nopeusvoima on hermostollista ja siksi erittäin liikeratariippuvaista. oli kyse painista, juoksusta, punteista jne. mitä pidempi liikeketju sitä tarkempaa. viittaus nyrkkeilyyn ja toisen lyönnin siirtymiseen toisen nopeudeksi on harhaa. niin se ei mene. koska kyse on nimenomaan laajasta liikeketjusta, erilaisten lyöntin nopeus- ja nopeusvoimaharjoittelun tulis olla hyvin monipuolista ja systemaattista.
kropan pitää osata tehdä asiat oikein ja sitten siellä on vasta kyky tehdä ne räjähtävästi oikein. jokanen lyönti on hieman erilainen ku toinen ja miten se lähtee missäkin tilanteessa. tän takia se määrällinen perusharjoittelu iisillä teholla niiden lyöntien ja lyöntisarjojen automatisoimiseksi on niin tärkeetä. sama koskee vapaaottelua vaikka. ihan ehdottomasti kannattaa erilaisia lyönti- ja muuvicomboja treenata nopeusajatuksella. missään nimessä se muuvi ei tule menemään niin nopeesti ilman harjoittelua. rytminvaihtokyky ja nanosekunti aikaa pois vastustajalta on jo paljon.
tarpeeksi lähellä oleva liikerata voi jopa hajottaa tekniikkaa varsinkin tarkoissa pitkissä liikeketjuissa, kuten vaikka keihäänheitto. sen takia pienistä tekniikkavirheistä on aivan karmeen vaikee oppia ulos. tää koskee kuitenkin eniten lajeja, joissa on vain yksi ikäänkuin oikea tai ideaali suoritustapa.
hitaat solut aloittaa työn aina. oli vauhti nopea tai hidas, paino kevyt tai raskas. nopeita soluja tulee mukaan sitä enemmän mitä suurempi kuorma on. sen takia apuliike- ja variaatiopuoli penkeissä kannattaa tehdä isoilla kuormilla mieluummin kuin nopeustreeneinä. kisaleveydellä kannattaa tehdä sitten se varsinainen nopeustreeni, jos semmoseen on erityistä tarvetta edes.
mutta... treenin monipuolistamiseksi sille kropalle kannattaa kyllä antaa hieman vaihtelevaakin ärsykettä. tällä voidaan (jälleen) tyypistä riippuen ehkäistä tasanteita, ylikuntoa jne monotonisen treenin peikkoja. penkkipunnerrus on sen verran suoraviivainen liike verrattuna vaikka moukarinheittoon tai tempaukseen, että siinä vaihtelua voi olla enemmän sen haittaamatta tekniikkaa.
ei kuulantyöntäjäkään pelkällä työntötreenillä kehity. suht monipuolisesti tehdään voimaa ja nopeusvoimaa yleisesti. tällä ei oo välttämättä lainkaan siirtovaikutusta suoraan lajiin. ei jouko aholakaan työntänyt ku piirun päälle 13m, vaikka yleiset voimatasot oli kovemmat ku lajiosaajilla. huomaa viimeinen sana, viimeinen osa: lajiosaajilla".
ihan järjettömän tärkee juttu on se koordinaatio, ajoitus, liikeketju. vaikka sitä akat ja ukot treenaa satoja tunteja, sitä täydellistä työntöö ei tuu ku muutaman kerran elämässä ehkä (!!!). tässä astuu juuri kehiin se hermoston oikeanlainen kuormittaminen. missä mennään yli lajiharjoittelun määrässäkin? missä vaiheessa kaivataan laajempaa palettia nopeusvoimaharjoitteluun? vaikka edes tuomaan muutosta ja kevennystä jne pelkälle lajiliikkumiselle. retorisia kysymyksiä riittää vino pino.
penkissä ja muissa teknisesti suoraviivaisemmissa liikkeissä homma on helpompaa liikeradan oppimisen kannalta, mutta se yksilöllisyys tulee sitten treenisisältöjen kautta mikro- ja makrotasolla. mikä toimii sulle ei toimi ikinä mulle tai toimii vaan kohtalaisesti jne. tätä mä oon täällä korostanu yli 10v jo niin paljon, että se on jo klisee.
penkistä: edelleen kuitenkin se kuorma ja teho on tärkeitä. videon aikajana on hyvä apu tarkastellessa eri kuormilla tehtyjä nostoja. jos jollain kuormalla teho on selkeessä kuopassa, sitä aluetta voi painottaa hieman enemmän.
25 weeks out!
