Pienten lasten ISIEN ketju!

[Zoroasterix]

mulla oli vaikeaa hyväksyä isän ns statistin rooli, eli tuot ja teet ruokaa peset pykkaat etc kotitalous. nyt kun tytär on jo yli 1,5 v niin voidaan tehdä asioita ja kohdata toisemme se on hauskaa kun hän ei ole enään kiinni äidissä niin paljon. olin justiinsa viikon veke himasta kaverin kanssa lapissa retkeilemässä, autoiltiin, saunottiin, kalastettiin ja käveltiin paljon tunturissa ei mitään ekstremeä vaan sellaista raskasta poljentoa paskoilla varusteilla, se oli mukavaa sai olla rauhassa, hiljaa, ja tehdä asioita just niin kuin itse halusi.ja elämä keskittyi niinhin perusasioihin jotka vaikuttavat omaan olemiseen kuten ruoka ,kylmä, kuiva etc. ja mukavinta jos ei jaksa puhua niin jättäytyy jälkeen näköetäisyyden verran. kyllä siinä kerkesi jo tulla ikävä.

ei mulla tuo naisen valitus niin ole ongelma, omalla ihan mukavat äänenpainot, eivät jää päähän kaikumaan olen mä joskus sanonut että nyt jos voisit olla hiljaa niin olis tosi hyvä, eli suomeksi nyt turpa kiinni . Olen kuiten ihan varma että mies tarvitsee luolansa ja se hänelle suotakoon, se pitää vaan löytää.

 

[Timba79]

Olen kuiten ihan varma että mies tarvitsee luolansa ja se hänelle suotakoon, se pitää vaan löytää.

Aika hyvä on nuot pihahommat. Niitä on kiva tehdä, voi vähän tallista hakea ölppaa samalla. Vaan jotenkin ihmeen kummalla ne ei sitten oikein olekkaan mitään oikeita kotitöitä. Ei ole vapaaehtoisia näkynyt meillä nurtsin leikkuuseen eikä lumitöihin, mutta arvostus niiden tekemiseen lienee jossain nollan alapuolella.

Nämä lasten saikkupäivät on toisaalta hyviä. Voi ihan hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä yhtään mitään lasten hoidon lisäksi. Pitäisi varmaan vielä viikko voivotella miten saatanan raskasta se oli... :D

 

[sämpylä]

Käytiin painimolskilla äsken. Oli kyllä hauskaa, kun poitsukin tykkäsi ja näyttää siltä että tästä saatiin ainakin täksi kaudeksi harrastus meille Ja hiki tuli kyllä varsinkin aikuisilla pintaan, kun tenavia nosteltiin ja punottiin miten milloinkin päin.

Mekin saatiin peruutuspaikka ja tullaan sunnuntaina painimolskille, kunhan saan pojan houkuteltua mukaan. Se jännittää niin kovasti, ettei tahdo uskaltaa lähteä. Sovin vetäjän kanssa, että käymme kerran kokeilemassa miten menee. Tosin olen varma, että poika innostuu ja tykästyy hommaan, kun tohtii yhdesti lähteä kokeilemaan.

 

[Andymon]

Tuttu fiilis. Se vauva on kuitenkin niin kiinni äidissä, eikä isällä siinä paljon ole sanomista mihinkään. Jää oikeastaan se vaipanvaihtajan ja kylvettäjän rooli. Vasta tuon ikäisenä ne tosiaan alkaa näyttämään sitä kiintymistä ja silloin sitä vasta alkaa oivaltamaan sitä omaa vastuuta.

Alussa se on vaan sitä että äiti sitä ja äiti tätä ja äidin jaksamisesta tota. Mutta koskaan ei tule muuttumaan siihen miten isä jaksaa. Tässä kohtaa sitä kaipasi muutaman päivän lomaa perhehommista, siis tyyliin jonnekin lappiin jätkien kanssa pitkäksi viikonlopuksi dokaamaan. Vaan eipä tule tapahtumaan meidän taloudessa varmaan ikinä. Illan jos on poissa niin jo on rapulassa järjestetty ohjelmaa. Olen sitä mieltä että akat ajattelee 99% aina itseään ja omaa etuaan ensin.

Tähän kommentoisin, että oman kokemuksen mukaan on ERITTÄIN tärkeää että vanhemmat saa ns. "lapsivapaata" aikaa sekä yhdessä (ulkona syöminen, hotelliyöt, pitkät viikonloput) että erikseen (tyttöjen/poikien mökki tms. reissut)! Jos koko elämä koostuu vain siitä perhe-elämästä ja duunista, niin onko se nyt ihmekään että se vanhempien suhde jossain vaiheessa saattaa tuntua vähän väljähtyneeltä.. Itsellä ei ainakaan todellakaan kestäis pää, jossen pääsis silloin tällöin sekä rouvan kanssa kahdestaan että myös poikien kanssa vähän tuulettumaan välillä. Tässä täytyy tietenkin ottaa huomioon lasten ikä, alle 1v lasta ei oikeen kovin pitkäksi aikaa viitsi jättää hoitoon. Eikä kaikilla valitettavasti ole hoitajia saatavissa.

Meillä tää asia tosiaan on ratkaistu niin, että molemmilla on viikoittain omia harrastuksia ja pari kertaa vuodessa reissuja kavereitten kanssa, mutta myös yhdessä pyritään viettään "lapsivapaata aikaa" ainakin saman verran. Kummankaan ei tarvi olla v****lemassa tai "rankaisemassa" toisen reissusta, kun menemiset on aika hyvin balanssissa.

 

[Siima]

Meillä se menee niin että aina kun on riitaa niin minä olen se joka ei ikinä tee mitään ja toisinpäin taas sitten suurennellaan jokaisen roskan vienti roskikseenkin.

Ja nyt kun vaimo on paljon viikonloppuja töissä, niin se on sitten yksi hyvä tekosyy siihen että mihinkään ei voisi lähteä. Sitten kun lähtee vaimon kanssa, niin aina ottaa liikaa tai liian vähän tai ei viihdy baarissa tarpeeksi kauan tai jotain. Eipä silti, ei kiinnosta kyllä baariin lähteä mutta kyllä joku muutama päivä poissa arkirutiineista olisi paikoillaan. Vaan näillä mennään niinkaun kuin pää kestää. Aika näyttää miten pitkään kestää.

Ja sitten kun joku tulee ehdottamaan keskustelua ratkaisuksi, niin vedän käkättimeen.

ei vittu ois onnistunu 60-80 -luvulla..iskä ois ollu terästehtaalla 7-16 ja äiskä sinä aikana hoitanu lapset+siivouksen+ruuan,kenties oman äitinsä avustuksella jos oikeen onni ois potkinu...
iskä ois korjannu vuotavan rännin ja pyörän sisuskumin, äiskä ois ommellu pojan housut...kumpikaan ei kiitelly toista sen tekemistä töistä, muttei myöskään ylistäny itteensä...

perhepsykologit/avioliittoneuvojat/seksuaaliterapeutit - ei sellasia ollu, eikä tarvittu...

no, nyt meillä on pääosin isättömiä lapsia (ehkä osaksi siksi, koska isän ja miehen rooli geeneissä ja sitä tullaan akkaväellä muuttamaan, ei kestä ukolla pää ja lähtee/ryyppää ja joutuu lähtemään) ja porukka sekasin, lapset ja aikuiset, telkusta tulee "Homolle lammas" ja "Transupedofiilille morsian"
Jani Toivola rääkyy telkkarissa parisuhdettaan ja 8v tyttö kidutetaan kuoliaaksi...
tällanen maailma sitten...


-..joskus oikeesti pelottaa....

edit:

joo, itellä ihan sama; jos joku tulee lässyttämään jostain juttelusta niin ammun haulikolla naamaan

 

[Bundy]

Se mikä koko perheidyylissä on krapulana, että pian ei edes huvita sellaiset asiat mitkä ennen oli ihan kivojakin. Mm. baarissa kavereiden kanssa, saunaillat jne. Jotenkin sitä antautuu sellaiseen koti-vanhammat rooliin, että unohtuu jotkut vanhat kivatkin asiat. Sitten kun vähän ennemmänkin aikaa, niin sitä nauttii vaikka rauhallisen illallisen ja leffan vaimon kanssa.

 

[cryscythe]

Se mikä koko perheidyylissä on krapulana, että pian ei edes huvita sellaiset asiat mitkä ennen oli ihan kivojakin. Mm. baarissa kavereiden kanssa, saunaillat jne. Jotenkin sitä antautuu sellaiseen koti-vanhammat rooliin, että unohtuu jotkut vanhat kivatkin asiat. Sitten kun vähän ennemmänkin aikaa, niin sitä nauttii vaikka rauhallisen illallisen ja leffan vaimon kanssa.

Tuttua settiä. Tämän perheellistymisen myötä sitä menettää niitä jotain hauskoja juttuja, mutta tilalle tulee sit taas paljon muuta.

Toisaalta, sitten kun sitä lähtee baanalle ja saadaan kokoon hyvä porukka aikuistuneitta ukkomiehiä, niin sitä juostaan kuin vasikat ensimmäiselle kesälaitumelle viinaa läträämään. Käyttäydytään ja juodaan kuin kakskymppisenä ja seuraamukset on sen mukaiset. Seuraavana aamuna sitä taas muistaa miks sellanen rauhallinen perheilta onkin ihan kiva ja vannoo ettei saatana juo ainakaan vuoteen. Molemmissa puolensa, parhaimmillaan sopivasti blendattuna!

 

[IVa]

Mekin saatiin peruutuspaikka ja tullaan sunnuntaina painimolskille, kunhan saan pojan houkuteltua mukaan. Se jännittää niin kovasti, ettei tahdo uskaltaa lähteä. Sovin vetäjän kanssa, että käymme kerran kokeilemassa miten menee. Tosin olen varma, että poika innostuu ja tykästyy hommaan, kun tohtii yhdesti lähteä kokeilemaan.

Hieno homma, siellä onkin jääny porukkaa pois parin ekan kerran jälkeen. Hauskaa on kyllä ollut, kannatta lähtä koittamaan.

 

[vlk77]

Täytyypä kirjoitella tähänkin ketjuun. Musta tuli isä ensimmäistä kertaa tasan 2 viikkoa sitten Meille syntyi tyttö, joka oli syntyessään 4315g ja 53cm. Oli paremmalle puoliskolle sen verran rankka kokemus et olen päässyt alusta pitäen kunnolla kiinni lapsen hoitoon. Tunneside syntyi aika nopeasti

 

[jambo]

Ihan vilpittömästi kysyn että jos ette parisuhteessa pysty keskustelemaan ja sitä kautta ratkaisemaan riitoja niin miten sitten meinasitte asian hoitaa?

Meinaan että ei se pannuhuoneessa mököttäminen ja omiin puuhiin vetäytyminen ole kautta historian osoittautunut kovinkaan toimivaksi ratkaisuksi. Vähintäänkin pääsette pakkotoiston parisuhdeketjuun tilittämään ja pahimmillaan eroketjun kautta sinkkuketjuun. Voihan sitä mennä vaikka parisuhdeterapeutille avautumaan jos ei muuten onnistu. Ei se teistä homoja tee. Tervetuloa tälle vuosituhannelle. Mieluummin puhuminen kuin jatkuva huono olo ja viiden vuoden päästä ero.

Nimimerkillä " kommunikaatiokykyinen crossfit homo jolla suhde toimii"

 

[Zoroasterix]

kyllä me ainakin keskutellaan yhdessä ja erikseen kummallakin oma terapeutti, suosittelen. mulle se luola on oma tila jossa voi olla kuten itse haluaa ja mikä tärkeintä keskeytyksettä, tarvitsen yksinäisyyttä ja rauhaa.

 

[Timba79]

Ihan vilpittömästi kysyn että jos ette parisuhteessa pysty keskustelemaan ja sitä kautta ratkaisemaan riitoja niin miten sitten meinasitte asian hoitaa?

Meinaan että ei se pannuhuoneessa mököttäminen ja omiin puuhiin vetäytyminen ole kautta historian osoittautunut kovinkaan toimivaksi ratkaisuksi. Vähintäänkin pääsette pakkotoiston parisuhdeketjuun tilittämään ja pahimmillaan eroketjun kautta sinkkuketjuun. Voihan sitä mennä vaikka parisuhdeterapeutille avautumaan jos ei muuten onnistu. Ei se teistä homoja tee. Tervetuloa tälle vuosituhannelle. Mieluummin puhuminen kuin jatkuva huono olo ja viiden vuoden päästä ero.

Nimimerkillä " kommunikaatiokykyinen crossfit homo jolla suhde toimii"

Varmaan oli minulle?

Näistä asioista keskustelu vaan ei toimi kun toinen osapuoli on sitä mieltä että hänestä ne viat puuttuu kokonaan. Ehkä tämä sitten päätyy parisuhdeketjun kautta eroketjuun ja sieltä sinkkuketjuun. Sitten käy niin, en voi mitään.

Tätä samaa settiä tää on jo vuosia ollut. Välillä meneet pitkät pätkä hyvin ja välillä taas mikään mitä tekee ei kelpaa. Eipä se siitä tässä kohtaa enää keskustelemalla mihinkään muutu. Näillä mennään ja päätyy sitten lopulta mihin päätyy.

 

[Jami2003]

Tätä samaa settiä tää on jo vuosia ollut. Välillä meneet pitkät pätkä hyvin ja välillä taas mikään mitä tekee ei kelpaa. Eipä se siitä tässä kohtaa enää keskustelemalla mihinkään muutu. Näillä mennään ja päätyy sitten lopulta mihin päätyy.

Samaa se on kaikilla pitkässä parisuhteessa elävillä ;)

Ei siinä mitkään keskustelut auta, välillä on parempia aikoja ja välillä huonompia. Huonompina melkein kannattaa enemmän pysyä poissa tieltä eikä väkisin yrittää yhdessä jotain tekomukavaa. Kyllä ne paremmat ajat sieltä sitten koittaa. (jos on koittaakseen)

Kaikki te joilla elämä on yhtä kiihkeää rakkautta, keskusteluita parisuhteen tilasta ja toisen huomioimista ovat olleet vasta yhdessä hetken aikaa ja tuskin on lapsia, yhteistä taloa ja pitkää historiaa. Palataan asiaan kun olette olleet yhdessä yli 10 vuotta, jos nyt sitten vielä yhdessä olette :D

...ja jottei menis ihan offtopiciksi niin kyllähän ne lapset parisuhteen "pilaa". Jo pelkästään matemaattisesti laskettuna lasten tulon jälkeen parisuhde ei ole parisuhde vaan suurimmaksi osaksi kolmen kimppa, nelikko tai viiden ryhmä ;)

 

[Timba79]

Samaa se on kaikilla pitkässä parisuhteessa elävillä ;)

Ei siinä mitkään keskustelut auta, välillä on parempia aikoja ja välillä huonompia. Huonompina melkein kannattaa enemmän pysyä poissa tieltä eikä väkisin yrittää yhdessä jotain tekomukavaa. Kyllä ne paremmat ajat sieltä sitten koittaa. (jos on koittaakseen)

Kaikki te joilla elämä on yhtä kiihkeää rakkautta, keskusteluita parisuhteen tilasta ja toisen huomioimista ovat olleet vasta yhdessä hetken aikaa ja tuskin on lapsia, yhteistä taloa ja pitkää historiaa. Palataan asiaan kun olette olleet yhdessä yli 10 vuotta, jos nyt sitten vielä yhdessä olette :D

...ja jottei menis ihan offtopiciksi niin kyllähän ne lapset parisuhteen "pilaa". Jo pelkästään matemaattisesti laskettuna lasten tulon jälkeen parisuhde ei ole parisuhde vaan suurimmaksi osaksi kolmen kimppa, nelikko tai viiden ryhmä ;)

Juuri näin. Joskus sitä vaan itse haluaa avautua jonnekin. Onhan tässä omassakin elossa kuitenkin pullat uunissa suhteellisen mukavasti. Sitä vaan itsekin ollut 10 vuotta naimisissa ja kai jo kohta14 vuotta kimpassa. Mistä sitä oikeasti repii aina jotain uutta ja ihmeellistä? Tai kai se vika on siinä kun en sitä itse niin edes kaipaa, mutta olen kyllä mukana jos toinen osapuoli viittii järjestää.

Mutta tuossa pari viestiä sitten oli tuo että välillä saatava sitä lapsivapaata aikaa. Juuri näin se menee. Onneksi meilläkin mummoloita. Mutta silloin oikeasti on lähdettävä kotoa veke, kotona on aina joku tekemätön homma jota on sitten hyvä tehdä kun ehtii lapsilta. Eli lähteä sitten vaikka viikonlopuksi johonkin kylpylään tai mitä kukakin tykkää tehdä.

Mutta noin muuten kyllä nuot pienet miehet on elämän suola itselleni. Mitä sitä tekisi ilman niitä? Kävis baareissa vai? Nyt kun ne alkaa oleen jo "isoja" niin ei tarvi ihan joka hommaa vieressä paapoa.

Näät mahataudit ei ole tosin niin mukavia. Eilen olikin jo normi työpäivä, sitten alkoi iltapäivällä vanhempi poika laattaamaan ja minä myöhemmin illalla. No jospa tämä tauti sitten olisi tässä ja ensiviikko olisi jo normaalia arkea.

 

[Jami2003]

Näinhän se on. Tulee välillä oltua työreissussa ja työajan ulkopuolella voi rauhassa käydä treenaamassa, saunoa ja ottaa pari kaljaa. Siitä huolimatta on aina tosi mukava palata kotiin, olkoonkin että täällä on hullunmylly, sekanen talo, iloiset mutta kiljuvat lapset ja vaimo joka kaipaa omaa aikaa

Emännän kanssa vietettiin viime viikonloppuna piiitkästä aikaa yhteinen yö ilman lapsia - molemmat oksennustaudissa lapset evakossa mummolassa :D

Eipä tullut paljoa mieleen romanttiset viritykset :D

 

[Bundy]

Näinhän se on. Tulee välillä oltua työreissussa ja työajan ulkopuolella voi rauhassa käydä treenaamassa, saunoa ja ottaa pari kaljaa. Siitä huolimatta on aina tosi mukava palata kotiin, olkoonkin että täällä on hullunmylly, sekanen talo, iloiset mutta kiljuvat lapset ja vaimo joka kaipaa omaa aikaa

Emännän kanssa vietettiin viime viikonloppuna piiitkästä aikaa yhteinen yö ilman lapsia - molemmat oksennustaudissa lapset evakossa mummolassa :D

Eipä tullut paljoa mieleen romanttiset viritykset :D

Heh, ja mikä on jotenkin pirullista, että kun tuollainen hetki suodaan ilman lapsia hetki, niin se vaimosta on jotenkin liian teennäistä aina paneskella kunnolla... Vai olisko vain tekosyy haluttomuudelle?

Tuttua settiä. Tämän perheellistymisen myötä sitä menettää niitä jotain hauskoja juttuja, mutta tilalle tulee sit taas paljon muuta.

Toisaalta, sitten kun sitä lähtee baanalle ja saadaan kokoon hyvä porukka aikuistuneitta ukkomiehiä, niin sitä juostaan kuin vasikat ensimmäiselle kesälaitumelle viinaa läträämään. Käyttäydytään ja juodaan kuin kakskymppisenä ja seuraamukset on sen mukaiset. Seuraavana aamuna sitä taas muistaa miks sellanen rauhallinen perheilta onkin ihan kiva ja vannoo ettei saatana juo ainakaan vuoteen. Molemmissa puolensa, parhaimmillaan sopivasti blendattuna!

Tuo on niin totta! Viina maistuu vedelle, katseissa rauhaton pajatso jos vaikka näkisi jotain kaunista ja seksikästä. Kova morkkis aina, "kuin pikkupoikana tehnyt jotain väärää". Vaikkei mitään "erikoista" olisi edes tapahtunut :D
Koti-ilta maistuu krapuloissa parhaimmalle..

 

[jambo]

Varmaan oli minulle?

Ei, ei ollut. Yleisesti vaan kyselin kun olin näkevinäni sitä ilmassa keskustelussa että puhuminen ei ole pop ja in.

 

[jambo]

Samaa se on kaikilla pitkässä parisuhteessa elävillä ;)

Ei siinä mitkään keskustelut auta, välillä on parempia aikoja ja välillä huonompia. Huonompina melkein kannattaa enemmän pysyä poissa tieltä eikä väkisin yrittää yhdessä jotain tekomukavaa. Kyllä ne paremmat ajat sieltä sitten koittaa. (jos on koittaakseen)

Kaikki te joilla elämä on yhtä kiihkeää rakkautta, keskusteluita parisuhteen tilasta ja toisen huomioimista ovat olleet vasta yhdessä hetken aikaa ja tuskin on lapsia, yhteistä taloa ja pitkää historiaa. Palataan asiaan kun olette olleet yhdessä yli 10 vuotta, jos nyt sitten vielä yhdessä olette :D

...ja jottei menis ihan offtopiciksi niin kyllähän ne lapset parisuhteen "pilaa". Jo pelkästään matemaattisesti laskettuna lasten tulon jälkeen parisuhde ei ole parisuhde vaan suurimmaksi osaksi kolmen kimppa, nelikko tai viiden ryhmä ;)

Ei kai pitäsi manata ja leijua asialla mutta itse olen ollut päälle 10 vuotta aviossa ja ennen sitä 4 vuotta seurusteltiin. Suhteessa menee helvetin hyvin ja edelleen ollaan oikeasti rakastuneita (seuraavaksi sitten pääseekin avautumaan petetyksi tulleiden ketjuun?). Meillä pahimmat kipuilut oli siinä 3-4 vuoden kieppeillä jolloin käytiin suhteen tulevaisuutta ja härdelliä läpi. Itse näen tuon ajan nyt niin että silloin tunnetasolla ja tietoisesti kumpikin irtautui oman perheen ja kasvatuksen painolasteista riitelyn, keskustelun/keskustelemattomuuden ja muiden tekijöide suhteen. Yhdessä päätimme muuttaa tapaa toimia. Ihan käytännön tasolla vaimo opetteli puhumaan siitä mikä vaivaa ja minä näkemään vikaa itsessänikin ja rajoittamaan "huutamista". Ei meilläkään nyt homma toimi niin että korkataan pullo punkkua ja toisiamme silmiin katsoen avaudutaan syvistä tunteista. Osataan kuitenkin "riidellä" niin että kerrotaan mikä vituttaa/harmittaa ja miksi on näin, ja toinen osaa ottaa kritiikin vastaan hermostumatta. Molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus säilyy skismoista huolimatta.

Toinen mikä muutos tehtiin aikoinaan tietoisesti on se että vietetään yhdessä aikaa, urheillaan ja tehdään jotain eikä pelkästään istuta mykkinä ja katota töllöä. Sama koskee myös perheenä tekemistä, ollaan koko porukka yhdessä ja tehdään jotain mukavaa, lautapelejä, ulkoilua, urheilua tms.

En minäkään löydä vaimosta niitä uusia ulottuvuuksia mutta miksi pitäisi kun kerran tätä nykyistä pakettia rakastaa?

 

[Jami2003]

Ei kai pitäsi manata ja leijua asialla mutta itse olen ollut päälle 10 vuotta aviossa ja ennen sitä 4 vuotta seurusteltiin.

Pahus, olisi pitänyt pistää raja 15 vuoteen :D

Juu kyllähän varmaan kaikissa pitkissä parisuhteissa on löydetty jokin tapa käsitellä vaikeuksia ja vitutusta, kun vielä yhdessä kerran ollaan. Olen myös samaa mieltä että ollaan emännän kanssa myös hyviä kavereita jolloin yhteisten harrastusten kautta löytyy vähän muutakin tartuntapohjaa arkeen kuin pelkkä perheruljanssin pyörittäminen.

Mutta silti puolustan myös tiettyä "etäisyyden ottoa" parisuhteessa. Jos mua vituttaa, niinkuin monesti syksyisin tekee, niin olen jo aikaa sitten tiedostanut että vaikka se osittain kohdistuu emäntään on vähintään yhtä paljon vikaa vaan itsessä (ja siinä että suomeen tulee talvi :D). Mitäpä sitä asioita puhki jauhamaan kun se nyt vaan on sellainen kausi. Kunhan koittaa pitää ettei omalla vitutuksellaan suotta riitelyitä aiheuta kun ei se pohjimmainen syykään kuitenkaan aina siinä parisuhteessa ole...

 

[jambo]

Joo, näinhän se kyllä on. Tuo etäsyyden tarve vaan pitää jotenkin osata tuoda esiin. Itse otan kanssa muutaman kerran vuodessa (työreissuja ei lasketa) omaa lomaa ja sanon suoraan että nyt tarvin omaa aikaa. Välillä olen vaikka häipynyt muutamaksi päiväksi hotelliin isompaan kaupunkiin ja tavannut kavereita. Mökki kun olisi niin se voisi olla tuollainen peri suomalainen tapa vetäytyä.