Otteita KaHvAaPiNaStA
Sanottakoon näin alkuun. Kirjoitusvirheistä ja kieliopista on sitten turha avautua. Kirjoitus on raakamateriaalia. Voitte kirjoittaa tähän threadiin, niitä omia kokemuksia
Olipas taas yö, ajattelin kotona. Sydän lyö varmasti, vielä 200 kertaa minuutissa. Tiedän sen ennestään, että on ihan turha käydä sänkyyn kukkumaan. Uni ei tule silmään, vaikka kuinka yrittäisi. Sykkeen ja adrenaliini tasojen laskuun, menee noin puoli tuntia. Siinä unta odottaessa, on hyvä tehdä itselleen yö-palaa. Monet ei ymmärrä sitä, kuinka joku voi syödä purkin rahkaa ja ananasta, juuri ennen nukkumaan menoa. Siinä sitä rahkamössöä syödessä, kelailee sitten työvuoron aikaisia tapahtumia.
Kävin Mayor´silla treenaamassa jalat, ennen töihin menoa. Oli hieman makaroni olo, laittaessani narikkaa kuntoon, iltaa varten. Sitä tulee illan aikana, käveltyä ainakin viisi kilometriä narikassa ja kolme kilometriä, valvoessa ravintolaa. Olen minäkin homman valinnut. Ilta alkoi normaalisti hiljaisena. Ehdin lukea päivän lehdet ja siinä sivussa palvelin asiakkaita. "Hyvää iltaa", toivotin ja otin herran takin vastaan. "Narikka olisi kaksi euroa kiitos" sanoin ja otin lantin vastaan. "Narikka lappunne, olkaa hyvä"
Eipä aikaakaan, ovelle pyrki viherpiipertäjä, jolla oli vihreä army-mallin takki, neulottu olkalaukku, johon oli kuvioitu kannabiksenlehti. Olemuksen kruunasi, ylikasvaneet rastat, jotka haisi niin pahalle, ettei matka Lappeenrantaan vetänyt vertoja. Kävelin reippaasti kaveria vastaan ja kysyin papereita. Piipertäjä katsoi minua punoittavin silmin ja sanoi " hei vittu, mä olen 31. vuotta". Sanoin kohteaasti, että meillä on ikäraja 20, joten pyydän poistumaan ravintolasta. Piipertäjä katsoi monttu auki mua, kuin jotain 187cm:stä hasispölliä.
Älysi lähteä kuitenkin ulos ja huusi pihalta minulle, "vitun steroidisika, mä en tule koskaan tähän ravintolaan". Ajattelin, että nyt meni yö-unet, kun menetettiin yksi tuottavimmista asiakkaista. Piipertäjä olisi tilannut yhden bissen ja maksanut senkin kymmensenttisillä. Pöytään päästyään, olisi alkanut tupruttamaan tupakkaa, josta leijuu ihmeellinen sininen savu ja sellainen imelä tuoksu. Kaveri olisi ollut niin sekaisin tupakastaan, että olisi luullut irtoavan ruumiistaan. Seurauksena, paskat housuissa naureskeleva rastapää, jolla ei ole hajuakaan tästä elämästä. Juoksin kaverin perään ovelle, huusin SIVARI ja menin lukemaan Hesaria.
Ajattelin, naureskelin itsekseni. Hei ei portsarit ajattele. Mehän ollaan niitä tyhmiä, jotka eivät osaa sanoa kuin vittuiletko, täh ja painu vittuun.
No voi perse sanoin ääneen, tarjoilija kertoi vessaan sammuneesta sankarista. kamerakännykkä mukaan ja tutkimaan päivän saalista. Siellä oli asusteista päätellen Keravalta lähtöisin oleva maanviljelijä. Asian teki huvittavaksi se, että 120kg. paskamaha oli sullonut itsensä housut kintuissa poikittain koppiin. Perse pystyssä se kyyhötti siinä, kuolaa pitkin poskea ja lattiaa. Potretista puuttui enää, vessaharja perseestä. Ajattelin tyrkätä harjan perseeseen, mutta vessaan tuli sopivasti muita asiakkaita. Otin sitten muutaman muistokuvan ja aloin läiskimään kaveria hereille.
Huomenta! Tuuppasin kaveria, hellästi kylkiluiden väliin. Paskamaha päästi suustaan, ainoastaan korahduksen. Mietin kuumeisesti, kuinka miehen saisi hereille. Otin isännän taskusta lompakon ja etsin ajokortin. Miehen nimi oli Raimo. Huusin kovolla äänellä, RAMI ! AAMULYPSYLLE ! Äijä oli tikkana pystyssä ja katsoi kummissaan, että olinpas minä kumman näköinen lehmä. Saattelin kaverin ulos ja toivotin, mukavia lypsy hetkiä.
Masa saapui töihin 23:00. Pakolliset kädenpuristukset ja mieltä ylentävät sanat Masan koosta. Seuraavaksi, esittelin paskamahan kuvaa Masalle ja Masa nauroi vedet silmissä. Oli muuten aika hyvin onnistunut kuva vaikka itse sanonkin.
Masa kertoi kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta tilanteesta. Sellainen businessmies oli tullut ravintolaan ja oli alkanut heti vittuilemaan narikassa. Se oli heilutellut kultakorttiaan ja sanonut, ettei tarvitse maksaa jos ei kerran maksuvälineet käy. No mikäs siinä ja liimaletti oli päästetty sisälle. Ilta kului, liimaletti oli ärsyttänyt jo jokaisen tarjoilijan ja plokkarin. Onneksi miehen kultakortti oli tehnyt tehtävänsä. Mies nimittäin, sammua pätkähti vessaan. Pojat ajatteli maksaa miehelle potut pottuina. Liimaletin annettiin nukkua valomerkkiin asti, sitten se kannettiin housut nilkoissa ulko-ovelle. Siinä sitten vedettiin kalsarit kainaloihin ja kultakortti suuhun. Oli ihmisillä hauskaa. Minä nauroin huutonaurua ja yritin palvella samalla asiakkaita.
Pikkuhiljaa alkoi jalat tottua kävelyyn, vaikka välillä tuntui jalkojen tippuvan alta. Treeni oli siis mennyt perille. Sanoin Masalle, että hoitaa hetken putiikkia, kävin itse paskalla ja join proteiini-juoman. Tullessani tauolta, näin maailman kauneimman naisen tai ainakin melkein. Pikkukaveri teki kyllä selväksi, että tuo on saatava. Kävelin narikkaan ja sanoin Masalle, että vittu nyt alkoi kyllä panettamaan. Masa vaan tokaisi, että taitaa olla testokäyrät aika korkealla. Vittu sä panisit vaikka meidän mopsia, tossa fiiliksessä. Rauhoitu nyt hyvä mies, Masa sanoi.
Asiakkaita alkoi kertymään jonoksi asti. Minä yksin narikassa ja Masa ovella. Välillä alkaa pinna kiristymään siitä, että toinen portsareista seisoa töröttää ovella. Ovimiehellä pitäisi lukea otsassaan "kahva apina". Minä hikoilen yksinään narikassa ja seuraava tulee vuoroon vasta tunnin päästä. Voi vittu, että osaa välillä vituttaa. Taistelen, ajattelen ja survon paksuja talvitakkeja narikkaan. Helppoa työtä asiakkaan mielestä. Palvelet asiakasta, sitten seuraavaa ja seuraavaa. Jokaiselle pitäisi jaksaa hymyillä, ei vaan aina pysty. Siinä vaiheessa päässä alkaa soimaan säkkijärvenpolkka, kun asiakas tulee narikkaan ja pyytää takkiaan koska unohti tupakkansa taskuun. Eihän kaikkea voi millään muistaa. Kaivat takin alimmaisesta narikasta ja kun olet saanut takin tiskille niin asiakas sanoo, "Sorry, ei mulla olekaan röökejä". Seuraavaksi viet takin takaisin narikkaan ja kuittaat turhan työn pelkällä onnettomalla katseella. Asiakas joutuu ostamaan kallista, ravintola tupakkaa.
Minulta pääsee helpotuksen huokaus, kun näen Jarkon tulevan kohti narikkaa. Hyppään Jarkon kaulaan ja sanon, lasketko minut kotiin. Jarkko katsoo minua epäilevästi, sanoo minun ottaneen päivän lääkityksen väärin. Onneksi pääsen paskalle, juomaan proteiini-pirtelön ja syömään risottoa. Taas on virtaa, painaa työvuoro loppuun. On pakko kävellä samaa reittiä, kuin viimeksi tauolta tullessani. Jos vaikka näkisin mun tulevien lasteni äidin, taas. Etsin katseellani pöytää, jossa näin ilmestyksen viimeksi, mutta turhaa. Hain katseellani tanssilattialta pitkää tummaverikköä. Ainoastaan löysin Miehen joka hakkasi maassa makaavaa miestä.
Katsoin hetken aikaa tapahtumaan, näin parhaaksi erottaa riitapukarit toisistaan. Tarkemmin katsottuna toinen makasi tajuttomana lattialla ja päällä ollut halusi vielä matsin minua vastaan. Ei auttanut muu, kuin kuristaa mieheltä happi pois. On paljon helpompaa raahata tajutonta kaveria ulos, kun taas riehuva poistettava voisi satuttaa muita asiakkaita. Vaarana on kuitenkin se, että kuristaa liian kovaa ja asiakkaalta turahtaa paskat housuun. No omat on housunsa ja paskansa. Sitä hajua vaan ei kauaa jaksa haistella. On siinä ovimiehellä ihmettelemistä, kun raahaan puoliksi tajuttoman asiakkaan ovelle ja kerron toisen tajuttoman olevan vielä alhaalla. Siellä se toinen hyväkäs sylkee verta ja nyppii lasinsiruja käsistään. Kysyin mieheltä illan tapahtumista. Mies kertoi tulleensa tänne hotellille taksilla. Joo sanoin ja ajattelin, eihän tämä mikään hotelli ole. Kysyin kohteliaasti, että miten te tuohon kuntoon olette itsenne laskenut. Mies katsoo itseään peilistä, irvistää ja kuinka ollakaan, etuhampaat ovat poikki. Mulla meinasi päästä huutonauru, mutta pidin pokan ja pyysin herraa narikkaan.
Olisittepa nähneet Jarkon ilmeen kun vein miehen narikkapöydälle. Sanoin Jarkolle, ettei mies saanut pillua. Jarkko tärisi punaisena ja alkoi nauramaan vedet silmissään. Naurulle ei tullut loppua, joten jouduin sanomaan Masalle, ettei ottaisi ketään sisälle vähään aikaan. Sanoin miehelle, että nyt on oikea aika sanoa, mitä siellä tanssilattialla tapahtui. Mies kertoi tanssineensa lattialla ja yhtäkkiä kaikki pimeni. No eihän nyt asiat noin käy, ajattelin. Kävin kysymässä baarista, että mitäs siellä tapahtui. Jenni Kertoi miehen puristelleen kaikkia naisia ja sitten oli vissiin puristanut väärän miehen naista. Tulin takaisin narikkaan ja kysyin Jarkolta, missäs se sankari on. Jarkko kertoi kyllästyneensä miehen naamaan ja heitti sen sitten pihalle. No voi kilin kellit, nyt on sitten molemmat riitapukarit oven takana huutamassa Masalle. Työvuoro kulkee tosi mallikkaasti.
Tämä on siis vain ote kirjasta, jota kirjoittelen. Laittakaa omia tapahtumia tähän threadiin niin voit päästä vaikka kirjaan
