Quake 4
Testo jyllää ja ruuti palaa uusimmassa vaakussa, kun (melkein) yhden miehen armeija jatkaa taistoa Strogg-vihuja vastaan. "Tarina" jatkuu siitä mihin toinen osa jäi(jos joku vielä muistaa), elikäs Stroggien pomojehu tuhottiin erään melkolailla kovan hanun toimesta, ja samalla pistettiin matalaksi IIIIISOOO tykki. Nyt kun tuo tykki on tuhottu, on ihmisrodun aika iskeä vastahyökkäys Strogg-armeijaa kohtaan. Tässä kohtaa pelaaja astuu mukaan.
On aika astua jonkinsortin avaruusmerijalkaväen Rhino Squadin uusimman tulokkaan, Matthew Kanen rooliin. Peli antaa heti alusta alkaen ymmärtää mitä tuleman pitää, kun heti alussa Kanelle annetaan käsky liittyä oman ryhmänsä mukaan. Mikä tarkoittaa siis sitä että taistellaan yksin vihulauman läpi ryhmän luo, josta saadaan joku kaveri hetkeksi mukaan, jonka jälkeen taistelu jatkuu yksin. Eli suuremman luokan tappokoneen rooliin päästään astumaan. Vihuja riittää, ja kuulaa saa hiihdättää ihan reilusti ennen kuin kuolo korjaa perusmörönkään. Alkuun tuntui että ne perkeleet ei kuole millään, vaan kyllä ne siitä lahtautuivat kun vain jaksoi pitää liipasinta riittävän herkällä. Niin, ja tässä pelissä on aivan turha ruveta tähtäilemään osumia päähän, ei nimittäin Strogg-hemmot paljoa headshoteista välitä. Kannattaa siis vain antaa sen Raisa-Kaarinan laulaa yhtä soittoa lipas lippaan perään ököjä kohti. Alkuun oma henki tuntuu olevan aika herkässä, ja jo nuoruusvuosilta tuttu kulman taakse-quick save on oikein hyödyllinen yhdistelmä hengissä pysymistä ajatellen.
Juonesta ei kovin kummoista sanottavaa ole. Eipä sillä että olin muuta odottanutkaan, hyvin tuo asiansa tuntuu ajavan räiskinnän sivutäytteenä. Ja kyllähän sitä joku syy pitää saada noiden söpöjen pikku Stroggien listimiseen.
Näin pitkästä aikaa suht.koht. nykyaikaisesten fps-pelien ääreen päässeenä täytyy kyllä sanoa että aikamoista silmäkarkkia nämä nykyajan pelit. Doom 3:n moottori pääsee oikeuksiinsa myös Quaken erilaisessa maailmassa, joka tarjoaa huomattavasti avarampia, ja onneksi myös valoisempia näkymiä, vaikka pistoolissa ja rynkyssä mukana olevaa taskulamppua pitääkin käyttää jonkin verran.
Lyhyehkön testausrupeaman jälkeen täytyy sanoa että ihan mukava peli. Toiseksi vaikeimmalla tasolla ei ainakaan meikäläiselle päässyt käymään liian helpoksi peli, mutta ei vielä turhauttavaksikaan. Perkeleenmoinen putkijuoksu tahtoo ihan hieman puuduttaa, ja sama vanha "yksinäinen spacemarine joka pelastaa maailman listien siinä samalla puolen ruotsin verran avaruusmörköjä"-kaava alkaa pikkuhiljaa käymään tutuksi. Ja kyllä, onhan siinä niitä taistelutovereita mukana, mutta eipä tuota juuri huomaa muuten kuin lääkintämiesten ja teknikkojen apuna. Mutta on se tappaminen aina niin kivaa.
Nykyään näkyy muuten olevan aika paljon tarjouksessa tuota vaakkua, eli jos putkijuoksu-tapa-ja-murha-räiskintä kiinnostaa niin eikun vaan laareja penkomaan. Tai sitten "lainatkaa" "kaverilta".
