Parisuhde ja painonvaihtelut

Motto kuuluu: Tosi rakkaus alkaa kun ihastus loppuu.
Näinhän se menee :thumbs: Kuulun itsekin tuohon kansakuntaan. Sillä viestillä tarkoitin tätä yleistä nykymenoa, joka on juuri sitä, että erotaan heti, kun vähänkään ei pärstä miellytä. Nykyihmiset elää jossain haavemaailmassa kokoajan. Kaiken pitäisi olla niin glamouria ja täydellistä. En tosin väitä etteikö oma naiseni välillä mua kyllästyttäisi, mut ei aina voi rakastaa 11o%lasissa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Belmondo sanoi:
Kuinka vaikeaa on naiselle pitää suhde hyvänä? Kunhan pysyy hoikkana, eli syö vähän vähemmän sitä v*tun suklaata. Suhde kaatuu heti jos toinen ei jaksa nähdä vaivaa sen eteen (miehelle "naisen suhteen eteen tekemä työ" = naisen ulkonäkönsä eteen tekemä työ). Iän/raskauden jne. tuomat muutokset on asia erikseen.
En jaksa yhtään hymistellä näitä juttuja, huomasko kukaan.
Ootkohan sää nyt ihan ihan tosissaan???? :rolleyes: Siis että miehelle "naisen suhteen eteen tekemä työ" = naisen ulkonäkönsä eteen tekemä työ.. HUH HUH! Mitä ilmeisimmin ajattelet todellakin, että ulkonäkö on ainut asia mikä siinä naisessa kiinnostaa.. (ja kenties se että tämä pimatsu myös kokkaa ja siivoaa...)
Onkohan käynyt mielen vieressäkään, että suhteeseen panostaminen on hyvin hyvin paljon muutakin kuin omasta ulkonäöstään huolehtiminen? Esimerkiksi sekä henkinen että fyysinen läheisyys on äärimmäisen tärkeää, sekä kuunteleminen ja puhuminen ongelmista, iloista ja suruista.. jne. Mitä ilmeisimmin sulla ei oo minkäänlaista kokemusta parisuhteesta. Myös tuo Xalen kommentti oli jotain erittäin ihmeellistä.. Todellakin se ensihuuma ja ihastuminen on ihan eri asia kuin kestävä rakkauden tunne ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Ei paljoa toisen ripulit paina jos todella rakastaa. Lähinnä sitä on huolissaan kun toinen on kipeä, ja haluaa auttaa parhaansa mukaan.

Itse olen nyt seurustellut reilut 7 vuotta saman miehen kanssa. Olin tavatessamme 18 vuotias hippasen päälle 50 kiloinen tyttö, joka piti enemmän bailaamisesta kuin urheilusta, mutta tuijotin painoani päivittäin. Lenkkeilin ja kävin salillakin, mutta ei mitään tavoitteellista tai vakavaa urheilua, lähinnä laihtumisen toivossa tehtyä liikkumista (vaikka tarvetta ei kyllä paljon ollut). Ensimmäinen puoli vuotta suhteessa meni niin, että lopetin vaakan tuijottamisen ja elimme oikeastaan vain toisiamme silmiin tuijottaen... ja katsottiin leffoja ja syötiin karkkia yms.. Lihoin muutaman kilon, kun liikunnasta ei tullut paljon mitään (oli kivempaa vain löhötä yhdessä). No sitten kuitenkin havahduin ja aloitin taas urheilun. Laihimmillani olen ollut kokoa 32 ja painoin jotain 50 kiloa.. mies rakasti.. Kovan treenin myötä ulkonäkö on muuttunut ja painavimmillani olin 62 viime talvena ja mies rakasti ja olin hänen mielestään edelleen todella kaunis. Nyt taas tiukempana ja mies rakastaa :haart: Omalle kullalleni tullut yli 20 kiloa painoa treenin myötä, ja minä rakastan :love: Ja rakastin ennenkin.
Sitä olen mieltä, että itseään ja kumppaniaan pitää kunnioittaa ja pitää huolta omasta ulkonäöstään, mutta suhteeseen kuuluu PALJON muutakin. Kestävä parisuhde vaatii paljon työtä, mutta kyllä se työ on suurimmaksi osaksi henkistä :)

Edit: Ahaa, Xale siis tarkoittikin yleistä nykymenoa. (Rakkaaseensa kyllästyminen kuitenkin kuulostaa jotensakin kärjistetyltä ja omituiselta.. Toki tunteet vaihtelee, mutta en minä vielä ikinä kyllästynyt ole.)
 
Gillyanne sanoi:
aika paksua on kyllä väittää, että kaikki miehet (tai edes valtaosa) noin ajattelisi. Luojan kiitos, koska muutenhan kaikki miehet olisivat pinnallisia ääliötä, ja meikäläinen todennäköisesti vanhapiika... :rolleyes:

No koko tuo käsite "suhteen eteen tehtävä työ" on naisen päästä. Miehelle suhde on yhdessäoloa ja seksim yksiavioisuutta. Naiset sitten keksii että pitää tehdä työtä suhteen eteen ja keskustella miten se kehittyy ja "miltä susta nyt tuntuu" :eek: ja sen semmoista.
Eli jos mieheltä vaaditaan jotain tällaista tervanjuontia, niin sitten saakoon nainenkin tehdä suhteen eteen jotain sellaista työtä, mikä miestä kiinnostaa, eli tehdä työtä viehättävyytensä suhteen. Milläs se mies muuten näkee että hei, tämän suhteen eteen kannattaa munkin nähdä vaivaa? Siitä että sisustetaan kotia yhdessä?

Kaikki miehet on pinnallisia ääliöitä, paitsi ne jotka eivät myönnä sitä.

edit: jaa tuo edellinen posti tulikin sopivasti: MOT.
 
Toi on muuten totta, että kuinka hemmetin vaikea asiasta olisi huomauttaa jotenkin järkevästi, jos tarvetta olisi. Mun käsityksen mukaan kaikilla naisilla taitaa olla enemmän tai vähemmän vartioiva asenne omaa ulkomuotoa kohtaan, eli siitä ei niin vain huomauteta... ja varmaan miehilläkin, mutta ehkä hieman eri tavalla. Käytännössä todennäköinen seuraus siitä, että huomauttaa ylipainoiselle naiselle laihduttamisesta, olisi vain entisestään masennuksen muodossa lisääntyvä sulkeutuminen sohvannurkkaan ja suklaan mussuttaminen. Siitä muodostuu eräänlainen häpeän kierro, jota henkilön voi olla itsensä vaikea katkaista. Mitä neuroottisempi naisen suhtautuminen on omaan vartaloon, sitä herkemmin hän luultavasti kuuntelee kaikenlaisia vihjeitä.

Kerron esimerkin eräästä naishenkilöstä, jonka kautta olen aikanaan hyvin tutustunut ilmiöön... Siis alkujaan jo ihmettelin sitä, kun henkilö useasti muistutti mulle, että hänellä on paksut reidet ja pylly, joten tietynlaiset vaatteet eivät sovi hänelle. Siis mä en käsittänyt mitä paksua niissä oli, henkilö painoi jotain luokkaa 49 kiloa ja ei todellakaan ollut lihava... Vasta myöhemmin homma alkoi valjeta, kun hän kertoi sukulaisnaisistaan, jotka itse olivat lihavia ja aina saunassa muistivat muistuttaa, kuinka tällekin tytölle kävisi samoin "kun olet samaa mallia kuin he, että peppu ja reidet leviää... päärynä sinustakin vielä tulee". Henkilön oma äiti oli himolaihduttaja, jolle myös oli suuri ongelma tämä päärynämuotoisuus, joka uhkaa jos vähänkin lihoo. Mietin ko. henkilöä tämän keskustelun perusteella ja totean vain, että mä en haluaisi olla se henkilö, joka hänen joskus ehkä lihoessa huomauttaa asiasta... Seurauksena voisi olla, että vuosikausia kätketyt vihat räjähtäisivät arvaamattomin seurauksin.

Mietin vielä, että mikä meille miehille olisi vastaava arka paikka kuin mitä naisille on lihominen... Ehkä lihasten puute ja pippelin pituus. Toiselle ei voi hirveästi mitään (ellei harrasta tiger pumpingia :)) ja toinen taas toimii mulle ainakin motivaattorina treenaamiseen. Tiedän, että olen ihan naru verrattuna moniin, mutta en ole katkera toisten lihaksista... Jos joku sanoisi "ei sustakaan päällepäin näkisi, että olet salilla käynyt", niin reaktoi olisi kai lähinnä, että "ehkä sit parin kolmen vuoden päästä kehtaan käyttää hihatonta :) ", mutta tuskin sitä lopettaisi treenaamista ja painuisi ryyppäämään
 
Sinä olet kyllä Belmondo jännä tapaus - melkeinpä jokaisessa ketjussa, johon osallistut, lauot todella negatiivissävytteisiä kommentteja ja olet ehdottomasti sitä mieltä, että kaikenlainen positiivinen palaute on aina mielistelyä ja perseennuolentaa. Miten lie elämä sinua kolhinut, kun olet noin kyyniseksi jo alta kolmikymppisenä tullut?

Belmondo sanoi:
No koko tuo käsite "suhteen eteen tehtävä työ" on naisen päästä. Miehelle suhde on yhdessäoloa ja seksim yksiavioisuutta. Naiset sitten keksii että pitää tehdä työtä suhteen eteen ja keskustella miten se kehittyy ja "miltä susta nyt tuntuu" :eek: ja sen semmoista.
Eli jos mieheltä vaaditaan jotain tällaista tervanjuontia, niin sitten saakoon nainenkin tehdä suhteen eteen jotain sellaista työtä, mikä miestä kiinnostaa, eli tehdä työtä viehättävyytensä suhteen. Milläs se mies muuten näkee että hei, tämän suhteen eteen kannattaa munkin nähdä vaivaa? Siitä että sisustetaan kotia yhdessä?

Yleistystä yleistystä edelleen... jälleen kerran tuli todistettua se, että ihminen uskoo toisista täsmälleen yhtä hyvää tai pahaa, kuin mitä itse on.

On muuten myös olemassa sellaisia naisia, joille suhteesta ja sen etemisestä keskustelu on tervanjuontiakin pahempaa, ja jopa sellaisia heteromiehiä, joille se on luonnollinen osa arkipäivää siinä missä yksiavioinen seksikin ;) Sisustamiseen en valitettavasti voi ottaa kantaa, kun en sitä harrasta enkä sen päälle mitään ymmärrä.

Belmondo sanoi:
Kaikki miehet on pinnallisia ääliöitä, paitsi ne jotka eivät myönnä sitä

Sääliksi käy tämän sortin kyynisyys nuoressa miehessä *huokaus*... :(

EDITEDIT: Reinhardt, jos minä (tai sinä) olisin mies, kosisin sinua heti. :thumbs:
 
Belmondo sanoi:
No koko tuo käsite "suhteen eteen tehtävä työ" on naisen päästä. Miehelle suhde on yhdessäoloa ja seksim yksiavioisuutta. Naiset sitten keksii että pitää tehdä työtä suhteen eteen ja keskustella miten se kehittyy ja "miltä susta nyt tuntuu" :eek: ja sen semmoista.

Miehen mielestä ei siis ole tarpeen suunnitella tulevaisuutta? (suhteen kehittymisen analysointi on usein sitä, tyyliin eteneekö tämä meidän suhde vai lähtisinkö töihin Uuteen-Seelantiin.9

Miestä ei kiinnosta, miltä kumppanista tuntuu? Kunhan vaan saa pillua...

Miehen mielestä ei konflikteja tarvitse ratkaista ensinkään, jos toinen vaikka haluaa asua Tampereella ja toinen Turussa? (tämä on sitä suhteen eteen tehtävää työtä. Kompromissien hakemista, kun kaksi ihmistä ei kuitenkaan aina ihan samoja asioita halua.)

Puhu vain omasta puolestasi, älä mustamaalaa koko miessukupuolta väittämällä, että kaikki ovat samanlaisia moukkia kuin sinä.
 
Onhan kummallisia käsityksiä parisuhteesta porukalla...

Itse olin oikein ponttooni kun tapasin mieheni. Ylipainoa reilu 20kg 157cm varressa ja mieheni on ja oli silloin mahdottoman hoikka. Reilun vuoden pysyin näissä mammuttilukemissa kunnes itse tajusin, että tarttis tehdä jotain.
Mieheni ei ole koskaan sanonut kiloistani mitään ennen tai jälkeen laihdutuksen. Hoikistuin siis ruokavaliomuutoksella ensin 7kg, jonka jälkeen jaksoin taas innostua liikunnasta. Pikkuhiljaa painoa tippui tasaiseen tahtiin ja lopputulos oli pudotusta 22kg.

Nykyään on muutama kilo tullut takaisin lähinnä salitreenistä johtuen. En vieläkään ole mikään tiukkakroppainen sporttimimmi ja urheilun ensisijainen tarkoitus nykyään on pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa ja sitä myöten olotila pysyy virkeänä ja mieli hyvänä. Mainitaan vielä, että mieheni ei harrasta minkään valtakunnan urheilua, ainoastaan penkkiurheilua. En ole koskaan vaatinut häneltä ulkonäöllisesti mitään, hän on edelleen silmissäni komistus ja mitä sopivin kumppani. Joskus sitä ihmettelee miten voi toisen mielestä olla vieläkin viehättävä (no oltu vasta reilu 7.v kimpassa), mieheni suorastaan palvoo minua. Arkisin en meikkaa, korkeintaan sutaisen ripsiväriä ja huulikiiltoa, mutta kun lähdetään jonnekin juhlimaan tms. niin sitten laittaudun viimeisen päälle nätiksi ja kampaus täytyy olla kohdallaan.
Myös mieheni haluaa näyttää hyvältä silmissäni ,kait se haluaa hurmata mut aina uudelleen ja siinä kyllä onnistuukin!

On mukavaa elää parisuhteessa, jossa ulkonäkö ei aiheuta paineita ja molemmat hyväksyy toisensa hyvine ja huonoine puolineen. Taidan olla varsin onnekas nainen :love:
 
Eikös tämä ole ihan basictietoa. Mies kiihottuu visuaalisista stimulanteista enemmän kuin nainen, joten miehelle on tärkeää naisen ulkomuoto. Kyllä mies panee pahanhajuista naista mielellään jos kurvit on kohdallaan, mutta hyvälle tuoksuvaa rasvaista pullapitkoa ei varmasti.

Itse en voisi kuvitella seurustelevani mukavan, hauskan mutta fyysisesti repsahtaneen naisen kanssa vaikka haluaisinkin. Pikku-keijo ei nimittäin suostu yhteistyöhön ennen kuin vastassa on visuualisesti aisteja stimuloiva naaras :( Tämä on asia mikä naisenkin pitäisi tiedostaa. Naisen lihominen on periaatteessa ok mutta käytännössä moni mies ahdistuu tässä tilanteessa kun pikkuveikka vetää eri suuntaan kuin järki ja tunteet :itku:
 
She Devil sanoi:
On mukavaa elää parisuhteessa, jossa ulkonäkö ei aiheuta paineita ja molemmat hyväksyy toisensa hyvine ja huonoine puolineen. Taidan olla varsin onnekas nainen :love:

Meinasin kirjoitella pitkähkön avautumisen aiheesta, mutta eiköhän tässä olennaisin tiivistynyt :)

Fakta on kuitenkin se että parisuhde on parisuhde, eikä mikään panohoito jonkun kisakireän seksilelun kanssa. Ihmiset vanhenevat, sairastuvat, lihovat ja laihtuvat, mutta se persoona johon aikoinaan rakastui pysyy samana.
 
Belmondo sanoi:
Naiset sitten keksii että pitää tehdä työtä suhteen eteen ja keskustella miten se kehittyy ja "miltä susta nyt tuntuu" :eek: ja sen semmoista.
Eli jos mieheltä vaaditaan jotain tällaista tervanjuontia, niin sitten saakoon nainenkin tehdä suhteen eteen jotain sellaista työtä, mikä miestä kiinnostaa,

Hah, mä tiedän miltä silloin tuntuu ( :D ) kun nainen iskee pahaa aavistamattoman miehen kylkeen ja tivaa "nyt keskustellaan; missä tilassa meidän suhde on ja miltä susta tuntuu?!!??". Meikäläiselle tulee siinä vaiheessa kiire omaan luolaan syömään banaania ja miettimään, kuinka tähän yllättävään vyön alle lyöntiin pitäisi suhtautua... :rolleyes:

Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi hyvästä jutella henkeviä useinkin ja eikä se mun mielestä ole mitään tervanjuontia. Päinvastoin, hyödyllistä ja mukavaa... Toi esimerkki vaan oli verrattavissa siihen, että mä meen sanomaan emännälle yhtäkkiä, että "Mitäs sanot, kun meen ostamaan uuden prätkän?" ja sen jälkeen taivastelen suureen ääneen naisten joustamattomuutta ja paskamaisuutta, kun vastaus on "etkä muuten mene".
 
keijo s sanoi:
Eikös tämä ole ihan basictietoa. Mies kiihottuu visuaalisista stimulanteista enemmän kuin nainen, joten miehelle on tärkeää naisen ulkomuoto. Kyllä mies panee pahanhajuista naista mielellään jos kurvit on kohdallaan, mutta hyvälle tuoksuvaa rasvaista pullapitkoa ei varmasti.

Itse en voisi kuvitella seurustelevani mukavan, hauskan mutta fyysisesti repsahtaneen naisen kanssa vaikka haluaisinkin. Pikku-keijo ei nimittäin suostu yhteistyöhön ennen kuin vastassa on visuualisesti aisteja stimuloiva naaras :( Tämä on asia mikä naisenkin pitäisi tiedostaa. Naisen lihominen on periaatteessa ok mutta käytännössä moni mies ahdistuu tässä tilanteessa kun pikkuveikka vetää eri suuntaan kuin järki ja tunteet :itku:
Olen kyllä tässä asiassa hyvin pitkälti samaa mieltä Keijon kanssa.

Nimim. kokemusta tästä löytyy
 
Tämä keskustelu pyörii nyt aika paljon naisten ympärillä. Tosiasiassa se suurin painonmuutos tapahtuu yleensä miehessä. Alkaa normaalipainoinen 40+ vuotias olemaan vähemmistössä. Ja kertynyt paino on yleensä läskiä, ilmestyy se elintasokumpu/kaljamaha.

Miten te naiset suhtaudutte miehen painonmuutoksiin? Esim. bodareilla paino saattaa vaihdella todella rankasti parin vuoden aikajänteellä, bulkkaus/dieetti. 20 kilon pudotus tai "sikabulkki" ei ole harvinaista.

Haittaako tällaiset painonmuutokset? Yleisesti ottaen en ole hirveästi *isojen* miesten arvostelua kuullut. Vaikuttaahan siihen toki se, että kukaan ei jollekin karhun kokoiselle tyypille urputtamaan (paitsi nakkikiskan jonossa). Mutta supisevatko naiset sitten selän takana, että "tuolla toi laiva taas marssii?"
 
Gillyanne sanoi:
Miten lie elämä sinua kolhinut, kun olet noin kyyniseksi jo alta kolmikymppisenä tullut?

Liikaa Nietzscheä?
Pitääköhän kaikki "kyynikot" itseään vaan realisteina? Varmaan. En ainakaan pidä elämää mitenkään vaikeana tai ikävänä, jos sitä arvelet. Ehkä se on sitä kun on sinut kolhojen realiteettien kanssa niin ei muistakaan kuinka pinkkiä joillekin maailma on.

Yleistystä yleistystä edelleen... ... On muuten myös olemassa sellaisia naisia, joille suhteesta ja sen etemisestä keskustelu on tervanjuontiakin pahempaa, ja jopa sellaisia heteromiehiä, joille se on luonnollinen osa arkipäivää siinä missä yksiavioinen seksikin ;)

Tietysti. Mikä on parempaa kuin yleistys? Yleistys on se lainalaisuus jota maailmasta etsitään. Ilman niitä maailma on vain hämmästys ja kummastus. Ei kai perhostentutkijakaan mistää yksittäisestä siipiveikosta ole kiinnostunut, vaan lajista.
Pitäneisi laittaa siguksi "Kaikki ylläkirjoittamani on yleistystä, eikä sen kirjoittaja ota vastuuta yleistyksen 100% paikkansapitävyydestä. Poikkeuksia luonnollisesti löytyy, ja se saatat olla sinä."

Niin, siitä "viehättävyydestä": se on laajempi käsite kuin hyvä silmämeikki. Romanttinen illallinen on mun kirjoissa "suhteen eteen tehtävää työtä", koska partneri näyttää välillä niin ihqulta kynttilänvalossa.

reinhartille en kommentoi koska se laittaa taas sanoja mun suuhun. Total radio silence.
 
Mun täytyy myöntää että olen sen verran pinnallinen, että jos alkaisin seurustelemaan jonkun lihaksikkaan fitness-tytsyn kanssa, ja muutaman vuoden kuluttua tilalle oliskin vaihtunut 20 kg lihonut lihakset menettänyt mamma, niin kyllä mä miettisin että miten tässä nyt on näin päässyt käymään. Tosin oon myös sitä mieltä että kai nyt järjenkin pitäis jo sanoa että ei _normaalipainon_ rajoissa tapahtuvien muutosten pitäisi kenellekään olla mikään avainkysymys suhteen jatkumiselle.

Yleensä kun oon itse seurustellut, niin en ole jättänyt tuota pinnallista puoltani mitenkään epäselväksi, vaan oon jollakin tavalla huumoriin naamioituna JO SUHTEEN ALKUVAIHEESSA tuonut esille sen tosiasian että en kertakaikkiaan pidä lihavista naisista seksuaalisessa mielessä. Mulla ei sinänsä ole tarvetta ja halua huomautella kenellekään mistään, kunhan oon vaan etukäteen tehnyt selväksi mitä oon mieltä vaikka nyt isosta lihomisesta. Se on sitten naisen asia haluaako myös jatkossa miellyttää mua sopusuhtaisella olemuksella vai ei, ja vastaavasti mun asia tehdä päätelmiä/ratkaisuja jos sitä lihomista kuitenkin isommin tapahtuu. Sama homma tietysti toisinpäin: En mäkään oleta että suhteen alettua naiselle on ihan sama lopetanko mä treenaamisen, aloitan hirvittävän dokaamisen, tai muuten vaan alan elämään kuin pellossa.

Mielestäni kuitenkin on eroa, ovatko naisen ulkonäkömuutokset ns. itseaiheutettuja (esim. lihominen nuorella iällä), vai esim. iän tai raskauden tuomaa väistämätöntä muutosta.
 
Eikö täällä jotkut ihan oikeesti ymmärrä eroa pysyvän parisuhteen ja pikaisen hoidon välillä??? Tuntuu vähän että ei..
Edit:
S0874 sanoi:
Tosin oon myös sitä mieltä että kai nyt järjenkin pitäis jo sanoa että ei _normaalipainon_ rajoissa tapahtuvien muutosten pitäisi kenellekään olla mikään avainkysymys suhteen jatkumiselle.
Tästähän sitä oli kyse.
 
Belmondo sanoi:
Gillyanne sanoi:
Liikaa Nietzscheä?
Pitääköhän kaikki "kyynikot" itseään vaan realisteina? Varmaan. En ainakaan pidä elämää mitenkään vaikeana tai ikävänä, jos sitä arvelet. Ehkä se on sitä kun on sinut kolhojen realiteettien kanssa niin ei muistakaan kuinka pinkkiä joillekin maailma on.

Tietysti. Mikä on parempaa kuin yleistys? Yleistys on se lainalaisuus jota maailmasta etsitään. Ilman niitä maailma on vain hämmästys ja kummastus. Ei kai perhostentutkijakaan mistää yksittäisestä siipiveikosta ole kiinnostunut, vaan lajista.
Pitäneisi laittaa siguksi "Kaikki ylläkirjoittamani on yleistystä, eikä sen kirjoittaja ota vastuuta yleistyksen 100% paikkansapitävyydestä. Poikkeuksia luonnollisesti löytyy, ja se saatat olla sinä."

Niin, siitä "viehättävyydestä": se on laajempi käsite kuin hyvä silmämeikki. Romanttinen illallinen on mun kirjoissa "suhteen eteen tehtävää työtä", koska partneri näyttää välillä niin ihqulta kynttilänvalossa.

reinhartille en kommentoi koska se laittaa taas sanoja mun suuhun. Total radio silence.

On melko yleistä, että kyynikot sanovat olevansa realisteja. Todellisuudessa kyynisyys ei ole realismin synonyymi, vaan pelkästään realismin tulkintatapa. Tämä tulkintatapahan voi hyvinkin olla väärin. Ihminen, joka näkee kaikissa asioissa vain sen pahimman vaihtoehdon, menettää kaiken sen informaation, jonka hän olisi voinut saavuttaa tarkastelemalla asiaa eri kanteilta, esim. positiivisessa valossa. Kun asioiden kyyniseen tarkasteluun on tottunut ja siitä on tullut selviämiskeino, voi todellisuudentaju hämärtyä; Omasta näkemyksestä tuleekin "realistinen" ja muut ovat vain haihattelijoita, jotka eivät todellisuudessa tiedä mistään mitään...
 
Belmondo sanoi:
Mikä on parempaa kuin yleistys? Yleistys on se lainalaisuus jota maailmasta etsitään. Ilman niitä maailma on vain hämmästys ja kummastus. Ei kai perhostentutkijakaan mistää yksittäisestä siipiveikosta ole kiinnostunut, vaan lajista.
Pitäneisi laittaa siguksi "Kaikki ylläkirjoittamani on yleistystä, eikä sen kirjoittaja ota vastuuta yleistyksen 100% paikkansapitävyydestä. Poikkeuksia luonnollisesti löytyy, ja se saatat olla sinä."

Perhostentutkinta lienee kuitenkin hieman eri asia kuin parisuhde. Ja yleistyksillä on toki paikkansa ja aikansa, mutta jos viiteryhmänä on pelkästään oma itse ja tuttavapiiri, niin silloin on kyllä aika turha väittää, että miehet yleensä/aina ajattelevat näin ja näin. Se kun ei nimittäin pidä paikkaansa lainkaan, rakas Watson :)

Belmondo sanoi:
reinhartille en kommentoi koska se laittaa taas sanoja mun suuhun. Total radio silence.

Missä kohtaa? Itsehän juuri aikaisemmin kirjoitit: "No koko tuo käsite "suhteen eteen tehtävä työ" on naisen päästä. Miehelle suhde on yhdessäoloa ja seksim yksiavioisuutta. Naiset sitten keksii että pitää tehdä työtä suhteen eteen ja keskustella miten se kehittyy ja "miltä susta nyt tuntuu" ja sen semmoista." Et kai vain tarkoita, että tuli tokaistua harkitsemattomia ja alat ottaa sanojasi takaisin...? ;)

EDIT: Hyvin sanottu Tomppa85, tuota itsekin tarkoitin, mutten vain osannut sanoiksi pukea. :thumbs:
 
Trinity sanoi:
Eikö täällä jotkut ihan oikeesti ymmärrä eroa pysyvän parisuhteen ja pikaisen hoidon välillä??? Tuntuu vähän että ei..

Miten Trinity neuvoisi asiassa jos naisystävä muuttuu koko ajan seksuaalisesti vähemmän kiinnostavaksi eikä hänelle saa asiasta edes mainita koska "toista ei saa yrittää muuttaa"? Voisitko oikeasti kieltää mieheltä tämän luontaiset seksuaaliset mielihalut sillä perusteella että suhde olisi turvallisella tolalla (tämäkin aspekti lähinnä naisen vinkkelistä)?
 
keijo s sanoi:
.....
Itse en voisi kuvitella seurustelevani mukavan, hauskan mutta fyysisesti repsahtaneen naisen kanssa vaikka haluaisinkin.....
Joo sama vika.
Yksi kokemus muistui noista nettideittailuista. Yhden naisen kanssa aikani kirjoittelin, ja sitten tulihan siinä soiteltuakin muutamia tunteja. Naikkonen oli antanut itsestään sellaisen kuvan, että pitää itsestään huolta, käy salilla, lenkillä yms. Oltiin sitten sovittu treffit, ja treffejä edeltävänä iltana hän sitten juuri ennenkuin sulkee puhelimen sanoo, että on ylipainoa suht paljon, johtuen kilpisrauhasten vajaatoiminnasta.

Minussa ei ollut miestä sanoa puhelimessa "ai no sitten en lähekkään", vaan valehtelin, että ei se haittakaan yms. Sitten lähetin tekstarin perään, jossa kieltäydyin treffeistä kierrellen ja kaarrellen . Hävetti aivan saatanasti. Hävettää vieläkin.
Ylipaino ei ollut minun jänistämisen tärkein kriteeri, vaan olen lukenut jostain, että siihen sisältyy eräitä ei niin kivoja psyykkisiä ominaisuuksia (väsymys, saamattomuus yms) Näiden asioiden combo sitten sai minut perääntymään treffeistä.
Tiedän, että hän ei sille mitään voi, mutta... olen vain THE :david: , joka vituttaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom