Olipa helpottavaa kuulla, d&c, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia kuin minulla. Elin kolme-neljä vuotta tosi niukalla ja vähärasvaisella ruokavaliolla, laihduin ensin merkittävästi mihin olin mielettömän tyytyväinen, ja sitten myöhemmin vaikka liikuin paljon ja söin n. 1500 kcal päivässä paino hiljalleen nousi. Niukan syömisen ohella minulla oli ahmimiskohtauksia, aluksi suht hallitusti vähän tuohon tyyliin kuin niina82 kerroit eli söin ehkä kerran viikossa karkkia tai pullaa tms koko viikon edestä. Kolmen-neljän vuoden kituuttelun jälkeen ahmimiskohtaukset alkoivat lisääntyä merkittävästi, samoin painoni. Yritin kompensoida niitä bulimiatyyliin paastoamalla (minkä jälkeen ahmin vain entistä enemmän), ja yritin myös oksentaa mikä ei ole onnistunut minulta. Noin vuosi sitten ahmimiskohtauksia tuli lähes joka päivä, minkä jälkeen ne ovat ONNEKSI harventuneet. Kärsin niistä kyllä tosi paljon edelleenkin, mutta välillä selviän kuukaudenkin ahmimatta mikä on minulle suuri saavutus. Ja nämä ahmimiskohtaukset ovat ihan hulluja - olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on hyvä itsekuri ja -kontrolli, pystyn pitämään päätökseni ja hallitsemaan ruumiini. Tässä ahmimisjutussa kuitenkin tuntuu kuin tuo kaikki itsekurini olisi siirtynyt ahmimisminälleni, sille osalle minussa joka haluaa ahmia, ja kuin minulla ei olisi syömisiini minkäänlaista päätäntävaltaa.
Hillittömästä ylensyönnistä johtuen painoni on noussut huimaa vauhtia, kolmisenkymmentä kiloa siitä mitä olin laihimmillani - nyt tosin viimeisen puolen vuoden aikana se on housujen mahtumisesta päätellen pysynyt suunnilleen samana. Inhoan nykyisiä läskejäni, ja haave laihtumisesta on mielessäni varmaan useamman kerran päivässä. En kuitenkaan uskalla yrittää laihduttaa nyt, koska aiemmista kokemuksista olen oppinut sen verran, että jos syön parina päivänä vähemmän kuin kulutan, ahmin suurin piirtein seuraavan viikon. Niinpä tavoitteeni on vain yrittää päästä noista ahmimisista eroon. Yritän syödä paljon ja monipuolisesti, ja olen niin kypsynyt ruokavalioni vahtaamiseen ja kalorien pihtaamiseen ja laskemiseen, että pyrin syömään vain säännöllisesti ja näläntunteen mukaan kaloreita laskematta. Joskus olen kuitenkin kokeeksi arvioinut päivittäistä energiansaantiani, ja syön reippaasti yli 2000 kcal päivässä niinä päivinä kun en ahmi. Minulla on kokemuksesta sellainen tuntuma, että laihdun noillakin kalorimäärillä vähitellen, jos vain selviän ilman ahmimispuuskia.
Haluaisin sanoa, että olkaa ihmiset varovaisia laihduttamisen kanssa! Överiksi ei kannata vetää, tai löytää itsensä hyvin äkkiä toisesta ääripäästä. Jos jollain on jotain vinkkejä siitä, miten pääsisin ahmimisesta lopullisesti eroon, olisin niistä tosi kiitollinen
