Mulla on muutamia kavereita, jotka omien sanojensa mukaan haluavat elää työelämän oravanpyörän ulkopuolella. Sanovat, että ovat näin onnellisempia kuin perusduunissa käyvät ihmiset. Ei siinä mitään, jokainen tekee omat valintansa. Mielenkiintoista tosin seurata sivusta, kun lapsia pitää sitten kuitenkin tehdä pentu/vuosi vauhtia, ja niiden lapsien elatus menee pääasiassa sossun piikkiin kun vanhemmat tekee työkseen taidetta, jolla ei suurta perhettä elätetä. Jos kyseisten tyyppien kanssa käy kaupassa tai ravintolassa, niin koko ajan kysellään, että "hei, viititkö tarjota mulla tämän ja tämän kun ei just nyt ole rahaa mukana. Mä maksan joskus takaisin."