Outoa on ainakin Naistenklinikalla erään lääkärin suhtautuminen synnytykseen. Ulkoisesta olemuksesta päättelisin että hän kannattaa Vihreää puoluetta ja halaa puita vapaa-ajallaan. Kuitenkin muksumme oli perätilassa kai koko raskausajan ja hän oikein painostamalla painosti että kyllä se pitää nyt synnyttää normaalisti (ensimmäinen synnytys kyseessä siis). Aivan väkisin piti pistää vastaan itsensä ja vauvan turvallisuuden vuoksi ja lopulta hän sitten vaati että pitää yrittää kääntää lapsi vatsassa noin 1kk ennen synnytystä. Tuo toimenpide on siis niin kamala ettei ketään siihen tulisi edes kehoittaa, näyttää aivan järkyttävältä ja on todella kivuliaskin, lääkäriä se ei vähääkään kiinnostanut. Nyt jälkikäteen ajatellen ja "kokeneena" vaatisin uuden lääkärin. Tuolloin aika oli niin jännittävää muutenkin että olimme molemmat aivan lukossa emmekä osanneet oikein panna vastaankaan.
Kääntöyritys luonnollisesti epäonnistui kuten se epäonnistuu useimmiten muutenkin, Suomessahan tuon tarkoitus on vain että säästetään rahaa, koska normisynnytys on helkkarin paljon halvempaa sairaalalle kuin keisarinleikkaus.
Tuon johdosta leikkausajankin sai muistakseni vain viikkoa ennen laskettua aikaa, kun sen saa esim. Kätilöopistolla huomattavasti aiemmin. Tuossa myöhäisessä ajassahan oli se taka-ajatus että synnytys käynnistyisi luonnollisesti ja tuossa vielä ehditään tehdä "päätös" kokeilla synnytystä alateitse. Järkyttävää ja ajattelematonta toimintaa!
No synnytyshän toki käynnistyi niinkuin lääkäri oli suunnitellut ja sairaalaan lähdettiin sitten ambulanssilla kun lapsivedet tulivat kylppärin lattialle. Leikkaukseen pääsimme onneksi välittömästi, kun senkin itse osasimme vaatia, olimmehan menossa muutenkin "suunniteltuun sektioon".
Leikkauksessa muuten kirurgi vetäisi suurehkon haavan muksun reiteen, jossa on nyt mojova arpi, en oikein tiedä pitäisikö tuosta valittaa vai korjaantuuko tuo itsekseen, nyt se on noin 3-5cm pitkä, mutta pelottaa että se siitä kasvaa muksun kasvaessa jopa 20-30cm pitkäksi ja näkyväksi arveksi. Toki lekurit vain tokaisivat, että "kappas kirurgi vetässyt haavan reiteen", tuossa kaikki mitä siitä sanottiin... :curs:
Kätilöt olivat tosi mukavia NKL:lla kyllä :thumbs:
Meidän muksulla oli muuten perätilasta johtuen lonkkaluksaatio, eli toinen lonkka oli hieman sijoiltaan. 6vk hän oli sellaisessa "telineessä", aika tuntui kovin pitkältä, mutta jälkikäteen ajateltuna tosi lyhyeltä, oikeastaan hoitaminen oli helpompaa loppupeleissä, mutta sylissäpitäminen tosi hankalaa. Tuo korjaantui käsittääkseni täydellisesti, kuten se useimmiten korjaantuukin. Googlella löysimme hyvät sivut jotka kertoivat asiasta huomattavasti enemmän kuin lääkärit tai neuvola:
http://www.geocities.com/lonkkalasta/
Eipä mennyt aikaakaan kun sairaalasta soitettiin ja kerrottiin meidän siellä oloaikanamme osastolla riehuneen MSRA-bakteerin ja tuon tuloksia sitten odoteltiin ja odoteltiin ja pelättiin yhtä ja toista, emme onneksi saaneet kukaan tartuntaa tuosta.
Mitä neuvolakäynteihin tulee niin aikamoista touhua nuo ovat kyllä nekin. Luettua ja kuultua ei aina ole ymmärretty mutta kun tuota paskaa saa omalle osalleen niin kyllä pistää vihaksi. Meidän muksulla esim. vajaa 6kk iässä oli ns. "mororefleksi" tallessa (tuo on oikeasti normaalia!) mutta neuvolan tädin mukaan kyseessä oli CP-vamma ja hän päätti soittaa meille 23.12.2006 kertoakseen hyvän joululahjauutisen meille. Tutkimuksiin pääsisimme kuulemma jo tammi-helmikuun vaihteessa. VITTU jos olisin ollut puhelimessa niin olisin haukkunut tuon tädin niin pahasti että olisin linnassa vieläkin, onneksi en ollut. Samantien auto alle ja yksityiselle "tutkimuksiin". Ei mitään vikaa ja tosiaan aivan normaali muksu, niinkuin taitaa olla tänä päivänäkin.
Heti tuon CP-vamman jälkeen neuvolassa joku älyn jättiläinen sitten kuuli vauvamme sydämestä sivuäänen ja oitis meillä oli sydänvikainen vauva ja se piti meille kertoa päin naamaa faktana. Toki lääkäri sitten poissulki sekä sydänvian mahdollisuuden että tuon "sivuäänen". Jostain syystä neuvolassa tunnutaan tehtävän kärpäsestä härkänen ja arvaillaan kaikenlaista, yleensä pahinta mahdollista joka sitten (monen muunkin tutun kohdalla) tutkimuksissa taas osoitetaan vääräksi diagnoosiksi. Hyvähän se toisaalta on että kaikki tutkitaan mutta tuota ulosantia ja asiaan suhtautumista voisi hieman muuttaa, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Ehkä he ovat itse jo niin turtuneita tuohon toimintaan kun päivästä toiseen kertoilevat kaikenlaista että "mikään ei enää tunnu miltään". Voisivat kuitenkin käsittää että "asiakkaasta" se tuntuu ja pahalta.
Tuo neuvolan täti muuten kertoi raskausaikana vaimolleni että taidat olla hieman alkoholin perään kun laittoi lappuun että 3-4 lasia viiniä menee viikossa ruoan kanssa (ennen raskausaikaa siis). Mitä helvettiä! Mitäs ranskalaiset sitten ovat? Ja entäs muut saamarin spurgut jossain Jakomäellä ketkä tekevät muksuja ja dokaavat muksut mahassa joka päivä baarissa tupakansavussa. Normaalia työssäkäyviä ihmisiä sitten syytellään :curs:
Voi helvetti! Tulipahan vähän avauduttua mutta ensimmäinen lapsi on aika vaikea, vaikkei itse lapsi olisikaan ongelmalapsi. Toisen kun/jos saa niin osaa toivottavasti ottaa "hieman" rennommin ja antaa suurimman osan paskapuheista mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
