Koska keikka-arvosteluketjua ei läytynyt, niin laitetaan tänne, koska en viitsi avata uutta ketjua.
Eilinen Kotiteollisuus keikka ei aiheuttanut suurempia onnenpurskauksia, vaikka kanttori Tuomas Holopainen veisteli syntikallaan Tuonen Joutsenen kylkeä tummaksi alla kaakkoissuomen tähtitaivaan. Hynysen parta oli hikinen ja antihomona tunnettu keulakuva veti ristiriitaisen pitkän suudelman basistin kanssa. Tämä ei näin avarana ihmisena säikäyttänyt ja MC kerhon turvamieskin piti huolen, että amiksien olminvalkeat ohuet kädet eivät marsukaappeja nykineet. Kokonaisuudessaan siis oivaa nyrkkiä puivaa pontta. Jouduin poistumaan kesken kaiken, kun prinsessa tahtoi kuumaan syliin. Punainen parta jai loisteeseen. Ojennus oli kerrassaan miehekäs.
Tänään sitten riensin katsomaan tyttöihmettä nimeltä Mira Paula Paula Mira eli PMMP. Odotukset olivat tyhjällä tangolla, kun astelin silmä kirkkaana askel vakaana keskelle betonilähiön. Pitkät raukeat katseet hivelivät suonikkaita pohkeitani ja vaimotukkaisten yh:ten huokailut värisyttivät letillä olevia korvakarvojani. Siirryimme adjutanttien kanssa ryhdikkäästi eturiviin ja kuulimme amishuuruisen final countdownin sata kertaa. Kun ruotsin tähdenlento oli painunut takaisin naftaliiniin ihanat tytöt keikkabussista sipsuttivat lavalle. Sitten alkoi hyväntuoksuinen tukanpölläyttely ja tyttöenergiaa virtasi vartaloihimme. Joku helvetin hippi sai sitten päähänsä lähteä survomaan takaamme kohti baaritiskiä ja töni minua kahden tyylikkään lähiöprinsessan selkää vasten. Tytöt hermostuivat minulle, mutta vetäisin tuplapohkeet edestä, niin jatkoimme Paulan ja Miran ihastelua sulassa sovussa. Hippiä olisin kolauttanut ulokkeellani, mutta ilmeisesti hipin hämähäkkivaisto kertoi, että nyt kannattaa lähteä tiedustelemaan kossuvissyn hintaa. Mutta helvetti. Paula on kuuma kuin villikissa pirissä. Ah sitä petite vartalon seksikästä tempoilua ja pään viskoutumista. Olin lumoutunut. Näytin Paulalle rusketusraitani. Tytöt kiljahtelivat lavalla ja rokki soi. Tunnelma leijui paksuna sumuna ilmassa ja ammensin sitä mustilla sieraimillani. Mulla on sulle pikkuinen salaisuus alaston mies on mulle asia uus, lauloi Paula ja olin niin gemytlich. Huomioni vei kuitenkin adjutantimme kiiltävä Reichs Mark, jossa oli Hinderburgin kuva ja vuosiluku 1936. Olin mykistynyt, koska ilta klimaksitoitui tuohon hetkeen. Kohotimme maljan jyrkkyydelle ja Rudelille. My nigger, totesi adjutantti, kun pidimme pikapalaverin Monrepon tulevasta kohtalosta. Sitten Paula viskeli pientä kroppaansa seksikkäästi lavalla ja kuvittelin olevani Dr. Livingston amatsoniassa. Tässä vaiheessa astelin mielessäni kohti Turun tuomiokirkon alttaria Paula kainalossani ja näin säröpilviä avioliiton taivaalla, koska Paulaa ei olisi koskaan luotu kahleisiin. Paula on vapaan taivaan lintu, joka laulaa satayksi laulua taivaalta. Siksi vanhat miehet kertovat tarinoita satakielestä, linnusta tuosta, jota ei laiteta häkkiin.
Mä en oo sinun tyttö.