Pettäminen ja asenteet

[Raven]

Originally posted by Omna
Pettäminen ei ole kellekkään kunniaksi, mutta kuka voi 100% varmaksi sanoa, ettei pettäisi missään tilanteessa?

Olen tuosta samaa mieltä. Pientä lääppää ei lasketa mukaan, että lähetäänkö panee hehehehehehehe.
Jos se unelmien mies/nainen tulee vastaan, niin eihän sitä voi etukäteen tietää mitä tapahtuu, varsinkaan jos ei ole koskaan ollut tilanteessa jossa se voisi olla mahdollista. Kyllä siinä monikin en ikinä petä tyyppi vaihtaa mieltään.
Mutta luulen kuitenkin, että niitä en petä missään tilanteessa on enemmänkin kuin tuo 10%.
Aina välillä on mennyt hieman heikommin. Tilaisuuksia olisi ollut ja vieläpä sellaisten kanssa, että ei paperipussia oli tarvinnut laittaa päähän.
Mutta enpä kuitenkaan langennut ja sen perusteella voin sanoa, että en pettäisi koskaan.

 

[Omna]

Originally posted by Raven
Olen tuosta samaa mieltä. Pientä lääppää ei lasketa mukaan, että lähetäänkö panee hehehehehehehe.
Jos se unelmien mies/nainen tulee vastaan, niin eihän sitä voi etukäteen tietää mitä tapahtuu, varsinkaan jos ei ole koskaan ollut tilanteessa jossa se voisi olla mahdollista. Kyllä siinä monikin en ikinä petä tyyppi vaihtaa mieltään.
Mutta luulen kuitenkin, että niitä en petä missään tilanteessa on enemmänkin kuin tuo 10%.
Aina välillä on mennyt hieman heikommin. Tilaisuuksia olisi ollut ja vieläpä sellaisten kanssa, että ei paperipussia oli tarvinnut laittaa päähän.
Mutta enpä kuitenkaan langennut ja sen perusteella voin sanoa, että en pettäisi koskaan.

Niin, hyvä jos noin on, luonteen lujuus on ehkä ihmisen hyveistä kunnioitettavimpia...

Koska elämä on järjestänyt minulle usein aivan uskomattomia käänteitä, niin hyvässä kuin pahassa niin olen alkanut kaikesta ajatella , että vannomatta paras, koska tilanteet saattaa muuttua hetkessä aivan toisennäköiseksi.

Kuitenkin 12 vuoden yhdessäolon jälkeen olen aivan varma siitä, etten löytäisi toista ihmistä, joka rakastaisi minua tilanteessa kuin tilanteessa, niinkuin vaimoni on tehnyt. Eli on syytä pitää vaimokin tyytyväisenä!

Ja onhan vaimollakin lähes puolet enemmän miestä nyt kun suhteen ensimäisinä vuosina, jolloin painoin jotakuinkin 40 kiloa vähemmän..;)

 

[Nate]

Originally posted by Omna

Mutta jos suhde on hyvä ja saa siitä kaiken tarvitsemansa, niin ei kai ole edes mitän tarvetta pettää? Jos toinen haluaa kokeilla jotain muuta välillä, niin enhän minä sitä voi estää, pitää vaan yrittää hoitaa suhdetta niin, että kumppani on tyytyväinen. Ei ketään voi eikä saa kahlita, se vaan aiheuttaa katkeruutta ja vaarantaa ainakin suhteen toimivuuden. Omasta halusta pitää uskollisuus lähteä...

Juuri näin! Jos sanotaan, että suhteessa täytyy olla jotain vikaa jos lähdetään pettämään, saatetaan olla joissain tapauksissa oikeassakin. Jos tulee tunne, että en saa tästä suhteesta mitä haluan, niin kynnys pettää on varmasti alempi. Hyvin toimivassa suhteessa voitaisiin käydä vaikkapa seuraavanlainen keskustelu:
Nainen (tai mies, miten päin vain): - En ole tyytyväinen. Haluaisin jotain uutta.
Kumppani: - Vai niin. Hyvä kun kerroit. Mitäköhän MEIDÄN pitäisi asialle tehdä.
Nainen: - Niin, mietitäänpä yhdessä.

Mutta jos jääpi omassa mielessään nurisemaan ilman että kertoo toiselle, ja sitten menee jollekin chattipalstalle asiasta valittamaan "sielunkumppanilleen", niin ei kyllä voi sanoa suhteen toimivan. Tai jos sanoo toiselle ja toinen loukkaantuu että jaahas, minussako on muka jotain vikaa, niin ei kyllä toimi sittenkään juttu. Onnellisia he (me) keillä on hyvä suhde, jossa keskustelu- ja muukin yhteys pelaa!

 

[JohnnyB]

Re: Poikkeuksia

Originally posted by Huonojalkainen
Ehkä Janinan kanssa voisi harkita pettävänsä omaa mammaa. Olisihan se meriittiä mammallekin kun 'meidän aijä on niin järee kaveri, että on saanut Janinaltakin'...

Jep jep, tuolla kommentilla sait kyllä kuusi :davidia: viidestä. Ei kenenkään meriitit nouse siitä ketä se on päässy panemaan

 

[Gillyanne]

Originally posted by Nate
Juuri näin! Jos sanotaan, että suhteessa täytyy olla jotain vikaa jos lähdetään pettämään, saatetaan olla joissain tapauksissa oikeassakin. Jos tulee tunne, että en saa tästä suhteesta mitä haluan, niin kynnys pettää on varmasti alempi. Hyvin toimivassa suhteessa voitaisiin käydä vaikkapa seuraavanlainen keskustelu:
Nainen (tai mies, miten päin vain): - En ole tyytyväinen. Haluaisin jotain uutta.
Kumppani: - Vai niin. Hyvä kun kerroit. Mitäköhän MEIDÄN pitäisi asialle tehdä.
Nainen: - Niin, mietitäänpä yhdessä.

Mutta jos jääpi omassa mielessään nurisemaan ilman että kertoo toiselle, ja sitten menee jollekin chattipalstalle asiasta valittamaan "sielunkumppanilleen", niin ei kyllä voi sanoa suhteen toimivan. Tai jos sanoo toiselle ja toinen loukkaantuu että jaahas, minussako on muka jotain vikaa, niin ei kyllä toimi sittenkään juttu. Onnellisia he (me) keillä on hyvä suhde, jossa keskustelu- ja muukin yhteys pelaa!

Aamen, Nate. Juuri näinhän sen pitäisi mennä - mutta valitettavan usein vastaan tulee niitä, jotka tosiaan loukkaantuvat ja ottavat marttyyriasenteen "minussahan se vika tottakai aina on..." Tai sitten todetaan vain, että "minä nyt vain kerta kaikkiaan olen tällainen", tyyliin ota tai jätä :(

 

[Raven]

Originally posted by Gillyanne
Aamen, Nate. Juuri näinhän sen pitäisi mennä - mutta valitettavan usein vastaan tulee niitä, jotka tosiaan loukkaantuvat ja ottavat marttyyriasenteen "minussahan se vika tottakai aina on..." Tai sitten todetaan vain, että "minä nyt vain kerta kaikkiaan olen tällainen", tyyliin ota tai jätä :(

Näin se välillä on.

Kompromissit löylyttää. Jos niitä ei pystytä tekemään, niin ei varmaan mikään suhde pysty kestämään.

 

[Gillyanne]

Originally posted by Raven

Kompromissit löylyttää. Jos niitä ei pystytä tekemään, niin ei varmaan mikään suhde pysty kestämään.

Jepjep, ja tässä on varmasti itsekullakin aina välillä vähän petraamista... nimim. minäkö muka ehdoton?

 

[165161651]

Kyllähän tuo luottamuksen todella pitkäksi ajaksi veisi, vaikka minkäänlaista pettämistä en hyväksykään, enkä itsekään pystyisi pettämään, niin pitkä suhde ja erityisesti lapset vaikuttaa tuossa tilanteessa, ja pistäisi miettimään kuitenkin.
Olisi ainakin todella pitkän breikin paikka.

 

[Antijape]

Aikaisempi pitkä suhde joka itsellä oli päättyi siihen, että nainen petti 6:n kuukauden ajan ollessani armeijassa. Meillä oli myös yhteinen lapsi, enkä voinut asiaa ymmärtää tämänkään takia siinä vaiheessa (enkä kyllä pitkään aikaan sen jälkeenkään). Puoliväkisin yritin pitää suhteen kunnossa ko. naiseen ja hänen uuteen mieheensä (joka muuten oli yksi ystävistäni) pelkästään lapsen takia. Pikkuhiljaa asia unohtui ja nyt voin sanoa olevani uuden vaimokkeeni kanssa erittäin hyvissä väleissä ex:äni ja hänen miehensä kanssa. Jälkeenpäin olen vain kiitellyt itseäni, etten alkanut kiukuttelemaan heille. Ainoa, joka siinä olisi loukkaantunut olisi ollut lapsi, ja hänellähän ei asian kanssa ollut mitään tekemistä.

Noh, asiaan, nyt kun olen tuota jälkikäteen miettinyt, ymmärsin etten koskaan ollut vihainen siitä, että ex löysi uuden miehen, vaan ainoastaan siitä että hän petti minua niin kauan selkäni takana. Oli kyseessä sitten yhdenillan juttu tai tälläinen, pahaa mieltä minulle tuottaa pääasiassa vain se, että minulle on valehdeltu. Tästä "oppineena" olen halunnut jokaisen naisen kanssa (jonka kanssa olen pidempään seurustellut) sopia, että jos jompikumpi uskoo löytäneensä paremman/mielenkiintoisemman yms. miehen/naisen pitää olla pokkaa pistää suhde poikki ennenkuin pettää. Jos on pokkaa pettää omaa puolisoaan, pitää olla pokkaa pistää suhde ennen sitä poikki. Vaikka se äärimmillään voisi tarkoittaa kesken baari-illan tehtyä puhelua.
Tiedän että eo. esimerkki on kärjistetty, mutta vaikka niin tapahtuisikin, tiedän myös, että ainakin itse olisin tyytyväisempi siihen, kuin seuraavana päivänä/viikkona/kuukautena tehtyyn tunnustukseen. Koska tälläisestä: "Mulla on sulle kulta tunnustettavaa.... Mä petin sua kuukausi sitten" -lauseesta loukkaantuisin varmasti paljon enemmän.

Tämän menettelyn ymmärtää varmasti paremmin, jos on itse tullut kohdelluksi vastaavalla tavalla kuin alussa selvitin, enkä edes oleta että muut ihmiset asiaa täysin voisivatkaan sisäistää. Mutta ainakin tähänmennessä on jokainen nainen, jolle asian olen selvittänyt, sanonut sopimusta järkeväksi ja toimivaksi sekä luvannut sitä noudattaa. Todellisuus saattaa olla toinen, mutta ainakin itse tästä pidän kiinni.

 

[Sumu]

Originally posted by Omna
Pettäminen ei ole kellekkään kunniaksi, mutta kuka voi 100% varmaksi sanoa, ettei pettäisi missään tilanteessa?

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, eli olet asian ytimessä.

Itse en muuten toimivaa ja hyvää suhdetta lopettaisi, jos kumppani lankeaisi, vaikka olenkin siinä hyvässä uskossa , että vaimoni kuuluu tuohon 10%:tiin .. Korjatkaa, jos jollain on parempaa tietoa..:D

Tuota Omna, meidän tarttis varmaan jutella? ;)

No joo -minä :D

 

[Omna]

Originally posted by Sumu
Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, eli olet asian ytimessä.



Tuota Omna, meidän tarttis varmaan jutella? ;)

No joo -minä :D

Sumu, peace vaan :piis: ...kuka nyt ilkeisi tunnustaa et on mustasukkanen :dille...

:lol2:

 

[Dragon]

Originally posted by Nate
Nainen (tai mies, miten päin vain): - En ole tyytyväinen. Haluaisin jotain uutta.
Kumppani: - Vai niin. Hyvä kun kerroit. Mitäköhän MEIDÄN pitäisi asialle tehdä.
Nainen: - Niin, mietitäänpä yhdessä.

Tämä täytyy muistaa, nyt ja ainiaan.

Tein joskus päätöksen, että en petä, eikä ketään petä kumppaniaan meikäläisen kanssani. Jos kumppani pettää, niin: "Terve moro hei. tuolla on ulko-ovi saat 10s etumatkan..."

 

[Raven]

Täällä on ollut pettämisestä kyse, mutta lähinnä vain fyysisestä pettämisestä. Pettämistähän on kuitenkin kahtaa laatua, fyysistä ja henkistä.
Fyysistä pettämistä en ole koskaan harrastanut, mutta joudun kuitenkin myöntämään että henkistä pettämistä on tullut kohdalleni.
Se kaduttaa, mutta nyt kuitenkin ohi ja taakse jäänyttä sen suhteen. Mutta jättää tämäkin kuitenkin jälkensä.

 

[Mixu]

Tilastollisesti noin puolet suomalaisista on joskus pettänyt puolisoaan / kumppaniaan.

Tässä threadissa tietenkään kukaan ei tunnusta pettämistä, sehän olisi osoitus heikkoudesta tai omasta kyvyttömyydestä ylläpitää suhdetta.

Mutta ideologisesti on hienoa luvata ja vannoa, kuinka itse ei koskaan ikinä missään tilanteessa tule pettämään, vaikka olisi 4 promillee veressä, maailman ihanin ihminen osoittaisi kiinnostusta baarissa ja oman puolison kanssa olisi ollut riita tms.

Voin mäkin luvata, että jos joskus onnistun saamaan elämänkumppanin, niin pidän siitä kiinni kynsin hampain, enkä ota mitään riskejä, että menettäisin hänet. Mutta ihmisellä on ihmisen luonto.

 

[J.Jake]

City lehdestä...

Kaikkitietävässä City lehdessä todettiin että 50% parisuhteessa olevista on pettänyt puolisoaan.

Eli teistä kahdesta toinen !

Tohon Mixun kommenttiin - Ei kai kun monella se puolisokin lukee tätä palstaa!

Oletteko muuten miettineet tälläista. Jos puoliso pettää ja jää siitä siis kiinni.( mistäs sä sen muuten tietäisit ) Vaikuttaako reaktioonne se , kuinka moni muu tästä pettämisestä tietää?

 

[She Devil]

Kyllähän sitä aika nöyryytetty olo tuli kun kaikki muut paitsi minä tiesin mieheni retkestä toisen naisen jalkoväliin... Sain siis tosiaankin tietää viimeisenä asiasta vasta kun aikaa tapahtuneesta oli kulunut jo hyvän aikaa.
:curs:

 

[Stiltskin]

Originally posted by Mixu
Mutta ideologisesti on hienoa luvata ja vannoa, kuinka itse ei koskaan ikinä missään tilanteessa tule pettämään, vaikka olisi 4 promillee veressä, maailman ihanin ihminen osoittaisi kiinnostusta baarissa ja oman puolison kanssa olisi ollut riita tms.

Toi on totta. Mutta mikään promille määrä ei oli oikeutus tai lieventävä asia mielestäni. Jos ei mopo pysy käsissä niin älä kiipeä mopon selkään.

Ilman alkoholia monimoni pettäminen jäisi tapahtumatta.

Itselläni yksi syy muiden joukossa olla juomatta juurikaan alkoholia on se että arvomaailma ja järki katoaa jolloin saatan tehdä aivan mitä tahansa. Enkä puhu nyt vain pettämisestä.

Joten jos et hallitse sukupuolielintäsi 4:ssä promillessa älä hankkiudu siihen promille määrään.

-edit-

ja puhuin siis yleisesti...en saarnannut tekstin kirjoittajalle.

 

[Sumu]

Originally posted by maximillian
Toi on totta. Mutta mikään promille määrä ei oli oikeutus tai lieventävä asia mielestäni. Jos ei mopo pysy käsissä niin älä kiipeä mopon selkään.

´

Totta, mikään promillemäärä tms. ei ole oikeutus, eikä lieventävä seikka. Mutta kannattaa tosiaan pitää mielessä, että kivassa koomassa se mopo vaan lähtee helpommin hanskasta, eli koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Mä en ainakaan uskalla luvata, että ei koskaan. Tottakai pyrin elämään hyveellisesti ja siveellisesti, mutta maailma ei ole niin mustavalkoinen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

 

[Kimi]

Tommonen tilanne minkä antijape sanoi että olisi yhteinen lapsi ja mies (tai kumpi tahansa on suorittamassa jotain velvollisuutta) ja toinen pettää sinä aikana, ja varsinki jotenkin säännöllisesti tai monta kertaa sinä aikana, niin se on niin anteeksi antamatonta,ja silloin petetty osapuoli on oikeutettu tekemään mitä tahansa!

 

[jpr]

just

hups heijaa,mä en ainakaan koskaan pettäs...1 v 5v 10v 15 v no voi vittu mites se nyt noi pääs käymään........
älkää koskaan sanoko ei koskaan,elämä ei oo niin vitun mustavalkosta kuitenkaan.....paljon mahtuu vuosiin,ei silti tietenkään pettäminen ole oikein ,mutta mutta........:(