Tämä on ollut tarkoituskin. Lisäravinneriistokapitalisteilla nimittäin. Pukuhuoneissa kuulee huikeita pseudotieteellisiä keskusteluja kun neuvolapainoiset teinit innostuvat terminologiaan, josta eivät edes ravitsemusakateemikot pysy kärryillä. Lisäravinneteollisuus syntyi kun oivallettiin, että vinyyli- tms. painosarjoja ei saa kaupaksi kuin kerran. Alkuun riihen takan purkitettiin proteiineja, mutta viisaiden merkonomien astuttua kuvaan keksittiin gammaoryzanolit ja FRAC:it, jotka huippusalaisten tieteellisten tutkimusten mukaan löivät laudalta anaboliset steroidit. Perusproteiineissa oli se huono puoli, että joku juntti saattoi syödä niiden sijaan vaikka lihapullia. Differoija keksikin palautumisjuoman, joka on nautittava heti salilla, jonne lihapullia ja perunamuussia ei viitsitä roudata. Bodauslehtimogulit eivät saa kerättyä mainosrahaa liha- ja perunafarmareilta, joten pyhä allianssi lisäravinnekapitalistien kanssa oli välttämätön. Kärpäsiä tulee yhdellä iskulla, sillä toimittajiakaan ei enää tarvita kun lisäravinnetehtailijan edustaja (usein ilman turhia pölyttyneitä oppiarvoja) suostuu toimittajaksi ja vielä maksaa siitä.
Kun kokonaiskalorimäärä vastaisi tavoitteita ja kun ruokavalion rytmitys ja ravintoaineiden jakauma olisivat edes pääpiirteittäin kohdallaan, saliemme ioni- ja yöproteiiniasiantuntijatkin alkaisivat näyttää siltä, miltä he palautumisjuomiaan nauttiessaan haaveilevat näyttävänsä.
