Totta kai palkan lisäksi muutkin edut ja työilmapiiri yms. vaikuttavat siihen kokonaistyytyväisyyteen työpaikasta. Ei se palkka ole ainoa asia, jolla on työpaikkaa valitessa merkitystä. Mutta ei palkalla, eduilla, työilmapiirillä jne. ole sinänsä mitään tekemistä lojaalisuuden kanssa. Noista erotettu lojaalisuus on silkkaa typeryyttä. Jos edut on samat ja toisessa paikassa parempi palkka, niin miksi jäädä siihen huonompipalkkaiseen paikkaan?
Itse pidän aika lailla itsestäänselvyytenä noita joustavia loma-aikoja ja työaikoja, lasten hoitamista kotona, etätyömahdollisuuksia, jne. Meidän alalla se on ihan normaali käytäntö, ei se aikaansaa mitään lojaalisuudentunteita työnantajaa kohtaan. Yleensähän suurin syy samassa työpaikassa pysymiseen vuodesta toiseen on henkinen laiskuus ja muutospelko. On vaan niin paljon helpompaa pysyä siinä samassa työpaikassa, vaikka ei kauhean hyvää palkkaa saisikaan. Ei tarvitse tutustua uuteen työympäristöön ja uusiin ihmisiin ja miettiä, että osaankohan minä näitä uusia hommia vai en. Ja työnantaja kyllä tietää sen, että ei ne ihmiset kovin helpolla lähde firmaa vaihtamaan, joten ei tarvitse mitään huippuliksoja välttämättä maksaa. Kyllä siitä hyvän työntekijän lähdöstä on yleensä työnantajallekin kohtuullisen suuri vaiva ja kustannus, joten eivät he halua ihmisten vaihtavan firmaa. Niinpä sitä palkkaa saatetaan hyvinkin olla halukkaita nostamaan siiän vaiheessa, kun kaveri miettii uutta työpaikkaa.
Päivänselvää on se, että se oma palkkaa nousee paremmin, jos niitä palkankorotuksia itse perustellusti kysyy aina silloin tällöin. Ei se pomo siitä asiasta keskustelemisesta suutu, jos on yhtään tehtäviensä tasalla. Tuskin kovin montaa niin kieroutunutta pomoa löytyy, että antaa enemmän palkankorotuksia niille, jotka eivät itse asiaa ota puheeksi.