Itse olen tässä viime aikoina alkanut vakaasti uskoa, että ihmisen ensimmäiset elinvuodet tosiaan ovat ratkaisevia myös ihmisen tulevan elämän kannalta.
Eräs kirja jonka olen lukenut valaisee tätä asiaa todella hyvin, antaa hyvän ja järkeenkäyvän syy- ja seuraussuhteen.
Kirjassa käsitellään mm. Aadolf Hitlerin lapsuutta, lastenmurhaaja Jurgen Bartchin sekä mm. 1900- luvun saksalaisten terroristien ja erään huumeiden käyttäjän.
Kirjan nimi on : Alussa oli kasvatus. Kirjoittaja: Alice Miller. SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI JOKAISELLE!
Yhteistä näillä jokaisella oli väkivaltainen, nöyryyttävä, tunteet kuolettava(sielun murhaava) lapsuus.
Nyt kun oli puhetta 3:sta ensimmäisestä vuodesta, niin voisin ottaa tähän alkuun todella valaisevan esimerkin, joka oli myös tuossa kirjassa.
Eli eräs 17-vuotias nainen sai tyttölapsen (en muista vuosilukuja, mutta joskus 1900- luvun alussa).
Heti syntymän jälkeen hän huusi sairaalan henkilökunnalle: "Ottakaa tuo eläin pois!!!". Näin hän aiheutti jo ensimmäisen trauman lapselleen.
Kun lapsi oli 3-vuotta, oli tämä äiti viemässä häntä adoptiotoimistoon. Kun siellä nainen tuli itkien vastaan ja valitti "ettei hänelle ollut myönnetty lasta" tämä 3-vuotiaan äiti sanoi "Ota tämä." Ja käveli pois. Jätti pienen 3-vuotiaan lapsen tälle tuntemattomalle naiselle.
Lapsi adoptoitiin 3-vuotiaana. Kun hän meni kouluun hän kiusasi heti muita. Hän kuristi usein monia, hakkasi sekä kidutti eläimiä ja mm. katkoi usein puluilta niskat.
Kun tämä lapsi joutui poliisin kanssa tekemisiin ja oli poliisiasemalla hän näki eräässä huoneessa kissan. Hän pyysi saada sen luokseen. Hän saikin, mutta henkilökunnan hämmästykseksi hän alkoikin kuristaa kissaa niin, että tällä oli pian kieli ulkona ja eläin oli kuolemaisillaan. Poliisit sanoivat hänelle "Sinä et saa tehdä sille noin. Se tekee kipeää." Lapsi sanoi "Äsh, ei se sitä tunne, ja joka tapauksessa minä voin tehdä pahaa pienille olennoille, jotka eivät voi puolustautua."
Eräälle toiselle naisvirkailijalle Mary sanoi haluavansa mielellään ruveta sairaanhoitajaksi "koska minä voisin pistää ihmisiä neuloilla ja minusta on hauska aiheuttaa ihmisille kipua".
Lisäksi selvisi myöhemmin kun tutkittiin tytön äitiä, että tämä oli harjoittanut mm. ruoskimista ammattinaan. On siis epätodennäköistä etteikö tällainen äiti jonka ensi reaktio lapsestaan on "Ottakaa tuo eläin pois!" ja joka jättää lapsensa 3-vuotiaana tuntemattoman käsiin välinpitämättömästi, on tuskin osoittanut yhtään tai juuri lainkaan aitoa rakkautta lastaan kohtaan. Hän on purkanut omia lapsuuden kokemuksiaan pieneen sijaiskärsijään, nöyryyttänyt, hakannut ja ivannut yms. ja kirjailijan mukaan todennäköisesti yrittänyt tappaa oman lapsensa.
Suora lainaus kirjasta:
"Lapsen joka on joutunut pienenä pahoinpidellyksi, täytyy voida jollakin tavalla kertoa hänelle tapahtuneesta vääryydestä, murhasta, joka on suunnattu häntä vastaan. Jos lapsella ei ole ketään, jolle kertoa hän ei löydä myöskään kieltä, jolla kertoa, ja voi kertoa sen vain tekemällä saman mikä hänelle tehtiin."
*****JURGEN JA AADOLF*****
Haluaisin kertoa selvemmin Aadolfin tarinasta, mutta se oli erittäin yksityiskohtainen. Enkä edes voi sanoa, että nämä mitä nyt laitan olivat pääkohtia. Joten tämä on todella puutteellinen älkääkä vielä tämän takia tuomitko "harhaopiksi"
. Samoin on Jurgenin tarinan kohdalla, en usko muistavani kumpaakaan riittävän hyvin antaakseni teille saman valaistuksen kokemuksen, jonka itse koin.
Joten lukekaa kirja :thumbs:
Aadolfin myöhemmissä teoissa oli kuitenkin selvästi luettavissa hänen lapsuutensa tarina.
Eli kirjoittajan näkemysten mukaan lapsella on tarve siirtää lapsuutena kokemansa nöyryytykset ym. pahat teot eteenpäin. Nämä riippuvat tietysti siitä kuinka paljon lapsi on kokenut lapsuuden aikana vääryyttä ja kuinka paljon on ollut lieventäviä seikkoja, esim. ystäviä tai muita ihmisiä jotka ovat pystyneet osoittamaan aitoa rakkautta. Eli ns. länsimainen kasvatus, "musta pedagokiikka", joka perustuu siihen, että lapsi ansaitsee "risua" ja saa "tuntea nahoissaan tekonsa" on hänen mielestään väärä kasvatustapa.
Eli aikuiset sillä nöytyyttävät lasta, siirtävät omat lapsena kokemansa nöyryytykset ja vääryyden lapsiinsa ja saavat sillä tyydytyksen omiin tarpeisiinsa, eli puolustavat omia vanhempiaan (johon lapsilla on alitajuinen tarve) ja kokevat vielä itsensä kerrankin herraksi. Näin he työntävät tämän vääryyden edelleen puolustuskyvyttömään pieneen lapseen, joka ei edes aina ymmärrä mistä häntä rangaistaan. Näin lapselle jää haavoja, jotka voivat myöhemmin (usein murrosiässä) puhjeta "käsittämättöminä" väkivallan tekoina, huumeiden käyttönä, perversioina jne tai sitten "vain" vihana itseään, muita tai myöhemmin omia lapsiaan kohtaan.
Pahin tilanne tietysti on silloin, kun ei ole juuri ketään joka pystyy osoittamaan rakkautta. Tällainen tilanne oli aika pitkälti mm. Jurgen Bartchilla (mitä hän teki? Hän murhasi lapsia, käytti seksuaalisesti hyväksi ja lopulta paloitteli heitä jo elävältä).
Heti synnyttyään hänen oma äitinsä jätti hänet ja hän joutui olemaan sairaalassa n.11 kuukautta, ennen kuin adoptiovanhemmat ottivat hänet. Hän oli silloin vielä kaikin puolin hyvä poika vaikka puute äidin läheisyydestä saattaa jo häiritä lapsen kehitystä.
Adoptiovanhemmat eivät kuitenkaan olleet niin hyviä kuin oltiin luultu. He olivat sadistisia.
Häneltä kiellettiin mm. lasten seura moneksi vuodeksi kun hän oli lapsi ja ainoa joiden kanssa hän sai olla olivat hänen sadistiset vanhemmat (äiti mm. yritti heittää veitsellä ja usein hakkasi, isä kärsi luultavasti ainakin depressiosta). Nämä vielä lukitsivat usein pienen pojan pimeään synkkään kellariin pitkäksi aikaa. Hänellä ei siis ollut ketään jolle jakaa tunteensa, kokemansa väkivallan ja nöyryytyksen. Hän joutui näin tukahduttamaan kaikki tunteensa jotta selviäisi elämästä.
Hänet laitettiin jossain vaiheessa katoliseen kouluun. Siellä oli myös sadistinen opettaja, joka usein hakkasi oppilaitaan. Lisäksi Jurgenia käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Näin vähitellen pojan sisälle kertyi valtava määrä vihaa ja surua. "Lumipallo" suureni ja suureni.
Yleensä murrosiässä nämä tunteet vihdoin pyrkivät vapautumaan sellaisella voimalla, että jos ei ihminen ole saanut lupaa käsitellä ja purkaa tunteitaan, on ihmisen viimeinen alitajuinen hätäkeino purkaa se keinolla jonka myös toiset vihdoin huomaavat ja kuulevat. Eli "käsittämätön" sisäinen voima ajaa tällaiset ihmiset joihinkin raakoihin tekoihin, joita he itsekin saattavat kammoksua. Esim. Jurgen joka käytti lasta hyväksi oli ensin kiihkon vallassa ja toisena hetkenä ihmetteli ja itki tekemisiään. Tämä ei ole siis järjen kanssa missään tekemisissä vaan ihmisessä on vahvempi voima, tunteet, jotka vaativat alitajuisesti kostoa.
Aadolf Hitlerin tarina oli erittäin mielenkiintoinen.
Aalois, Aadolfin isä, syntyi aviottomana lapsena.
Hän joutui pienenä kokemaan siitä nöyryytystä ja häpeää.
(en muista tarkalleen yksityiskohtia).
Aalois sai myöhemmin Aadolf pojan. Aaloisille oli kertynyt patoutuneita tunteita ja hän oli väkivaltainen ja lähes alkoholisoitunut. Hän nöyryytti Aadolfia ja vaimoaan. Hakkasi Aadolfin lähes kuoliaaksi hänen ollessaan 11 vuotta.
Aadolfin lapsuus oli kaikin puolin täynnä nöyryytystä, pelkoa ja tunteiden tuhkahduttamista.
Kun Hitler pääsi Saksan valtaan, hänen oli helppo kohdistaa vihansa Juutalaisiin. Hänen epäilty isoisänsä oli ollut juutalainen.
Näin hän halusi mm. kostaa (luultavasti tiedostamattaan) isälleen, vaikka väittikin juutalaisten olevan kaiken pahan alku ja juuri maan päällä.
Hän antoi kyllä tehdä isän ja äidin hautapaikastaan saksan armeijan harjoittelualueen ja jyräsi näin isänsä hautamuiston.
Hänen talossaan oli myös asunut skitsofreeninen täti. Hän oli myös aiheuttanut Aadolfille traumoja. Hitler halusikin myös tuhota mielisairaat.
Lisäksi juutalaisissa Aadolf sai täydellisen mahdollisuuden kostaa omat lapsuutensa vääryydet. Juutalaiset olivat nyt avuttomia "pieniä" lapsia, joita sai kohdella miten vain ja heille sai purkaa kaiken vihansa.
Tässä välissä on hyvä sanoa, että suurin osa 1900-luvun natsisaksan terroristeista oli monien hämmästykseksi pappissuvusta, joten heillä oli ollut myös todella tiukka ruumiillinen kasvatus. Myös heillä oli kostettavaa, mutta lapsen alitajuisen vanhempien suojelutarpeen takia he eivät halunneet/ymmärtäneet vanhemmilleen kostaa, vaan saivat nyt Juutalaisista hyvän vihan kohteen. Näin Hitler sai mahtavan joukon armeijaansa, jotka kaikki halusivat kostaa lapsena kokevat vääryytensä viattomalle sijaiskärsijälle.
Hitleristä oli vielä paljon kerrottavaa, en luultavasti saantut kovinkaan valaisevaa kuvaa. Joten suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan vaikka näiden kertomieni perusteella suhtautuisit vielä skeptisesti koko aiheeseen. Kirjan lukeminen on erittäin avartava kokemus.
Tiivistelmä niille jotka eivät jaksaneet lukea: Kasvuympäristöllä on ratkaiseva merkitys ihmisen elämälle. PISTE.:arvi::D
