Leelucky, ilkka_83 ja muutkin jotka olette eläneet näiden bully-koirien kanssa. Onko jotain hyvää opusta/kirjallisuutta nimenomaa näiden koirien kasvatukseen? Talouteen on tulossa amstaffi helmikuussa ja erilaisia pentukirjoja oonkin lukenut läpi, mietityttää vaan kun monessa puhutaan nimenomaa positiivisesta vahvistamisesta ja haukutaan kaikki dominointi maanrakoon. Toimiikohan joku iloisesti kutsuminen ja herkkupalan heiluttelu siinä vaiheessa jos tilanne pääsee siihen pisteeseen että luupäinen koira käy jo kierroksilla...
vaikka viimeset 6kk oon päivittäin yrittäny perehtyä aiheeseen niin eikai sitä koskaan voi liian valmis olla, joten kaikki muutkin aloittelijavinkit ja niksit on tervetulleita.
Tässä on ainakin hyvä uusi kirja joka itsellänikin on juuri luvussa vaikkei pentua nyt kotona olekaan:
http://www.bookplus.fi/kirjat/millan,_cesar/koirakuiskaajan_pentukoulu-14353951
Sulle voisi olla hyvä opus nimenomaan siitäkin syystä, että kirjaa varten Cesar hankki itselleen 4 erirotuista pentua: kääpiösnautseri, labradorinnoutaja, englanninbulldoggi ja amerikanpitbullterrieri, joka on hyvin samankaltainen käytökseltään kuin amstaffi. Ovat sukulaisrotuja. Kirjassa kerrotaan yleisesti pennun valinnasta ja siitä, millaisia erilaisia haasteita erirotuiset koirat jo pentuna asettavat.
Ite kritisoin jopa rotujärjestöjen pentuohjeita näiden koirien kanssa. Pelkällä positiivisilla vahvistamisella ei pitkälle pötkiä ellei satu saamaan pehmeää yksilöä, joka kaikenlisäksi on äärimmäisen miellyttämisenhaluinen. Miellyttämisenhaluisella meinaan sitä, että koira kokee saavansa valtaisan palkkion saadessaan hyväksyntää ihmiseltä. Kyllä valtaosa AB:ista esim. osaa mielistellä ja esittää kunnon sylikoiraa vain yksinkertaisesti saadakseen sen mitä haluavat, eli voidaan pitää myös dominointina kun koira kiehnää jaloissa kuin kissa ja saa sillä haluamansa, esim. rapsutuksia, leivänpalan kädestäsi tms.
Nykyaikana on melkeimpä muotia, että kaiken pitää olla koiralle hauskaa ja samalla koiraa innostetaan innostumaan enemmän. Wrong! Minusta koiralle kuuluu opettaa rauhallisuutta ja malttia koska näillä roduilla on enemmän ongelmana se, että käyvät kierroksilla kuin että niitä olisi vaikea innostaa. Pyrin ite käyttäytymään koirien seurassa mahdollisimman neutraalisti ja rauhallisesti ja sitten kun on jotain kierroksia vaativaa harrastusta tiedossa niin voi vähän innostaakin. Sen voin sanoa, että kun amstaffi vaikka vastaa vastaantulijan rähinään ja kierrokset nousee niin siinä ei koiraa kyllä enää makupalalla tai patukalla ohjailla.
Sama juttu "sosiaalistamisen" kanssa, kun pennunomistajia neuvotaan moikkailemaan lenkillä vastaantulijoita koirineen ja viemään koiraa koirapuistoon sosiaalistumaan. Järkevämpi minusta on opettaa koira niin, ettei vastaantulijoista tarvitse välittää ollenkaan, koska koirasta kasvaa kuitenkin aikuinen ja oman kokemuksen perusteella 90% vastaantulijoista ei käyttäydykään enää ystävällisesti koiraasi kohtaa. Ja koirasihan tietysti haluaa mennä tutustumaan jos niin pentuna on opetettu, että koirat moikataan. Koiran innostuminen tutustumisesta vaihtuu jossain vaiheessa aggressioon kun omistaja on riittävän kauan hihnasta vetänyt koiraa etäämmälle niistä vähemmän ystävällisistä vastaantulijoista.
Koirapuistoissa oon itekin käynyt satunnaisesti, mutta aina valikoidussa seurassa. Varsinkaan pennulle ei tee hyvää jos se heitetään samaan karsinaan vieraiden ja isompien nujuutettavaksi. Kun puistoon laitettaisiin pennun kanssa omistajan sijasta pennun emä niin voi miettiä kauanko se katseli sivusta kun muut koirat antaa kyytiä ja alistaa sen jälkikasvua. Ihminen sen sijaan seisoo kädet taskussa vieressä ja pentu alkaa kokea, että sen onkin pidettävä itse itestään huolta. On muitakin tapoja tarjota koiralle aikaa lajitovereiden kanssa. Voi esim. sopia treffit tasapainoiseksi todetun koiran kanssa peltoaukealle tai kotipihaan jos sellainen on, tai käydä puistossa samanlaisessa seurassa silloin kun siellä ei ole muita.
Tulipahan pitkä teksti taas..