Näin jo ikääntyneenä kääkkänä mukava seurata oman pojan ikäisiä podareita. Muistuu oma ensimmäinen treenivuosikymmen mieleen. Miten vaikeaa oli sovittaa yhteen perhe, siis pieni lapsi, työ ja oma/ puolison harrastukset. Lähinnä salitouhut. Työt alkoivat 07.00 raksoilla. Ennen sitä ehti käydä vetämässä nopeat salilla. Jos työmaa oli suht. lähellä. Muuten käytiin vasta illalla.
Laitapa Pauli joskus jotain videon pätkää nähtäville tyyliin Olli Kemppainen. Ei ne niin ihmeellisiä tarvitse olla. Sulla on paljon fanittajia joita kiinnostaa seurata erittäin fiksun miehen tekemisiä. Hyvää jatkoa ja menestystä mitä sitten milloinkin touhuat.
Kiitos vaarille palautteesta!
Tuo on aika iso juttu, mitä monet eivät osaa ymmärtää taikka samaistua. Siis siihen kun pitää sovittaa se oma harrastaminen siihen kaikkeen muuhun elämiseen. Tässä itsellä tulee ensi vuonna jo kymmenen vuotta siitä kun kilpaili ensimmäisen kerran kehonrakennuksessa. Muistan hyvin sen prepin erilaisuuden, verrattuna esim viimeisimpään preppiini, saati edes nyky aikana siihen, miten pystyn harrastamaan tätä lajia! Elämän muuttumisen, perheen, yrityksen yms takia kaikki ei ole enää niin yksiselitteistä. Että ei tämä nyt vaan mebe niinkuin itse on päättänyt menevän. Muita ihmisiä on joita kuuluu miettiä, joiden kuuluu mennä itseni edelle. On yritys joks työllistää kymmeniä kymmeniä tunteja joka viikko. Ja sekin elää välillä omaa elämänsä, mihin minä joudun mukautumaan, eikä yritys minuun.
Niinkuin sanoin aijemmin, päätä on lyöty seinään useita kertoja kun "bodaus" ei taas lähtenytkään, niin kuin olin sen odottanut lähtevän. Turhautumisia turhautumisien perään, että onko mun elämässä enää koskaan sitä kilpaurheilua mikä piti tietyn draivin yllä, niin sydämessä kuin korvien välissä. Sitä juttua, mikä lähes ainoana elämässä ei ole riippuvainen mistään muusta kun siitä omasta panostuksesta mitä sille itse antaa.
Noh, onneksi noita on käynyt jo niin monta kertaa, että jo ajat sitten tajusin että "tulee kun on tullakseen". Tai että "kyllä se sieltä tulee..". Tarkoitan siis sitä, että kyllä se aika koittaa (sen on koitettava) kun taas pääsee jahtaamaan päivä päivältä sitä parempaa fysiikkaa, vaik itsestä riippuen ja vain itselleen.
Nyt jälleen kerran, "kop kop" , on taas hyvä ehjä jakso takana lajin parissa, mikä on nostanut motivaatiota ja uskoa siihen että "se aika tosiaan koittaa vielä". Toinen korva kuiskii että "älä odota liikoja" ja toinen taas sanoo että "anna mennä vaan, hyvä siitä tulee".
Nyt olen sopivasti niiden välimaastossa, kuuntelematta kumpaakaan, teen joka päivä asiat niin hyvin kun pystyn ja tunnelin päässä se kisalavan kuva säilyy askel askeleelta.
Videota koitan kuvaa, heti kun on aikaa. Mutta mikä on tuo "tyyliin Kemppaisen Olli" ? En ole Ollin tai muiden videoita katsonut vuosiin, ajan puutteen takia.
Näin se on, tää viimenen reilu vuotinen on tehnyt todella hyvää itseluottamukselle ja terveelliselle ajattelulle "minä kuvasta". Tässä on niin pitkään ollut jo "pieni" , että on täysin sinut sen kanssa. Toi pääkopan sisus kun on se tärkein lihas tässä lajissa jos meinaa pitkälle pötkiä.
