Jos tuijotetaan vain eri maissa saavutettavaa elintasoa, niin minäkin lähtisin täältä välittömästi. Mutta noita Topahin iltakuvia katsellessa tulee sellainen olo, että kivahan tuolla olisi kävellä viikko tai pari lippalakki päässä. Kyllä sitten iskisi koti-ikävä ja olisi mahtavaa palata suomeen. On hienoa, että on juuret jossain.
Mutta miksi pitää katsoa jonkinlaista isoa kuvaa? Mikset nouse ylös sängystä aamulla ja avaa asuntosi ulko-ovea, kulje töihin ja vietä vapaa aikaasi miten vietätkin omassa ympäristössäsi ja tee päätökset sen mukaan. Miksi pitää ottaa se hemmetin iso kokonaisuus tarkastelun alle, vaikka todellisuudessa elämä ei siihen keskitykkään.
Elämä on työntekoa, juomista, syömistä, ulostamista jne. Se missä ympäristössä sen tekee on mielestäni tärkeää.
Juuri niin, missä ympäristössä. Ympäristöllä voidaan tarkoittaa kuitenkin muutakin, kuin sitä lähialueen puistoa.
Sitä puistoympäristöäkin tärkeämpää on juuri se kokonaisuus IMIL. Perhe, kulttuuri, tavat, kieli, sauna, makkara, suomipop, tuntematon sotilas itsenäisyyspäivänä, ym --> koko kokonaisuus. Siitähän elämä lopulta muodostuu, eikä siitä, minkälaisessa maisemassa kävelet iltakävelyn.
Toisaalta, minäkin voisin ottaa kameran mukaan, kävellä rantapuistoon ja kuvata suomalaisen järven syysmaisemaa. Maisemakilpailuksiko tämä menisi?
Kyllä suomen luonto on vain hienoa ja sillä sipuli (varsinkin kun ei tarvitse asua missään keskustassa tai suuressa kaupungissa IMIL).
Toisinsanoen, ei tässä ole tullut esiin yhtään asiaa, joka vakuuttaisi meikäläistä muuttamaan täältä pois. Toki parempi elintaso kelpaisi varmasti jokaiselle, mutta eipä tässä ainakaan itseltä mitään olennaista puutukaan. Kokonaisuutta en vaihtaisi saadakseni elintasokorotuksen. Mutta tämähän ei ole kilpailu, kukin tavallaan.
