjat vetämään (totta kai sarjapainot suhteutettuna) niin treeni tuskon olisi lähimainkaan samanlainen.
Et liene nähnyt kun Make treenaa kovaa? Minä olen ja voin sanoa varmuudella että
olet oikeassa. Se ei olisi lähimainkaan samanlainen vaan
huomattavasti kovempi kuin tämän vielä melko kokemattomalta urheilijalta vaikuttavan Alonan setti. Treenattiin Maken kanssa yhdessä tämän potkunyrkkeilyuran aikana ja voin kertoa että samanlaista intensiteettiä ja keskittymistä meneillään olevaan treeniin en ole nähnyt kuin yhdellä ihmisellä (
https://pakkotoisto.com/threads/lauri-suomela.127044/ ), vaikka olen nähnyt kovia urheiliijoita paljon. Make on tässä suhteessa poikkeusyksilö huippu-urheiljoidenkin joukossa ja se treenaamisen intensiteetti ja paneutuminen on jotain aivan käsittämätöntä. Miehen psyyke kestää ihan älyttömiä.
Muistan elävästi otteluharjoituksen, jossa Make aloitti tapansa mukaan reippaasti kolauttamalla minua heijarikoukulla päähän niin että tähtiä näkyi. Laitoin sitten kaasua silmään ja annoin hudaa koko erän ajan sen mitä raajoista lähti eikä Make pian pystynyt paljon muuta kuin suojaamaan. Erän jälkeen menin sitten muka viisaana sanomaan että me voidaan kyllä ottaa kovaa mutta että täältä tulee sitten myös kovaa. Saamastaan selkäsaunasta huolimatta Make vain virnisti ja sanoi että "Ei kun tosi mukava kun välillä pääsee ottamaan reippaammin!" :D Silloin tajusin miksi toinen meistä on ollut huippu-urheilija ja toinen ei. (Kokeilkaapas muuten joskus vetää punttitreeni niin että jos paino ei liiku, niin valmentaja lyö. ;))
Ja tuo ajatus että tarkoitus olisi vain väsyttää treenattava eikä että jäisi käteen jotain. Eikös tuossa ollut vähän niin kuin idea se psyyken kehittäminen? Urheilijan on opittava harjoittelemaan äärirajoillaan ja niiden yli jos haluaa menestyä. Miten tämä muka onnistuisi ellei juuri niin että valmentaja tsemppaa vieressä, auttaa löytämään rajat ja ylittämään ne? Mukavuusalueella voi treenata vaikka maailman tappiin mutta ei se psyyke siitä kehity yhtään mihinkään niin että jossain vaiheessa pystyisi ylittämään itsensä. Se on helppo havaita tarkastelemalla normaaleita kuntourheilijoita, jotka eivät edes pysty saamaan itseään kovin väsyneiksi vaikka yrittävät. Tämä on asia joka on pakko oppia, jos meinaa urheilussa pärjätä, oli laji mikä hyvänsä.
Mitä tulee noihin alaselkävaivoihin niin ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin suhteellisen vaaraton vaikka tuskallinen lihasperäinen ongelma eikä mikään välilevy tms. Itse olisin selkäkipujen kanssa varovainen mutta minä en olekaan Suomen paras kehonrakentaja kautta aikojen, enkä osaa tunnistaa lihasvaivoja yhtä hyvin. Ja jos joku ajattelee että Make ei itse varmaan treenaisi selkä kipeänä niin väitän että treenaa jos katsoo kehityksen sitä vaativan. Kerran vähän ennen eräitä potkunyrkkeilytreenejä Maken potkisuran loppupuolella juttelimme ja Make kertoi että kävi pikku vahinko. Maken toinen hauis oli nimittäin melkein kokonaan poikki. Kahtena palana ihon alla.
Ja mies tyynenä kuin viilipytty toteaa että harmi homma mutta ei auta muuta kuin treenata sen mitä pystyy. - Ja treenasi myös loppuun asti.
Toivottavasti tästä muistelosta joku sai jotain ajatusta siitä mitä Make tarkoittaa kun puhuu täällä täydellisestä omistautumisesta jota huipputasolle pääsy vaatii.
