FITNESS Piia Pajunen

[Kynäniska95]

Itse treenaan 5x viikossa natuna ja tuntuu olevan tällä hetkellä aika max määrä mistä pystyy palautua. Näetkö Mike, että 5x viikossa on aivan liian vähän? En myöskään ryyppää/ tuhlaa aikaani muuhun, mikä haittaisi treenaamista. Silti 5x viikkoon tuntuu olevan järkevin vaihtoehto (jopa maximaaliseen lihaskasvuun tähdätessä).

Pidätkö Mike esim. MAV:ta (minium adaptive volume) ja MRV:ta (maxium recoverable volumea) aivan bullshittinä? Eli esim. 10 sarjaa rintaa olisi minimi, jolla saataisiin kehitystä aikaan ja esim. 20 sarjaa maximi, josta pystyttäisiin vielä palautumaan. Nämä siis vain heittoja sarjamääristä, näihinhä vaikuttaa intensiteetti, volyymi yms.

Eli käyttännön esimerkkinä treenaan rinnan 2x viikossa yhteensä n.15 sarjaa ja teen tällä hyvin progressiota ja koen tekeväni tulosta tällä hyvin. Sitten jos lisään tähän vaikka 5 kovaa sarjaa lisää, niin, ehkä pariviikkoa menee hyvin, mutta sitten alkaakin käymään niin, että suorituskyky rupeaa laskemaan, eli sarjapainot rupeaa tuntuu raskaammilta, ei välttämättä nousekkaan enää samat mitä aiemmin. Ja suunta tuntuu olevan vain alaspäin.

Onko mielestäni väärin ja trenaanko vain löysästi, kun yllä kuvaillussa tilaanteessa, vähennän sarjamääriä/ pienennän intensiteettiä/ pidän kevennyksen?

Miten voisin siis lisätä treenimääriä ja saavuttaa THE MAXIMAALISEN kehityksen?

 

[Mike]

Etkö Mike just sano Halmon videolla et oo heittäny tupla treenit pois et palautuu nyt ja samaan aikaa täällä huutelet et pitäs treenata suunnilleen koko ajan et kehittyy

Joo, treenejä on about 7-10 nyt viikossa. Mä katsos vaihtelen joskus näitä systeemeitä ja Allun kanssa 3 kk systeemi suunniteltiin, jossa erikoistekniikat muuttuu. Kun tehdään isomilla painoilla rajuja pakkotoisto settejä, on se muutos taas tuplista. Lepoa otetaan kun siltä tuntuu.

Mä nyt vain tartuin tohon, että jos treenaa enemmän kuin neljä kertaa, pitäisi miettiä tekeekö tarpeeksi hyvin. Jos tehdään oikeasti tarpeeksi hyvin, 4 treeniä harvoin on tarpeeksi. Siinä joudutaan jo tuuppaamaan isoja lihasryhmiä samaan treeniin ja selvää se on, että se ei niin intensiivistä ja tehokasta tule olemaan silloin.

Mun pointti on kokoajan ollut ja tulee olemaan se, että jengi pelkää liikaa jotain mystistä ylitreenaamista, sitten levätään aivan liikaa. Mennään treenivihon mukaan ja pidetään treenipäivä kun vihossa lukee vaikka olisi kuinka väsynyt ja levätään vaikka olisi energia kun kerran on joku älytön kevyt viikko.

Itse treenaan 5x viikossa natuna ja tuntuu olevan tällä hetkellä aika max määrä mistä pystyy palautua. Näetkö Mike, että 5x viikossa on aivan liian vähän? En myöskään ryyppää/ tuhlaa aikaani muuhun, mikä haittaisi treenaamista. Silti 5x viikkoon tuntuu olevan järkevin vaihtoehto (jopa maximaaliseen lihaskasvuun tähdätessä).

Pidätkö Mike esim. MAV:ta (minium adaptive volume) ja MRV:ta (maxium recoverable volumea) aivan bullshittinä? Eli esim. 10 sarjaa rintaa olisi minimi, jolla saataisiin kehitystä aikaan ja esim. 20 sarjaa maximi, josta pystyttäisiin vielä palautumaan. Nämä siis vain heittoja sarjamääristä, näihinhä vaikuttaa intensiteetti, volyymi yms.

Eli käyttännön esimerkkinä treenaan rinnan 2x viikossa yhteensä n.15 sarjaa ja teen tällä hyvin progressiota ja koen tekeväni tulosta tällä hyvin. Sitten jos lisään tähän vaikka 5 kovaa sarjaa lisää, niin, ehkä pariviikkoa menee hyvin, mutta sitten alkaakin käymään niin, että suorituskyky rupeaa laskemaan, eli sarjapainot rupeaa tuntuu raskaammilta, ei välttämättä nousekkaan enää samat mitä aiemmin. Ja suunta tuntuu olevan vain alaspäin.

Onko mielestäni väärin ja trenaanko vain löysästi, kun yllä kuvaillussa tilaanteessa, vähennän sarjamääriä/ pienennän intensiteettiä/ pidän kevennyksen?

Miten voisin siis lisätä treenimääriä ja saavuttaa THE MAXIMAALISEN kehityksen?

Jos sulla se toimii, niin anna mennä vain. Mutta Piian jutun mukaan sä et tee kunnolla niitä treenejä kun treenaat 4 kertaa enemmän. Pointti, tehkää sinne lihakseen vauriot tavalla tai toisella, palautukaa ja menkää uudestaan. Järjettömintä on lukita viikon kiertoon, missä tehdään kaikki kerran viikossa kun reidet palautuu hitaammin kuin kädet. Sitten tuijotetaan treenivihkoa kädet täysin palautuneena, että käsipäivä on 4 päivän päästä, ei voi mennä treenaan kun pitää levätä.

Esimerkkinä se Leskisen kanssa tehty rajumpi selkäveto, jonka olen tehnyt nyt 6 kertaa. Joka ikinen kerta selkä on 5 päivää kipeä ja paine hirvee. En mä voi mennä minkään typerän kierron mukaan, jossa kova treeni yhdelle lihasryhmälle venyttää sitten kaikkien muiden treenaamista, tai mene paukuttamaan selkää domsseissa uudestaan kun kerran pitää treenata se vakiomäärä viikossa. Mä teen selkän tilalla palautuneen lihaksen ja selän kun se on mielestäni siinä kunnossa.

Eikös Letku Leskinen reenaa 4 viikkoon. Monesti ainakin Jukan videoilla tämän todennut.

Leskinen jos niin sanoo, niin sitten se treenaa 4 vetoa, mutta Jarin tuntien, se vetää ällin pois joka kerta. Se ei siellä muniin puhaltele. Ton tason treenaaja tietää mitä tekee, suurimmalla osalla ei ole hajuakaan, vaan tehokkaan treenaamisen sijaan keskitytään lepopäiviin ja kevyisiin viikkoihin.

Kuinkaan monta kertaa olen nähnyt snäpissäkin kun joku valittaa, että kevyt viikko ja hirveet treenihalut, mitä vittua toi on? Mee treenaan kovaa jos kroppa sitä huutaa. Typerintä ikinä olla kuuntelematta kroppaa päivittäisellä tasolla. Annetaan typerä esimerkki, kyykätessä sattuu polviin, niin silti kyykätään koska niin lukee vihossa, fiksu vaihtaa liikettä.

 

[cbodybuilder]

Itekkin olen kylläkin sitä mieltä, että suurin osa voisi reenata enemmän. Itellenikkin tuli tässä ihan puoli vahingossa 12 reeniä putkeen ja ei ongelmia. Ja eikä ollut reenit mitää löysiä vaikka itse sanonkin.

 

[Mike]

Itekkin olen kylläkin sitä mieltä, että suurin osa voisi reenata enemmän. Itellenikkin tuli tässä ihan puoli vahingossa 12 reeniä putkeen ja ei ongelmia. Ja eikä ollut reenit mitää löysiä vaikka itse sanonkin.

Ja tossa kohtaa jos tuntuu, että menee yli, niin lepo tai kaksi. Mut suurin osa ei koskaan edes pääse tilanteeseen, jossa oikeasti lepoa tarvitaan. Sitä pelätään aivan neuroottisesti, että ollaan jossain ylikunnossa. Mun kokemusten mukaan jengillä on enemmän kevyitä viikkoja kuin kovia.

Nykyään se on sitä, että mietitään koska treenattais kovempaa, kun taas pieni osa miettii, että kohta vois tarttee ottaa pari lepoa.

Ja mitä tulee sitten yksittäisiin treeneihin, niin sekään ei riitä, että ollaan kokoajan kevennyksellä, vaan sitten kun pitäis treenata, niin sittenkin pelätään ihan kamalasti ettei vain tehdä liikaa mitään. Erikoistekniikat on esim aivan kauhea peikko, vaikka niillä pystyy tekemään raivokkaan treenin 40 minuuttiin 2 tunnin surffailun sijaan.

 

[Kisumisu]

Ohoh. Olen ollut käsityksessä, että kevyttä treenaamista yleisempää on apinoida roinaajien treenimääriä ja rasitusta natulle, ja sitten ihmetellä kun ei toimi, ja yleensäkin treenata liian kovaa kuin liian kevyesti? Kyllä lapsen ja vanhuksenkin pitää joka päivä liikkua, eikä ketään työikäistä ihmistä ole tarkoitettu istumaan päivät pitkät perseellään, vaan useampi tunti pitäisi olla liikkeessä, mutta vaikuttaa yleiseltä se että makaamisen yrittää korvata liian kovalla satunnaisella suorittamisella univelkaisena ja jopa huonosti syöneenä, kun sitä keholle palauttavaa ja energiaa tuovaa toimintaa pitäisi olla enemmän ja vähemmän niitä äärirajoilla käymisiä.

Itse olen vallan hyvä esimerkki siitä että laiminlyön kehonhuoltoa ja kevyitä treenejä ja sitten ihmettelen kun paikat on aina paskana vaikka treenaisin miten vähän. Heti jos kynnelle kykenee, tekee mieli tehdä sen mitä jaksaa, koska lätkyttely on tylsää ja tuntuu turhalta. Samoin jos joku nivel on kipeä, niin ei kiinnosta tehdä jotain korvaavaa toimintaa, koska siitä ei saa mitään iloa itsessään, vaan vasta välillisesti. Osaan tosin jo kuunnella kehoa ja tiedän milloin normaali treenaaminen ei onnistu, joten hermosto ja lihakset ei mene niin pahaan jamaan enää. Silloin vaan ratkaisu pitäisi olla se että tekee jotain muuta, eikä se että ei tee mitään. Keppijmppaa, rullailua ja venyttelyä sitten vähintään ja hyvät yöunet.

Ehkä kehonrakentajilla on pragmaattisempi suhtautuminen liikuntaan kuin monilla kilpasuoritukseen perustuvien lajien harrastajilla? Keho on koneisto jota rakennetaan ja huolletaan sillä minkä se vaatii, eikä ole olemassa mitään "tylsiä" treenejä. Jääkiekkoilijalle voi olla kärsimystä joutua sairasvapaalle lajista tekemään pelkkää kuntosaliharjoittelua, koska pelaaminen on se mitä haluaa tehdä. Kehonrakentajalle kaikki harjoittelu on itseisarvoltaan palkitsevaa, jos se vain kehon kehittymistä edistää? Tässä ehkä osasyy siihen miksi toisille motivaation löytäminen saliharjoitteluun on vaikeampaa kuin toisille. Ainakin omalla kohdallani on niin, että en ole niin kiinnostunut liikunnan ilosta sinänsä, vaan lajinomaisista mitattavista suorituksista, joita harjoitteet tukevat, mutta aina en osaa katsoa riittävän pitkälle ja huomioida, mikä kaikki muu, tarvittaessa sovellettu ja korvaava, harjoittelu lopulta vaikuttaa niihin.

 

[reiskaar]

kotikylän liikuntahallilla käy pääsääntöisesti kahta porukkaa; wannabe kehoilijat ja säbäjätkät (+ muutama joka harrastaa molempia). Autojen pysäköintitapa erottaa nämä toisistaan. Säbäjätkät jättää autonsa hieman kauemmaksi mutta punttiksella käydään aivan ovelta ovelle. Sitten ollaan niin totaalisen jumissa ja huonossa kunnossa noin muuten. Kyykkyäkään viitsitä tehdä kun se on niin perseestä.

 

[Kisumisu]

Liittyen siihen mikä nyt on kovaa treenaamista ja mikä ei, pakko vielä mainita siitä treenisuunnitelman noudattamisesta. Jos voimailussa ahneuttaan jättää palautusviikot pois, niin kyllä sen sitten aina jälkikäteen huomaa kun tuleekin ongelmia ja mikään ei kulje. Monella on sellaista, että lepoviikko tulee sitten pakosta kun jo sattuu, ja on eri asia yrittää palautua siitä että on paskana kuin suunnitellusti kerätä energiaa tulevaan treenisykliin. Vähän verraten niin kuin kilpailuun valmistautuminen: edellisellä viikolla pitäisi herkistellä itsensä vireeseen, eikä vain yrittää toipua kivuista saati vammoista.

Kyllä sen sitten vuosien varrella oppii, milloin pitää osata ennakoida (suunniteltu kevennetty/lepoviikko ja valmentajan ohjeiden noudattaminen) ja milloin voi kuunnella kehoa. Molemmat tärkeitä asioita. Itse en ole nuorena aloittanut, niin olenpahan sitten vanhana tehnyt paljon väärin, kun keho ei enää anna anteeksi virheitä ja on pitkävihaisempi.

Muutenkin jaksottaminen peruskuntoon ja "kisakauteen" voisi olla kuntoilijallekin paikallaan, vaikka ei olisi valmentajaa vahtimassa. On sitten mukavampi voimailla kun hermosto on palautunut, mutta se vain tuntuu helposti siltä että aika menee hukkaan kun tekee välillä jotain ihan muuta liikuntaa. Ja sitten ihmetellään kun vuodesta toiseen on samat tulokset paitsi silloin kun on joku vamma ja pakkolepo. Lihakset palautuu nopeammin kuin hermosto, ja se on hämmentävä tunne, kun periaatteessa tuntuu että pitäisi jaksaa, mutta treeni on hidastettu kohtaus suossa rämpimisestä ja tulokset vain tippuu.

Ollapa vielä nuori.

 

[Frankie]

Esimerkkinä se Leskisen kanssa tehty rajumpi selkäveto, jonka olen tehnyt nyt 6 kertaa. Joka ikinen kerta selkä on 5 päivää kipeä ja paine hirvee. En mä voi mennä minkään typerän kierron mukaan, jossa kova treeni yhdelle lihasryhmälle venyttää sitten kaikkien muiden treenaamista, tai mene paukuttamaan selkää domsseissa uudestaan kun kerran pitää treenata se vakiomäärä viikossa. Mä teen selkän tilalla palautuneen lihaksen ja selän kun se on mielestäni siinä kunnossa.

Domssithan ei tosin kerro siitä onko lihas palautunut vai ei. Lihas voi olla kipeä mutta silti täysin palautunut..eihän se kipeän lihaksen treenaus toki niin kivaa ole, ja useimmiten syö vähän tehoja kans. Ja tosi on että selän palautuminen verrattuna esim. käpälöihin on kovempi prosessi, mutta lihaskudos palautuu pienen totuttamisen jälkeen melkein mistä vain (ei nyt ihan mistä vain sentään :D), hermoston palautuminen onkin sitten hitaampaa.

Mutta jos paukuttaisit selkää tuolla tyylillä vaikka pari kertaa viikkoon jonkin aikaa, niin ei se todnäk 5 päivän domsseille enää edes menis. Tai ei ainakaan kovin helpolla. Tämän itse huomasin käytännössä kun tihensin frekvenssiä.

 

[Mike]

Domssithan ei tosin kerro siitä onko lihas palautunut vai ei. Lihas voi olla kipeä mutta silti täysin palautunut..eihän se kipeän lihaksen treenaus toki niin kivaa ole, ja useimmiten syö vähän tehoja kans. Ja tosi on että selän palautuminen verrattuna esim. käpälöihin on kovempi prosessi, mutta lihaskudos palautuu pienen totuttamisen jälkeen melkein mistä vain (ei nyt ihan mistä vain sentään :D), hermoston palautuminen onkin sitten hitaampaa.

Mutta jos paukuttaisit selkää tuolla tyylillä vaikka pari kertaa viikkoon jonkin aikaa, niin ei se todnäk 5 päivän domsseille enää edes menis. Tai ei ainakaan kovin helpolla. Tämän itse huomasin käytännössä kun tihensin frekvenssiä.

Noi treenit on täysin mahdottomia tehdä domsseissa, se tekee niin kipeää, että kohta joku paikka repeää. Kipu on aina indikaattori jostain ja sitä pitää kuunnella. Mä noudatan aina domssien mukaista palautumista ja kun ne katoaa, oletan lihaksen olevan jo palautunut kokonaisuudessaan. Silloin myös treenaamisen voi suorittaa täysitehoisena ilman tolkuttomia kipuja. Mä itse tein tammikuussa 48 treeniä ilman välipäiviä, enkä huomannut mitään sen kummempaa, toki siinä sitten otti pari päivää lepoa kunnolla, mutta että jengi pitää kokoajan lepoviikkoja neuroottisesti peläten jotain ylikuntoa, voin sanoa, sitä ei punttitreenillä saa edes yrittämällä aikaan. Ja näsäviisaille, olin tauolla.

 

[oldmaster]

Taitaa olla tytöille täysin suunnattua matskua jos 4 kertaa viikossa riittää salilla. 14 kertaa viikossa alkaa olemaan semmoinen raju tahti, 4 on aivan naurettavan vähän.

Naiset palautuu siinä kuin miehetkin, ehkä paremminkin. Pienemmät lihakset, lyhyempi palautusaika.
14 kertaa/viikko voi toimia lähinnä ammattiurheilijalle. Haaste tehdä joka kerta laadukas treeni on melkoinen. Ja lihaksia ei voi eristää niin hyvin, ettei myös muukin kroppa rasitu, ainakin jonkin verran.

Ja kuten Piiakin totesi, harjoittelua määrittää se, mikä on sun tavoite. Haluatko voittaa kehonrakennuksen sm:n vai olla vaan esim. paremmassa kunnossa kuin ikätoverisi. Oletko valmis lääkitykseen vai et? Meneekö treeni kaiken muun edelle vai ei?

Onhan noita random-kuntoiljoita jotka tekevät "hienoa" nelijakoista ohjelmaa, siis lihasryhmä kerran viikossa. Aikaa kertaläpsyttelyyn menee ehkä puoli tuntia. Samaan tuloksen pääsisi tekemällä yhden kunnon yksijakoisen, kahden tunnin treenin viikossa ja käyttäisi muita päiviä muuhun liikuntaan. Ajankäytöllisesti tehokkaampaa.

Miksei voi kerralla tehdä enemmän? Yksi salikerta vie matkoineen, lämmittelyineen yms. helposti puolitoista tuntia. Jos et tee "älli pois" jalkatreeniä, niin miksei "tavallisen" jalkatreenin jälkeen voi tehdä ylävartaloliikkeitä maaten(penkki) tai istuen?? Onko se sitten tehokkaampaa jos illalla tulet toisen kerran, päivän rasitukset niskassa? Se "oikea" vanha liitto teki 3 kertaa viikossa yksijakoista, toki hieman eri painotuksilla. Eiköhän aika moni pitkällekin päässyt tee neljä kertaa viikossa, 2-jakoisella ohjelmalla. Karkeana periaatteena siis treenata lihasryhmät kaksi kertaa/vko. Toki roina-petterit on aina erikseen, mutta 90% kuntosalikävijöistä, ehkä enemmänkin, on natuja. .

Oman kropan kuuntelu on taitolaji jota moni ei osaa. Osaatko, rehellisesti, erottaa väsymyksen laiskuudesta? Tunnistatko ajoissa ylikuormituksen oireet?

 

[Mike]

Haaste tehdä joka kerta laadukas treeni on melkoinen

Toi pätee vaikka kerran viikossa treenaavalla ja tässä kaadutaan jo ihan ensimmäisenä. Sitäkään vähää ei sitten tehdä kunnolla.

 

[oldmaster]

Kertamäärät yksistään ei kerro treenistä mitään. Voihan sitä käydä salilla vaikka neljä kertaa päivässä ja treenata jokainen pikkuvarpaan koukistaja erikseen.

 

[Mike]

Kertamäärät yksistään ei kerro treenistä mitään. Voihan sitä käydä salilla vaikka neljä kertaa päivässä ja treenata jokainen pikkuvarpaan koukistaja erikseen.

Helpoimmalla pääsee kun juosten kusee 4 kertaa kroppansa läpi viikossa, mitään ei tule tehtyä kunnolla, 2 sarjaa tota, 2 sarjaa tota ja sitten lepoviikko ettei vain tuu tehtyä liikaa. Sit kailotetaan, että tää on frekvenssiä, ei tää missään tunnu, mut luin että ei tartte tehdä loppuun asti mitään, niin tää on kivaa kun ei tuu ees hiki.

 

[Jerkku]

Eikös se oo hyvä ku on kivaa ja tekee edes jotain. Ne ketkä haluaa kehittyä ottavat kyllä asioista selvää ja kokeilevat eri juttuja ihan itse. Osa sitten treenaa miten sattuu ja vikisee kun ei kehity, mutta heillä ei ole todellista halua kehittyä.

Ja kaikki ei ole kehonrakentajia, kaikki ei pyri vain kasvattamaan lihasta. Jotkut haluaa pystyä seuraavana päivänä pelaamaan täysillä futista yms. Neljä kertaa viikossa on suorituskykyä hakevalla urheilijalle aivan riittävästi ja suurempi määrä treeniä henkilöstä riippuen voi olla jo haitallista tietyissä vaiheissa jaksotusta.

Painonnostajat ovat yksi poikkeus tässä, sillä painonnostoliikkeet eivät ole kovinkaan raakasti hermostoa kuormittavia ja taas teknisesti niin vaativia, jolloin lajitreeniä voi tehdä paljon.

Tässä tietenkin vaikuttaa myös se että minkä kaiken laskee treeniks. Itse en laske huoltavia hikijumppia, palauttavia lenkkejä, lihashuoltoja yms. treeniks.

 

[Mike]

Niin eihän siinä mitään väärää siis ole, jokainen tavallaan, mutta että ilmoitetaan 4 treenin olevan tarpeeksi ja jos teet enemmän, et tee kunnolla. Se on jo melkoista höpöä. Se pelko liikaa treenaamisesta rajoittaa liian montaa. Aika paljon saa veivata että alkaa olemaan liikaa ihmiselle.

 

[Kisumisu]

Ainakin Pajuselle tulee päälle vielä vapaaohjelmaharjoittelu, ja videossa puhui siitä, että puntiksi riittää hänelle neljä kertaa, mikä on eri asia kuin että neljä kertaa treeniä riittää kaikille.

 

[Mike]

Ainakin Pajuselle tulee päälle vielä vapaaohjelmaharjoittelu, ja videossa puhui siitä, että puntiksi riittää hänelle neljä kertaa, mikä on eri asia kuin että neljä kertaa treeniä riittää kaikille.

Piia treenaa varmaan 7 kertaa viikossa ellei enemmän, ei ne vapariharjoitteet mitään löysäilyä lihaksille ole.

 

[Kisumisu]

Piia treenaa varmaan 7 kertaa viikossa ellei enemmän, ei ne vapariharjoitteet mitään löysäilyä lihaksille ole.

Niin se oli just pointti.

 

[J.Jake]

Painonnostajat ovat yksi poikkeus tässä, sillä painonnostoliikkeet eivät ole kovinkaan raakasti hermostoa kuormittavia ja taas teknisesti niin vaativia, jolloin lajitreeniä voi tehdä paljon..

Eikö pikajuoksija voi mennä jumiin? Tai keihäänheittäjä, kuulantyöntäjä, entä pituushyppääjä?

Ihan yhtälailla painonnostosta voi mennä jumiin/tukkoon kuin muussakin. Jumi on vaan eri lajeissa niin eri asia.
Pikajuoksijalle se on 0'1s satasella. Keihäänheittäjälle 85m 90m sijaan. Jne.

Tommi Evilä sanoi aikoinaan että 10km fillarilla hikoillen niin viikon hyppytreenit on pilalla.

Bodauksessa pumppi ja paine on hyvä asia. Melkeinpä missä tahansa muussa lajissa huono.

 

[Jerkku]

Eikö pikajuoksija voi mennä jumiin? Tai keihäänheittäjä, kuulantyöntäjä, entä pituushyppääjä?

Ihan yhtälailla painonnostosta voi mennä jumiin/tukkoon kuin muussakin. Jumi on vaan eri lajeissa niin eri asia.
Pikajuoksijalle se on 0'1s satasella. Keihäänheittäjälle 85m 90m sijaan. Jne.

Tommi Evilä sanoi aikoinaan että 10km fillarilla hikoillen niin viikon hyppytreenit on pilalla.

Bodauksessa pumppi ja paine on hyvä asia. Melkeinpä missä tahansa muussa lajissa huono.