ONNEA OIKEIN PALJON !
En minäkään itseäni ikäloppuna pidä. Onhan tässä vielä melkein 30 vuotta eläkeikään:D Olen kahlannut tämän palstan läpi ja varmaan toistan samoja kysymyksiä, toivottavasti jaksat silti vastailla? Miten valmistauduit kuntokokeeseen ja muistatko suoritus aikoja/määriä? Kirjallisiin olen jo harjoitellut, mulla vielä 6 kuukautta pääsykokeisiin. On pakko ottaa tosissaan ja päästävä ekalla sisään. Kertoile kaikki mikä sun mielestä oleellista. Ai niin, minkälaisia kysymyksiä oli psy.tehtävissä?
Kitoos
Kuntokokeeseen en mitenkään varta vasten treenannut, paitsi penkkiä. Taustalla oli ihan normaali kuntoilu, saliharrastusta tavistasolla (bodypainotteisesti) nelisen vuotta 3 - 4 kertaa viikossa, 1 - 2 lenkkiä viikossa, palloilua ja uintia 1 - 2 kertaa viikossa. Tosin pääsykoe sattui asepalvelukseni viime päiville, joten siinä vaiheessa juoksukuntoa oli vähän tavallista enemmän ja läskiä vähemmän. Kuntokokeen maksimipistemäärä on 5 ja sain 4 pistettä. 1500 m juoksin reiluun kuuteen minuuttiin (en siis vieläkään ole mikään maratoonari
ja seinä meni heittämällä yli (vaikken ole kuin 164 cm - sisulla..). Ketteryyshyppelyssä ei ollut mitään ihmeellistä: jos oikean ja vasemman erottaa, niin siitä selviää. Rata (tiikerihyppy, juoksua, aitojen yli ja ali) meni tosi hyvin, aikaa en tosin muista. Nukenkannosta sain täydet pisteet, kiitos maastavetoharjoittelun. Ylätalja ok (olikohan 45 kg ja toistakymmentä toistoa), pituudessa muistaakseni 210, penkissä säälittävät kuusi (harjoittelusta huolimatta...). Uinnissa luppoaikaa taisi jäädä minuutin verran (maksimiaika 3 min/200 m). Ja en ole siis mikään urheilija, vaan ihan tavallinen kuntoilija.
Niin kuin tällä palstalla on moneen otteeseen mainittu, kuntokoetta on turha pelätä - ja sen painotus kokonaispisteissä ei olekaan mikään päätähuimaava. Mitään yli-ihmisen ominaisuuksia siinä ei vaadita. Jos seinä tai nukenkanto arveluttaa, kannattaa treenata etukäteen. Niihin minun erästäni jäivät ne naiset, jotka kuntokokeessa putosivat.
Kirjallisiin kannattaa panostaa, sekä etukäteen että paikan päällä. Suurin osa kysymyksistä ja tehtävistä on sellaisia, että niissä tarvitaan tiedon ymmärtämistä ja soveltamista (esim. miten virkamiesetiikka toteutuu poliisin käytännön työssä). Sain kaikista kirjallisista täydet, vaikka en todellakaan ollut opetellut materiaalia ulkoa. En edes muistanut EU:n jäsenvaltioiden lukumäärää... Kynän kanssa ei tosin aiemminkaan ole ollut ongelmia, nykyinen ammattikin on kielten parissa.
Ekan karsintapäivän psykologiset tehtävät olivat päässälaskuja, kuviopäättelyitä ja monivalintakysymyksiä (yleistietoa sekä omaa persoonallisuutta käsitteleviä kysymyksiä). Päässälaskuissa ja kuviopäättelyissä oli melko vähän aikaa, ja niiden oli tarkoituskin kai koetella stressinsietokykyä ja ongelmanratkaisukykyä painostavissa tilanteissa. Eivät mitään ihmeellisiä olleet, vaikka oli aika hermostuttavaa ynnäillä lukuja kellon raksuttaessa sekunteja
Nämä tehtävät tehtiin kaikki tietokoneella. Lisäksi oli sanelu, joka piti kirjoittaa paperille ulkomuistista. Persoonallisuuskysymyksissä tiedusteltiin kaikkea hassua ja vähemmän hassua (haluaisitko upottaa varpaasi mutaan? voisitko opetella tunnistamaan kymmeniä kasvilajeja? onko työpöytäsi epäjärjestyksessä?). Jos ei ole sarjamurhaaja tai muu psykopaatti ja vastaa rehellisesti, ei niissäkään pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Toinen karsimispäivä sisälsi ryhmätehtävän (jota on kuvattu aiemmin tässä ketjussa), psykologisen itsearvioinnin (paperilla, piti sijoittaa itsensä sellaiselle ääripäiden väliselle janalle kymmenen persoonallisuuspiirteen suhteen) ja haastattelun. Ryhmätehtävässä auttaa, jos ei ole päällepäsmäri, mutta osaa esittää asiansa napakasti ja tiivistetysti. Haastattelu oli aika jännä paikka, kun pitkän aution huoneen toisessa päässä istui kaksi virkapukuista poliisia ja kyseli vuorotellen aika kiperiä. Normaalilla ulosannilla ja aitoudella siitäkin selviää. Ylipäänsä koko kokeesta jäi sellainen tuntu, että elämänkokemuksesta ja stressinsietokyvystä on hyötyä ihan koko prosessissa (niin kuin tietysti poliisin ammatissakin). Tuskin olisin itse esimerkiksi lukiosta päässeenä päässyt yhtä kivuttomasti sisään. Varsinkin ensimmäinen karsintapäivä (joka oli siis Poliisikoululla ja käsitti kuntokokeet, psykologiset ja kirjalliset - meidän erällä tässä järjestyksessä, muilla erillä oli eri aikataulu) oli todella raskas niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kirjallisissa piti jo vähän pinnistellä, että pysyi ajatus kasassa, ja kotimatkalla oli sellainen olo kuin olisi juossut maratonin ja kirjoittanut reaalikokeen peräjälkeen. Mutta jos ei hätkähdä pienestä ja on ehtinyt jo jossakin prässissä olla elämänsä aikana, siitäkin selviää. Rauhallisuutta, itseluottamusta ja sisua peliin vaan.
Tällaisilla tuloksilla sain 23 pistettä (18 oli minimi kouluun pääsyyn). Ei mikään mission impossible siis. Jääkaappi-pakastinyhdistelmäpoliisia minusta ei tule, mutta ehkä olen sitten se poliisi, joka osaa sekä lukea että kirjoittaa
Toivottavasti tästä oli apua. Kohtahan mäkin tiedän tästä hommasta lisää - viiden viikon päästä on lähtö Hervantaan...
Musta ei selviä ees hevillä, kun kerta sinne haluan:evil:
...Nyt kaljalle. :kippis1: