Pois Suomesta thread...maybe forever!!!

[Publikaani]

Lisäksi tein eilen yliopistovalintoja ja samalla se jotenkin iski tajuntaan, että olen oikeasti lähdössä. Laadukkaan brittiyliopiston jälkeen (varsinkin jos pääsen esim. Cambridgeen) ei paljon kannata tulla enää takaisin Suomeen, ainakaan pysyvästi...
Tuntuu uskomattomalta olla näin lähellä jotain sellaista, mistä on unelmoinut vuosia ja mikä tulee muuttamaan elämän ihan täysin. Onneksi kuitenkin pidän sen välivuoden, saa hiukan omaa aikaa, voi rentoutua ja nähdä maailmaa ennen kuin palaa opiskelemaan.

En halua olla mikään ilonpilaaja, mutta kannattaa myös muistaa että maailmalla matkaaminen muuttaa ihmistä. Lähteminen on aina helppoa, mutta paluu voi olla hankalaa (tai sitten et edes halua palata).

Alyssan sigussa lukee "...luopumaan enemmästä kuin kukaan muu." Ehkä 18-vuotiaan on tuota vaikeaa vielä miettiä, mutta ulkomaille muuttamisessa joutuu väistämättä luopumaan asioista, jotka suurimmalle osalle ihmisiä ovat itsestäänselvyyksiä. Elämäsi voi "muuttua täysin", mutta onko täydellinen muutos lopulta se mitä haluat?

 

[Ripsuh]

Miksi niiiin monet sanoo mun ulkomaille lähtemisestä pelkkää negatiivista: voi olla, ettet tykkääkään.. ei se ruusuilla tanssimista ole.. miksi edes haluat sinne??.. jne jne.

Nyt kun mun haave on toteutumaisillaan, niin monet vaan haluu lytätä. Prkl, mä tiedän, et välttämättä se ei ookkaan "mun juttu" ja palaan Suomeen maitojunal. Mutta sitä kun ei tiedä, ellei käy kokeilee..

 

[Pehvanssi]

Miksi niiiin monet sanoo mun ulkomaille lähtemisestä pelkkää negatiivista: voi olla, ettet tykkääkään.. ei se ruusuilla tanssimista ole.. miksi edes haluat sinne??.. jne jne.

Ne on kateellisia, kun eivät oo uskaltaneet itse lähteä ja nyt niiden ajatusmaailma on kääntynyt jo omaan kuoreensa piiloon ettei vain joutuisi koskaan kokemaan mitään uutta, muuta kuin Kindermunan yllätyksen pääsiäisenä.
Meneeköhän arvaukseni paljonki huti jos väitän että 8/10 tykkää ulkomaan kokemuksestaan. Harvassa on ne "Joo kävinhän mä ulkomailla, mutta ei se ollut mun juttu" kokemukset.
Ei se myöskään ruusuilla tanssimista ole, mutta onko se sitten Suomessa ruusuilla tanssimista? Pitäisikö sen sitten olla ruusuilla tanssimista?

 

[Huppe]

Miksi niiiin monet sanoo mun ulkomaille lähtemisestä pelkkää negatiivista: voi olla, ettet tykkääkään.. ei se ruusuilla tanssimista ole.. miksi edes haluat sinne??.. jne jne.

KAteellisten panettelua, samat henkilöt voivottelevat "Voi kun sitä itsekin uskaltaisi lähteä". Noh, joku taisi jo samaa tuossa kommentoida.

 

[Jakob]

Miksi niiiin monet sanoo mun ulkomaille lähtemisestä pelkkää negatiivista: voi olla, ettet tykkääkään.. ei se ruusuilla tanssimista ole.. miksi edes haluat sinne??.. jne jne.

Nyt kun mun haave on toteutumaisillaan, niin monet vaan haluu lytätä. Prkl, mä tiedän, et välttämättä se ei ookkaan "mun juttu" ja palaan Suomeen maitojunal. Mutta sitä kun ei tiedä, ellei käy kokeilee..

Jos tekee mieli lähteä niin lähtekää. Lähtekää ihmeessä. Mikään ei ole sen raivostuttavampaa kuin ihmiset jotka narisevat veroista, säästä, ihmisistä, jne eivätkä suostu tekemään asialle yhtään mitään. Kyllä sitä voi käydä vuolemassa kultaa toisaalla ja aina pääsee takaisin.

"Just silloin kun mun PITI lähteä".. Justjust, näitä "piti lähteä" ihmisiä on aivan helvetisti liikaa. Se on vaan varattava lennot ja lähdettävä. Kyllä se repun pakkaaminen avartaa maailmaa aikalailla eritavalla kuin viikko pari Mallorcalla tai Thaimaassa kerran vuodessa.

Ei ole ruusuilla tanssimista, muutamat ekat kuukaudet on aika helvetin työläitä kun koitat mountata itseäs siihen paikalliseen järjestelmään. Tekee varmasti mieli Suomeen, jossa asiat on jo hoidettu. Mutta se vaan kasvattaa. Ei tee yhdellekkään nuorelle tai vanhalle pahaa. Ja tosiaan takaisin pääsee aina. Maksimissaan menettää hiukan rahaa ja saa roppakaupalla kokemuksia. Hyviä ja huonoja. Suosittelen. :thumbs:

 

[dammann]

Jos tekee mieli lähteä niin lähtekää. Lähtekää ihmeessä. Mikään ei ole sen raivostuttavampaa kuin ihmiset jotka narisevat veroista, säästä, ihmisistä, jne eivätkä suostu tekemään asialle yhtään mitään. Kyllä sitä voi käydä vuolemassa kultaa toisaalla ja aina pääsee takaisin.

"Just silloin kun mun PITI lähteä".. Justjust, näitä "piti lähteä" ihmisiä on aivan helvetisti liikaa. Se on vaan varattava lennot ja lähdettävä. Kyllä se repun pakkaaminen avartaa maailmaa aikalailla eritavalla kuin viikko pari Mallorcalla tai Thaimaassa kerran vuodessa.

Ei ole ruusuilla tanssimista, muutamat ekat kuukaudet on aika helvetin työläitä kun koitat mountata itseäs siihen paikalliseen järjestelmään. Tekee varmasti mieli Suomeen, jossa asiat on jo hoidettu. Mutta se vaan kasvattaa. Ei tee yhdellekkään nuorelle tai vanhalle pahaa. Ja tosiaan takaisin pääsee aina. Maksimissaan menettää hiukan rahaa ja saa roppakaupalla kokemuksia. Hyviä ja huonoja. Suosittelen. :thumbs:

Totta. Tuon suuntaisia kokemuksia itselläkin, kun lähti nuorena poikana Japaniin. Rahaa meni, mutta ei kyllä kaduta yhtään, vaikka pitkin lopulta palata Suomeen. Nyt kun on taas työn takia kiertänyt eri paikoissa, niin on jälleen alkanut kytemään pieni halu ruveta etsimään asuntoa Taipeista tai Tokiosta, kun firma on perustamassa haarakonttoreita tuonne..... Vanhemmiten alkaa tulla niin mukavuudenhaluiseksi, ettei välttämättä haluaisi työnantajaa helpolla vaihtaa, mutta asuinmaatahan voi vielä vaihtaa. Eikun kamat kantoon ja maa vaihtoon, jos haluja löytyy!

 

[123jippo]

Ja etenkin nuorena kannattaa lähteä koska vanhempana se ei oo enää niin helppoa. Vanhempana on lapsia, kämppää, autoa, kaikkea roinaa kertynyt nurkat täyteen, ihan ok duuni jne...eikä tosiaan laiskuus ja mukavuudenhalu ei vielä pahasti vaivaa nuorena

 

[SerialLoser]

Kateellisten panettelua, samat henkilöt voivottelevat "Voi kun sitä itsekin uskaltaisi lähteä". Noh, joku taisi jo samaa tuossa kommentoida.

Joo, ja sitä paitsi, eihän tietenkään se elo ulkomailla ole
laakista mitään ruusuilla tanssimista.
Arki on arkea niin Suomessa kuin ulkomaillakin,
ja joskus duuni nyppii ja väsyttää ja on paska keli, sama missä sitä on.

Minusta outoa mennä "varoittelemaan" että odotettavissa voi olla
muutakin kuin ruusuilla tanssimistä. Sama kuin varoittelisi, että tiesitkös, että siellä ulkomaillakin pitää syödä ja juoda, muuten ei jaksa.
Ja nukkua pitää kans.

Ei kai kukaan täysjärkinen Suomea siksi olekaan jättämässä,
että kuvittelisi että rajan takana avautuu paratiisi, riittää kun menee sinne.

Tai no, yks tuttu mimmi oli käynyt Italiassa lomalla monta kertaa ja jaksoi aina vaan napista kuinka siellä on ihanaa ja sinne hän haluaa...no, jos vertaa lomaa Italiassa ja arkea...melkein missä vaan, niin taitaa se loma Italiassa vetää pidemmän korren :D

 

[123jippo]

Arki on arkea niin Suomessa kuin ulkomaillakin,
ja joskus duuni nyppii ja väsyttää ja on paska keli, sama missä sitä on.
....Tai no, yks tuttu mimmi oli käynyt Italiassa lomalla monta kertaa ja jaksoi aina vaan napista kuinka siellä on ihanaa ja sinne hän haluaa...no, jos vertaa lomaa Italiassa ja arkea...melkein missä vaan, niin taitaa se loma Italiassa vetää pidemmän korren :D

Joo aivan eri juttu mennä jonnekin oloneuvoksena 'lomailee' ehkä loppuiäkseen kun mennä sinne duuniin

 

[Alyssa]

En halua olla mikään ilonpilaaja, mutta kannattaa myös muistaa että maailmalla matkaaminen muuttaa ihmistä. Lähteminen on aina helppoa, mutta paluu voi olla hankalaa (tai sitten et edes halua palata).

Alyssan sigussa lukee "...luopumaan enemmästä kuin kukaan muu." Ehkä 18-vuotiaan on tuota vaikeaa vielä miettiä, mutta ulkomaille muuttamisessa joutuu väistämättä luopumaan asioista, jotka suurimmalle osalle ihmisiä ovat itsestäänselvyyksiä. Elämäsi voi "muuttua täysin", mutta onko täydellinen muutos lopulta se mitä haluat?

Tietenkään paluu ei välttämättä ole yhtä helppoa kuin lähtö, mutta ihan rehellisesti sanottuna en usko, että tulen yliopiston jälkeen enää takaisin Suomeen. Tai ainakaan nyt en usko niin, mutta tuuliviiriluonteeni tuntien saatan muuttaa mieltäni vielä monta kertaa. Tosin Suomeen palaamisessa ei olisi kauheasti järkeä.

Törmäsin muuten tohon mun sigussa olevaan tekstiin joskus yläasteella kun surffailin tulevan kouluni joillain vanhoilla sivuilla ja se on pyörinyt päässä siitä lähtien (sopii muuten tähän topicciin siinä mielessä, että olen kansainväl. koulussa, josta ihmisiä lähtee ja muuttaa vähän väliä pois ja uusia tulee tilalle. Mun paras kaveri lähti tammikuussa toiselle puolelle maailmaa, on tosin tulossa takaisin Eurooppaan viettämään mun kanssa välivuotta )
Ja tietysti joutuu luopumaan asioista ja ihmisistä, sehän on selvää. Mulla on kuitenkin aina ollut se mentaliteetti, että kyllä sitä aina jotenkin pärjää. Ja luopuminen on pientä verrattuna siihen, että hylkäisin pitkäaikaiset unelmani enkä edes yrittäisi tavoitella niitä.

Ei ole ruusuilla tanssimista, muutamat ekat kuukaudet on aika helvetin työläitä kun koitat mountata itseäs siihen paikalliseen järjestelmään. Tekee varmasti mieli Suomeen, jossa asiat on jo hoidettu. Mutta se vaan kasvattaa. Ei tee yhdellekkään nuorelle tai vanhalle pahaa. Ja tosiaan takaisin pääsee aina. Maksimissaan menettää hiukan rahaa ja saa roppakaupalla kokemuksia. Hyviä ja huonoja. Suosittelen. :thumbs:

Näinpä, takaisin pääsee aina eikä siinä menetä mitään, mitä ei voisi kerätä takaisin.

 

[koubi]

Tietenkään paluu ei välttämättä ole yhtä helppoa kuin lähtö, mutta ihan rehellisesti sanottuna en usko, että tulen yliopiston jälkeen enää takaisin Suomeen. Tai ainakaan nyt en usko niin, mutta tuuliviiriluonteeni tuntien saatan muuttaa mieltäni vielä monta kertaa. Tosin Suomeen palaamisessa ei olisi kauheasti järkeä.

Ite oon sun kanssa saman ikänen ja olin vaihdossa ulkomailla 2006-2007. Sen jälkeen tietysti oli maailma avara ja teki kovasti mieli lähteä täältä huit helvettiin eikä tulla enää koskaan takas.
Olin nyt sitte taas kesällä siellä töissä, ja täytyy sanoa, että vaikka ulkomailla oppiikin mm. helvetin paljon nimenomaan itsestään ja muusta maailmasta jne jne jne, niin Suomi on kuitenkin se kotimaa jossa on kavereita ja perhe ja kaikki muistot. Omasta mielestäni Suomi on loppujen lopuksi se oma maa ja siellä tuntee olevansa kotona.
Mutta mutta eikai sitä ittekkään tiedä; olen kyllä itekkin suunnitellut opiskelevani ja tekeväni töitä ulkomailla, aika näyttää.

 

[sivis]

Miksi niiiin monet sanoo mun ulkomaille lähtemisestä pelkkää negatiivista: voi olla, ettet tykkääkään.. ei se ruusuilla tanssimista ole.. miksi edes haluat sinne??.. jne jne.

Nyt kun mun haave on toteutumaisillaan, niin monet vaan haluu lytätä. Prkl, mä tiedän, et välttämättä se ei ookkaan "mun juttu" ja palaan Suomeen maitojunal. Mutta sitä kun ei tiedä, ellei käy kokeilee..

Voihan se olla vaikeaa mutta so not. Kerran sitä vaan eletään, ja on oikeasti ihan mielettömän avartavaa nähdä miten muualla eletään sitä arkipäiväistä elämää. Kuten sanottua, pakettimatka Pattayalle ei paljon kerro mistään mitään.

Tokihan siihen kulttuuriin (niin töihin kuin sosiaaliseen elämään liittyen) voi olla vaikeaa tottua. Vaikka ei olisikaan vaikeaa totuttautua, tunteiden vuoristorata saattaa olla aikamoinen, kun aluksi hyvästelet täällä perheen ja kaverit (tyttö/poikaystävä), sitten menet tuntemattomaan paikkaan, saat uusia kavereita (joista saattaa muodostua eräänlainen sijaisperhe, jos esim. asut kimppakämpässä), jos/kun palaat Suomeen, joudut hyvästelemään nämä kaverit (ja mahdollisen paikallisen ihQraXun), mutta toisaalta odotat sitä paluuta perheen ja ystävien pariin Suomeen jne.

Reissu auttaa arvostamaan monia niitä asioita joita on pitänyt itsestäänselvyytenä.

Toisaalta on sitten hemmetin siistiä kutsua niitä uusia tuttavuuksia tänne kyläilemään ja näyttämään Suomen meisinkejä. Risteilyt Ruotsiin ja Viroon ovat monille yllättävän suuria kokemuksia, vaikka täällä niitä pidetään yhtä arkipäiväisinä kuin junamatkoja.

Jos elämäntilanne on vaan sellainen, että on mahdollista lähteä niin vastaus on yksinkertainen: LÄHDE.

 

[DirtyJ]

Ja etenkin nuorena kannattaa lähteä koska vanhempana se ei oo enää niin helppoa. Vanhempana on lapsia, kämppää, autoa, kaikkea roinaa kertynyt nurkat täyteen, ihan ok duuni jne...eikä tosiaan laiskuus ja mukavuudenhalu ei vielä pahasti vaivaa nuorena

Jepjep, en tosin millän muotoa sano itseäni vielä vanhaksi, mutta itselläni oli juurikin tälläinen tilanne. Auton möin, kämpän vuokrasin (helpompi mahdollisesti palata maitojunalla takaisin) :D, "ylimääräiset/turhat" kamat vein roskiin/kirpparille ja loput muutin mukanani.. Ok duunikin siis oli, mut sanoin itseni irti.

Kyllä sitä aina voi lähteä jos halua löytyy ja päättäväisyyttä tarpeeksi, nimenomaan jokaiselta taholta.

 

[Crowley]

Omasta puolesta voi sanoa kanssa, että lähtekää ihmeessä.
Itsellä tulee ens kuussa 2 vuotta täyteen Irlannissa ja kertaakaan en ole katunut tänne muuttoa. Itseasiassa tämä paikka tuntuu päivä päivältä enemmän "kodilta" ja Suomeen takasin tuleminen ei kovin houkuttele.

 

[Mupa]

Vihdoin tullu tähänkin trediin asiallista tekstiä
Itelläni on jo vähän aikaa mielessä pyörinyt ajatus lähteä jatko-opiskelu ajalla vuodeksi ulkomaille kattomaan minkälaista se meno on siellä. Ja nimenomaa sitä arkea kattomaan, lomailtua on tullu kyseisessä maassa monta kertaa jo.
Myöhemminkin tekisi mieli lähteä ihan oikeita töitä tekemään sinne, mutta nää suunnitelmat on aika kaukana vielä tässä iässä. En vaan näe syytä jättää jotain tälläistä kokeilematta, ja ainahan sitä Suomeen pääsee takaisin.
Kiitokset tälle tredille ja rohkaisuille

Laittakaa vaan lisää kokemuksia ulkomaille muutosta/ulkomailla opiskelusta.

 

[annales]

Jepjep, en tosin millän muotoa sano itseäni vielä vanhaksi, mutta itselläni oli juurikin tälläinen tilanne. Auton möin, kämpän vuokrasin (helpompi mahdollisesti palata maitojunalla takaisin) :D, "ylimääräiset/turhat" kamat vein roskiin/kirpparille ja loput muutin mukanani.. Ok duunikin siis oli, mut sanoin itseni irti.

Kyllä sitä aina voi lähteä jos halua löytyy ja päättäväisyyttä tarpeeksi, nimenomaan jokaiselta taholta.

Näinpä, me lähdettiin perheenä reissuun, että kyllä sekin onnistuu. Molemmilla oli hyvät työpaikat valmistumisen jälkeen, asunto, auto, kamaa nurkat täynnä ja pieni lapsi. Auto myytiin, asunto vuokrattiin (olemme palaamassa joskus), mies irtisanoi itsensä ja mä tein oman sopimukseni mukaisesti hommaat loppuun. Muutimme siis eri aikaan, taisi olla neljä kuukautta "asumuseroa". Meillä tosin tilanne oli se, että mies kutsuttiin tänne töihin ja sellaiseen kutsuun ei sanota ei. Toisaalta itse olin samaan aikaan katselemassa töitä muista maista pariksi vuodeksi eli lähtö olisi saattanut olla edessä joka tapauksessa. Mukaan otettavat tavarat, kuten kalusteet, toi muuttofirma Suomesta. Ei se lähteminen ole vaikeaa vaikka olisi perhettäkin, ehkä hieman enemmän vaatii käytännön järjestelyjä kuin yksin lähtiessä.

 

[wasted]

Ensi viikolla alkaa mahdollisen opiskelun suunnittelu Uuteen-Seelantiin, ensin vain otettava selvää kaikista metkuista, ja sekin että onko edes mahkuja sinne.

 

[Hard Justice]

Uskaltaisin olla vähän toista mieltä.
Se lähteminen ei ole helppoa, se on ihan vaikeaa. Jättäisitkö vakituisen työn ja asunnon lähteäkse persaukisena jonnekin maailmanlaidalle, missä ei ole asuntoa eikä työtä eikä mitään tietoa tulevaisuudesta. Täällä kotimaassakin on ollut jo ihan :curs: liian vaikeaa löytää töitä ylikoulutettuna ja liian vähällä työkokemuksella.

 

[whine]

Ei kaikki välttämättä lähdekään tuollaisessa tilanteessa. Olen yksi näistä "pitäis, sit joskus" ihmisistä, mutten todellakaan ole lähdössä paikkaan ilman asuntoa tai tietoa tulevaisuudesta. Mene ylikoulutettuna johonkin kansainväliseen yritykseen ja lähde sitä kautta? (varmasti helpommin sanottu kuin tehty.)

Omat suunnitelmani sisältävät 6kk vaihto-opiskelijaelämää, jonka aikana pyrin verkostoitumaan tai saada jalkani edes jonkin oven väliin kohdemaassa.

Motivaattoreina on lähinnä Suomen paska sää, joka ketuttaa aina vain enemmän.

 

[Huppe]

Ikea on kiva paikka kotimaan ikävään. Itse kävimme juuri täältä Münchenin Ikealta malacon salmiakkikaloja, daimia sekä Estrellan sipsejä leffailtaa varten. Noh, on sitä turhemmankin asian vuoksi kai 60km ajettu. Vai onko :D