Kamppailu-urheilussa ei ole mitään dataa mistään, koska suoritukset ovat aina erilaisia, eikä suorituskykyä voi mitata tai verrata mitenkään absoluuttisesti. Olisi mahdollista tehdä jotain tutkimusta siitä, miten tietty nestepudotusprotokolla vaikuttaa vaikka coopertulokseen, mutta miten testata, miten se vaikuttaa ottelusilmään tai taktiseen osaamiseen?
Ei "ottelutehokkuudelle" ole olemassa mitään mittaria tai mittayksikköä, jossa voisi havaita muutoksia. Ja vaikka olisit miten heikossa hapessa, saatat silti tyrmätä ensimmäisellä lyönnillä, jos vastustaja mokaa.
On etu, jos voi otella luonnollisessa painossaan. Jos meillä on kaksi ottelijaa, joista toisen normaali aamupaino kilpailukaudella on 80 kg ja toisella 85 kg, on pienemmän ottelijan järkevää ehdottaa matsi käytäväksi alle 80 kilon sarjassa. Ja mielellään tietysti punnitus mahdollisimman lähelle matsia. Tällöin toinen joutuu pudottamaan ja isommasta koosta tuleva etu tasoittuu. Jos matsi käytäisiin 85 kg sarjassa (tai avoimessa), kokoerosta tulisi suurempi etu, kun kumpikaan ei pudottaisi painoa ja toinen vain olisi 5 kiloa isompi.
Itseasiassa kaikkein järkevintä pienemmälle olisi ehdottaa sarjaa alle 75 kiloon, jolloin itse selvittäisiin 5 kilon suht helpolla pudotuksella ja toinen joutuisi pudottamaan 10 kiloa. Painonveto kun vaikeutuu eksponentiaalisesti pudotuksen kasvaessa.
ja että hän voisi puntarin jälkeen edelleen kasvattaa massaeroa tarvittaessa ja halutessaan lisää?
Tästä lauseesta en saa parhaalla tahdollakaan selvää. Jos ottelee sarjassa, johon pääsee ilman painonvetoa, niin sitä painoa ei kannata tietenkään manipuloida mihinkään suuntaan.
Potkunyrkkeilyssä olen sitä mieltä, että kaikkein edullisinta (miehille) on muutaman kilon nestepudotus. Esim. niin että 80 kg sarjan ottelija painaisi viikkoa ennen vaakaa 85 kg ja 65 kg ottelija 68 kg. Tätä luokkaa siis, mikäli tankkausaikaa on riittävästi. Tällöin ollaan riittävän isoja sarjaan, mutta suorituskyky ei kärsi merkittävästi.
Jos ottelu voi olla hyvin lähellä puntaria tai vaaka on useampia päiviä peräkkäin amatööriturnauksessa, veto tulee olla pienempi. Junnujen ja aloittelijoiden ei ole järkevää pudottaa painoa juuri ollenkaan ja naisilla nestepudotus on suhteessa vähäisempää, koska suhteellinen lihasmassa ja nesteen osuus kehon painosta on pienempi kuin miehillä.
Vapaaottelussa ja esim. painissa pudotetaan paljon enemmän ja se tuntuu minusta hurjalta, mutta ilmeisesti se on edullista suorituskyvylle, kun kaikki hyvät ottelijat tekevät niin. Painitilanteissa lihasmassan tuottama voima merkitsee paljon enemmän, joten tällainen on todettu kannattavaksi, vaikka pystyottelussa tarvittava herkkyys aivan varmasti kärsiikin siitä.
