Meidän ipana halus olla vauvana sylissä, mikäs siinä muuten mutta kun sylissäpitäjä ei saanut istua/maata vaan hänen piti seista lattialla. Ei edes hytkytystä tarvinnut mutta jostain se tajusi että onko jaloillaan vai istumassa... :curs:
Meillä oli esikoisen kanssa aika sama, tosin sitä piti kantaa sylissä pitkin asuntoa tuntikaupalla kunnes se nukahti niin sikeästi, että sen pystyi herättämättä laskemaan sänkyyn. Näin jälkikäteen voi sanoa, että se oli virhe tehdä niin. Päiväunilla sama juttu, mutta silloin piti kytätä sängyn vieressä ja pitää kädestä kiinni. Lopulta tuosta pääsi eroon ns. unikoululla.
E: Ja meillä taas jos isuutui tai usein edes pysähtyi hetkeksi kantamisen lomassa kun lapsi oli syliin nukahtanut, niin se havahtui heti, huutamaan. Ihan yliluonnollinen kyky huomata unissaankin.
Eli lapselle piti opettaa, että vanhemmat kyllä ovat tallella ja käyvät lohduttamassa, mutta eivät jää päivystämään. Ensin huuto alkoi jo silloin kun selän käänsi poistuakseen, mutta pikkuhiljaa aika aina piteni ennen kuin se alkoi huutamaan keuhkot pihalle.
Mutta varsinkin ihan vauvana oli lapsi sellainen, että se olisi huutanut itsensä tajuttomaksi, jos sitä ei olisi sylissä pitänyt. Siinä on aika vaikea varsinkin ekan lapsen kohdalla tietää, että mitä helvettiä pitäisi tehdä.
Toki lapsissa on paljon eroja. Tämä nuorimmainen on alusta asti nukahtanut helpommin. Vanhemman kanssa menee joka ilta vieläkin tunti ennen kuin se nukahtaa. Nykään sentään nousee kerran pari vain sängystä eikä enää sitä 300 kertaa illassa. Paitsi mitä nyt jos sattuu saamaan hirveän raivokohtauksen, jos ei esim. sitten puolen tunnin päästä nukkumaan menosta olekaan juuri sitä yhtä tiettyä unilelua, jota ei 30 minuuttia sitten halunnutkaan ottaa, mutta nuo menee täysin uhmaiän piikkiin.
Ja nyt tuon pienemmänkin kohdalla kyllä huomaa, että aina kun se oppii jotain uutta niin unen laatu ei ole niin hyvää vähän aikaa ja se herääkin aikaisemmin. Ja tuollainen 8kk vanhakin oppii mukavasti uutta suurin piirtein koko ajan. Niin, ja hampaiden tulo tuossa hetki sitten oli kanssa ihanaa.
Ja molemmat lapset kun ovat oppineet ottamaan sen tutin pois suusta itse, niin senhän ne sitten alkuun repivätkin koko ajan pois, ja sitten huudetaan, kun ollaan ilman tuttia, mutta tuokin on varmaan aika universaalia.
:haart:
