Painoasiat kamppailulajeissa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Arduous
  • Aloitettu Aloitettu
Ei tässä ole kyse uskaltamisesta, vaan siitä ettei sellaisissa otteluissa ole mitään järkeä. Olen otellut noiden +91 jätkien kanssa yhteensä 6 kertaa rekordilla 5-1. Mutta kun on kyse titteleistä, en anna huvikseni 30 kiloa tasoitusta vastustajalle. Jos joku haluaa otella kanssani, niin ihan vapaasti pudottaa sitten siihen sarjaan, missä olen.

Näin ajattelevat käytännössä kaikki ottelijat, enkä ole eläessäni kuullut kenenkään ottelijan haikailevan avointa sarjaa. Kamppailulajit ovat painoluokkalajeja ja niissä otellaan sääntöjen mukaisissa painoluokissa. Ylemmässä painoluokassa ottelemisessa on järkeä vain jos ei muuten saa matseja tai jos siitä maksetaan hyvin. Ei muuten.
Siis painoluokat on todella hyvä asia kaikenkaikkiaan, koska aika vähän olisi muuten laatuotteluita tarjolla nykyiseen verrattuna.
Tosin kyllähän grappling-maailmassa järjestetään jatkuvasti tämän lisäksi avoimen luokan turneita myös ja tämän voittaja yleisesti on se "kaikista kovin jätkä".
En tiedä, mitkä oli katsojaluvut Pride GP:lla, mutta uskoisin, että kohtalaisen kiinnostava sekin yleisesti oli? Jenkkilässähän taitaa komission linjauksetkin jo estää ks. turneiden järjestämisen nykyään ainakin lajeissa, joissa lyödään ja potkitaan? Eihän siellä tosin tainnut Priden turnauksessakaan muistaakseni juuri 205 alempia kavereita olla. Ei ainakaan montaa.
Uskon, että katsojien mielenkiintoa avoimille turnauksille löytyy, mutta ottelijoilla vähemmän. Hypoteettisesti ajatellen jos UFC tällaisen järjestäisi, niin siellä olisi todennäköisesti vain HW ja LHW-ukkoja sekä ehkä joku Romero alempaa mukana.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
@Underdogs Ihan asiaa Mirko puhui mielestäni. Mikä tuossa särähti korvaasi?

Kertoo itsekkin kuinka ei tiedä asiasta oikein mitään, kuitenki jotain lukenut että kova nesteytys jonka jälkeen tiputetaan nesteet virtsaamalla [Suora lainaus CroCopilta : From what i have read, the high usage of water is most important, and fluid loss trough urination] (sitä ei hirveästi kusella siellä loppuvaiheessa tarvii käydä, eikä 20 paunaa tiputeta kusella)

Itse painonpudotuksesta olen samaa mieltä ja jos sen voisi jotenkin järkevästi lopettaa niin olisin sen kannalla samantien.
 
20 paunaa eli 9 kiloa olisi hankala saada tuolla metodilla. Tosin jos laskee korkeimmasta painosta viimeisenä juomispäivänä, niin silloin se kyllä isolta mieheltä menee ja itsekin olen vetänyt ainakin lähelle tuota. Mutta jos lasketaan aamupainosta ennen juomisen aloittamista, niin puhutaan isolla miehellä jostain 4-5 kilosta.

En ihan ymmärtänyt tätä tekstiä. Siis oletko sitä mieltä että suurin osa painonpudotuksesta tehdään vapaaottelussa pudottamalla nesteitä niin kusemalla ne nesteet lähtee? Siellä kun ollaan jo viikon verta oltu melko tarkalla dieetillä niin hirveästi ei tarvitse vessassa ravata.
Ja se 20 paunaa tuli esimerkkinä koska CroCoppikin sitä itse käytti, tai itseasiassa oli 20+ paunaa
 
Menetelmähän on aivan yleisessä käytössä. Ei toki ainoa tapa. Ainakin Olli Santalahti jossain podcastissa mainitsi käyttävänsä sitä.

Jos juo vaikka 10 litraa päivässä, niin kyllä siinä saa vessassa rampata.

Okei, ehkä olisi pitänyt sitten kirjoittaa vähän selkeämmin tämä. Että iso osa painonpudotuksesta tehdään kauempana matsia, mutta lähellä ottelua se vedenjuonti lopetetaan sitten "kokonaan" ja painoa pystytään tiputtamaan "vain" saunassa, kylvyssä, lenkillä jne jne.
Ja CroCoppia kuuntelemalla jäi kuvaksi vain että ei ole tietoinen kaikista noista eri vaiheista.
 
Siis tuo systeemi toimii seuraavasti: Oletetaan että puntari on lauantaiaamuna. Juomista lisätään maanantaina jo selvästi. Tiistai ja keskiviikko juodaan todella paljon. Itse join noin 8-9 litraa, mikä oli siis noin 10% painostani. Pienemmän henkilön pitäisi tietysti juoda paljon vähemmän ja naisille tämä ei toimi yhtä hyvin. Jotkut pitävät pidemmän juomisjakson, mutta itse en havainnut siitä mitään etua kun koetin.

Tässä vaiheessa tilanne on sikäli mukava, että vaikka syödään hyvin vähän, ei ole juurikaan nälkä, kun vatsassa on jatkuvasti nestettä. Kova juominen saa elimistön poistamaan nestettä rajusti ja yöllä saa heräillä vessaan useita kertoja. Paino on iltaisin useita kiloja yli edellisen viikon painoista, aamulla ero on paljon pienempi.

Torstaiaamusta alkaen vedenjuontia rajoitetaan voimakkaasti. Elimistön nesteenpoisto ei kuitenkaan katkea saman tien vaan viiveellä, jolloin nestettä poistuu enemmän kuin sitä on tankattu ylimääräistä. Paino putoaa tällä metodilla parissa päivässä noin 5% verrattuna edellisen viikon aamupainoihin. Metodin hyvä puoli on se, että se ei rasita kehoa läheskään yhtä paljon kuin saunominen, kylpeminen, jumppaaminen tms. Mikäli halutaan pudottaa enemmän, pitää sitten käyttää lisäksi noita metodeja.

Joka tapauksessa se nestepudotus pitää tehdä mahdollisimman nopeasti ja lähellä punnitusta. Mitä pidempään on nestevajeessa, sen pahempi. Jotkut jopa rajoittavat juomista vasta perjantaiaamuna puntarin ollessa lauantaina. Tässä on kuitenkin se riski, että painoa ei saada tarpeeksi nopeasti alas. Pienen pudotuksen kanssa tämä on ihan järkevä vaihtoehto.

Varoitus! Turvallinen juomismäärä pitää testata lisäämällä sitä pikkuhiljaa. Jos seuraa kramppeja, huimausta, oksettamista tai muita huonon olon oireita, pitää päivittäistä juomismäärää vähentää. Nämä ovat oireita vesimyrkytyksestä, joka on siitä ikävä tila, että se voi johtaa kuolemaan. Ole siis varovainen!
 
Siis tuo systeemi toimii seuraavasti: Oletetaan että puntari on lauantaiaamuna. Juomista lisätään maanantaina jo selvästi. Tiistai ja keskiviikko juodaan todella paljon. Itse join noin 8-9 litraa, mikä oli siis noin 10% painostani. Pienemmän henkilön pitäisi tietysti juoda paljon vähemmän ja naisille tämä ei toimi yhtä hyvin. Jotkut pitävät pidemmän juomisjakson, mutta itse en havainnut siitä mitään etua kun koetin.

Tässä vaiheessa tilanne on sikäli mukava, että vaikka syödään hyvin vähän, ei ole juurikaan nälkä, kun vatsassa on jatkuvasti nestettä. Kova juominen saa elimistön poistamaan nestettä rajusti ja yöllä saa heräillä vessaan useita kertoja. Paino on iltaisin useita kiloja yli edellisen viikon painoista, aamulla ero on paljon pienempi.

Torstaiaamusta alkaen vedenjuontia rajoitetaan voimakkaasti. Elimistön nesteenpoisto ei kuitenkaan katkea saman tien vaan viiveellä, jolloin nestettä poistuu enemmän kuin sitä on tankattu ylimääräistä. Paino putoaa tällä metodilla parissa päivässä noin 5% verrattuna edellisen viikon aamupainoihin. Metodin hyvä puoli on se, että se ei rasita kehoa läheskään yhtä paljon kuin saunominen, kylpeminen, jumppaaminen tms. Mikäli halutaan pudottaa enemmän, pitää sitten käyttää lisäksi noita metodeja.

Joka tapauksessa se nestepudotus pitää tehdä mahdollisimman nopeasti ja lähellä punnitusta. Mitä pidempään on nestevajeessa, sen pahempi. Jotkut jopa rajoittavat juomista vasta perjantaiaamuna puntarin ollessa lauantaina. Tässä on kuitenkin se riski, että painoa ei saada tarpeeksi nopeasti alas. Pienen pudotuksen kanssa tämä on ihan järkevä vaihtoehto.

Varoitus! Turvallinen juomismäärä pitää testata lisäämällä sitä pikkuhiljaa. Jos seuraa kramppeja, huimausta, oksettamista tai muita huonon olon oireita, pitää päivittäistä juomismäärää vähentää. Nämä ovat oireita vesimyrkytyksestä, joka on siitä ikävä tila, että se voi johtaa kuolemaan. Ole siis varovainen!

Onko mitään dataa siitä, kuinka paljon suorituskyky kovassa painonvedossa heikkenee, vaikka mahdollisimman suuri osa pudotetusta painosta yritetään imeä huomiseksi takaisin? En usko, että painon raju vetäminen ylipäätään on ihan terveellistä, mutta olen varma siitä, että se heikentää äärimmästä suorituskykyä.

Tosin varsinaista "ongelmaahan" asiassa ei ole, jos kaikki vetävät rajusti painoa, joten he ovat "suunnilleen" yhtä huonossa hapessa.

Mutta eikö "normaalipainoinen" tilanteessa, jossa vastustaja kovasti vetää painoa, "periaatteellisesti" hyötyisi siitä, ettei hänen tarvitse pudottaa painoa lainkaan, ja että hän voisi puntarin jälkeen edelleen kasvattaa massaeroa tarvittaessa ja halutessaan lisää?

Oletus on tietenkin, että olisi myös sitä osaamista riittävästi.

Vai onko kyse pelkästään siitä, että kevyempi vastustaja on joillain kriteereillä aina raskaampaa mieluisampi?
 
Kamppailu-urheilussa ei ole mitään dataa mistään, koska suoritukset ovat aina erilaisia, eikä suorituskykyä voi mitata tai verrata mitenkään absoluuttisesti. Olisi mahdollista tehdä jotain tutkimusta siitä, miten tietty nestepudotusprotokolla vaikuttaa vaikka coopertulokseen, mutta miten testata, miten se vaikuttaa ottelusilmään tai taktiseen osaamiseen?

Ei "ottelutehokkuudelle" ole olemassa mitään mittaria tai mittayksikköä, jossa voisi havaita muutoksia. Ja vaikka olisit miten heikossa hapessa, saatat silti tyrmätä ensimmäisellä lyönnillä, jos vastustaja mokaa.

On etu, jos voi otella luonnollisessa painossaan. Jos meillä on kaksi ottelijaa, joista toisen normaali aamupaino kilpailukaudella on 80 kg ja toisella 85 kg, on pienemmän ottelijan järkevää ehdottaa matsi käytäväksi alle 80 kilon sarjassa. Ja mielellään tietysti punnitus mahdollisimman lähelle matsia. Tällöin toinen joutuu pudottamaan ja isommasta koosta tuleva etu tasoittuu. Jos matsi käytäisiin 85 kg sarjassa (tai avoimessa), kokoerosta tulisi suurempi etu, kun kumpikaan ei pudottaisi painoa ja toinen vain olisi 5 kiloa isompi.

Itseasiassa kaikkein järkevintä pienemmälle olisi ehdottaa sarjaa alle 75 kiloon, jolloin itse selvittäisiin 5 kilon suht helpolla pudotuksella ja toinen joutuisi pudottamaan 10 kiloa. Painonveto kun vaikeutuu eksponentiaalisesti pudotuksen kasvaessa.

ja että hän voisi puntarin jälkeen edelleen kasvattaa massaeroa tarvittaessa ja halutessaan lisää?

Tästä lauseesta en saa parhaalla tahdollakaan selvää. Jos ottelee sarjassa, johon pääsee ilman painonvetoa, niin sitä painoa ei kannata tietenkään manipuloida mihinkään suuntaan.

Potkunyrkkeilyssä olen sitä mieltä, että kaikkein edullisinta (miehille) on muutaman kilon nestepudotus. Esim. niin että 80 kg sarjan ottelija painaisi viikkoa ennen vaakaa 85 kg ja 65 kg ottelija 68 kg. Tätä luokkaa siis, mikäli tankkausaikaa on riittävästi. Tällöin ollaan riittävän isoja sarjaan, mutta suorituskyky ei kärsi merkittävästi.

Jos ottelu voi olla hyvin lähellä puntaria tai vaaka on useampia päiviä peräkkäin amatööriturnauksessa, veto tulee olla pienempi. Junnujen ja aloittelijoiden ei ole järkevää pudottaa painoa juuri ollenkaan ja naisilla nestepudotus on suhteessa vähäisempää, koska suhteellinen lihasmassa ja nesteen osuus kehon painosta on pienempi kuin miehillä.

Vapaaottelussa ja esim. painissa pudotetaan paljon enemmän ja se tuntuu minusta hurjalta, mutta ilmeisesti se on edullista suorituskyvylle, kun kaikki hyvät ottelijat tekevät niin. Painitilanteissa lihasmassan tuottama voima merkitsee paljon enemmän, joten tällainen on todettu kannattavaksi, vaikka pystyottelussa tarvittava herkkyys aivan varmasti kärsiikin siitä.
 
Jos rajaan painoluokkamietinnät omaan lajiini, niin judossa painoluokan valintaan vaikuttaa aika paljon ottelutyyli. Ei ole mitenkään harvinaista, että huipulla raskaassa sarjassa on otellut patukoita, jotka ovat voittaneet pidempiä ja ulottuvampia vastustajia mennen tullen. Esim. lyhyemmän ottelijan voi olla helppo heittää pidempi vastustaja käsivarsiheitoilla, koska hänen painopisteensä on luonnollisesti pidemmän ottelijan alapuolella. Tietenkin pienempi on näissä tapauksissa useimmiten taidoiltaan aavistuksen parempi.

Toinen juttu on se, mihin kisoihin kannattaa pudottaa painoa. Ei ole harvinaista, että kotimaan kärkinimet ottelevat SM-kisoissa omaa sarjaansa ylempänä, ja säästävät pudottamisen kv-kisoihin. Jos taas kyseessä on harrastelijakilpailija, miettisin tarkkaan, lähteäkö pudottamaan painoa kyläkisojen takia. Jos esim. normaalisti 87-kiloa painava hyväkuntoinen harrastelijakisaaja pohtisi, mennäkö -81-kiloisiin vai -90-kiloisiin, suosittelisin todennäköisesti alle ysikymppisiä.

Itse olin aikoinaan hieman alipainoinen alle 81-kiloisiin, mutta sen verran tiukassa kunnossa, että alle 73-kiloisiin pudottaminen ei ollut helppo homma. Lisäksi valmentajani oli vahvasti sitä mieltä, että tyylini sopii paremmin kasiykkösiin. Muutaman kerran pudotin seiskakolmosiin, enkä ollut parhaimmillani siinä sarjassa. Bjj:n puolella taas aiemmassa viestissäni mainitsemani puku päällä -punnitus vain hetki ennen ottelua johtaa siihen, että minun on parempi mennä suosiolla isompaan sarjaan.
 
Kamppailu-urheilussa ei ole mitään dataa mistään, koska suoritukset ovat aina erilaisia, eikä suorituskykyä voi mitata tai verrata mitenkään absoluuttisesti.

Ottelijat siis pudottavat painoa täysin ummikkoina vain siksi, että muutkin tekevät niin? Eikö ketään ottelijaa kiinnosta, onko tehdystä valinnasta hyötyä vai haittaa, tai millä perusteella? Vai pelkästäänkö ajatellaan, että painavampi on aina pahempi vastustaja? Siis vaikka olisi sitä takista osaamista ja ottelusilmää?

Olisi mahdollista tehdä jotain tutkimusta siitä, miten tietty nestepudotusprotokolla vaikuttaa vaikka coopertulokseen, mutta miten testata, miten se vaikuttaa ottelusilmään tai taktiseen osaamiseen?

Eikö ruumiin väsymisellä ole mitään merkitystä? Jos siis ottelu kestää kauemmin kuin ensimmäinen ja tyrmäävä isku? Oletan, etteivät kaikki ottelut heti pääty vastustajan virheeseen ja hyvää ottelutaktiikkaa laadittaessa ei pelkästään tähän taktiseen näkemykseen mielestäni kannattaisi panostaa.

Ei "ottelutehokkuudelle" ole olemassa mitään mittaria tai mittayksikköä, jossa voisi havaita muutoksia.

Oma kokemus ei kerro mitään? Tuhannen muun kokemus ei kerro mitään?

On etu, jos voi otella luonnollisessa painossaan. Jos meillä on kaksi ottelijaa, joista toisen normaali aamupaino kilpailukaudella on 80 kg ja toisella 85 kg,

Varmasti.

Mutta eikö "normaalipainoinen" tilanteessa, jossa vastustaja kovasti vetää painoa, "periaatteellisesti" hyötyisi siitä, ettei hänen tarvitse pudottaa painoa lainkaan, ja että hän voisi puntarin jälkeen edelleen kasvattaa massaeroa tarvittaessa ja halutessaan lisää?
Tästä lauseesta en saa parhaalla tahdollakaan selvää. Jos ottelee sarjassa, johon pääsee ilman painonvetoa, niin sitä painoa ei kannata tietenkään manipuloida mihinkään suuntaan.


Siis vain painoa pudottanut hyötyy ylimääräisistä kiloista, mutta normaalipainoinen ei?

Tietenkin pienempi on näissä tapauksissa useimmiten taidoiltaan aavistuksen parempi.

Miksi pienempi on (useimmiten) taidoiltaan perempi?

Toinen juttu on se, mihin kisoihin kannattaa pudottaa painoa. Ei ole harvinaista, että kotimaan kärkinimet ottelevat SM-kisoissa omaa sarjaansa ylempänä, ja säästävät pudottamisen kv-kisoihin.

Eli käytetään "taktista" valmiutta jo ennen ottelua, kuten pitääkin. Siis luotetaan "dataan".

Muutaman kerran pudotin seiskakolmosiin, enkä ollut parhaimmillani siinä sarjassa.

Tästä mun on pakko ymmärtää, että kokemuksesi (datan) mukaan painonvedätys ei paranna suoritusta.
 
@Vieraissa

Tarkoitin, että isomman ottelijan voittava pienikokoisempi judoka on judotaidoiltaan hivenen parempi, kun kykenee voittamaan isomman ja kenties vahvemmat. Ja voihan pienikokoisempi olla toisaalta isompaa vahvempi.

Olet oikeassa siinä, ettei omalla kohdallani 8,5 kilon painonveto parantanut menestymistä. En väitä olleeni mestari painon pudottamisessa, joten silläkin on varmasti ollut vaikutuksensa.

Yritin tuoda esille sen, etteivät painoluokkakysymykset ole mustavalkoisia. Joku saattaa ajatella, että 92-kiloinen on liian kevyt ottelemaan alle 90-kiloisissa. Mutta kun pienempi painoluokka on alle 81-kiloiset, muuttuu asia mutkikkaammaksi. Ollako "pieni" sarjaansa vai lähteäkö painonpudotuksen tielle ja mahdollisesti heikentää suorituskykyä.

Tietyissä lajeissa painoluokkia on enemmän kuin judossa, ja muuttaa toki kuvion kokonaan.
 
Tarkoitin, että isomman ottelijan voittava pienikokoisempi judoka on judotaidoiltaan hivenen parempi, kun kykenee voittamaan isomman ja kenties vahvemmat. Ja voihan pienikokoisempi olla toisaalta isompaa vahvempi.

Parempi on parempi, painosta riippumatta. :)

Olet oikeassa siinä, ettei omalla kohdallani 8,5 kilon painonveto parantanut menestymistä. En väitä olleeni mestari painon pudottamisessa, joten silläkin on varmasti ollut vaikutuksensa.

Olen viheliäisyyteen taipuvainen luonne. Kuka on laihdutettuaan parempi missään lajissa? Suhteellinen paremmuus selviää toki, mutta eikö laihduttanut ole aina laihduttamatonta huonompi?

Yritin tuoda esille sen, etteivät painoluokkakysymykset ole mustavalkoisia. Joku saattaa ajatella, että 92-kiloinen on liian kevyt ottelemaan alle 90-kiloisissa. Mutta kun pienempi painoluokka on alle 81-kiloiset, muuttuu asia mutkikkaammaksi. Ollako "pieni" sarjaansa vai lähteäkö painonpudotuksen tielle ja mahdollisesti heikentää suorituskykyä.

92-kiloisen sarja parhaan henkilökohtaisen suorituskyvyn perusteella ei mielestäni voi olla 81. Jos sarjassa kaikki muutkin ovat Manalan porteilla, on tietenkin elämän tosi, että joku heikoista on paras. Tai jos on kyse rahakkaasta ottelusta, toki on järkevää lunastaa purkillinen hilloa. Oman käsitykseni mukaan 92-kiloinen on parempi lähes omana itsenään 90 kilon sarjassa. Jos sillä ei itsensä painoisille pärjää, se tietenkin on omaa huonoutta.
 
Ottelijat siis pudottavat painoa täysin ummikkoina vain siksi, että muutkin tekevät niin? Eikö ketään ottelijaa kiinnosta, onko tehdystä valinnasta hyötyä vai haittaa, tai millä perusteella? Vai pelkästäänkö ajatellaan, että painavampi on aina pahempi vastustaja? Siis vaikka olisi sitä takista osaamista ja ottelusilmää?



Eikö ruumiin väsymisellä ole mitään merkitystä? Jos siis ottelu kestää kauemmin kuin ensimmäinen ja tyrmäävä isku? Oletan, etteivät kaikki ottelut heti pääty vastustajan virheeseen ja hyvää ottelutaktiikkaa laadittaessa ei pelkästään tähän taktiseen näkemykseen mielestäni kannattaisi panostaa.



Oma kokemus ei kerro mitään? Tuhannen muun kokemus ei kerro mitään?

Ottelijat pudottavat painoa juurikin sen takia, että kokemus (oma tai muiden) kertoo, että siitä on oikein tehtynä enemmän hyötyä kuin haittaa. Eihän se täysin optimitila ole, jos on tarvinnut pudottaa reilusti nesteistä painoa, mutta toisaalta on arvioitu, että jos on ottelupäivänä esim. 10kg painavampi kuin puntarilla, niin lopputulema jää vahvasti plussan puolelle.
Jos siellä on vaikka 80kg sarjassa vastakkain kaveri joka ei pudottanut yhtään ja painaa n. 80kg ja toisaalta vastassa kaveri joka ottelussa painaa n. 90kg, niin kyllä sillä alkaa olla jo vaikutusta. Etenkin kun ammattimaisesti ja onnistuneesti tehtynä (ja vähintään vuorokauden tankkauksen saaneena) tuon pudottamisen negatiiviset vaikutukset jäävät kohtalaisen pieniksi.
Laadukasta tieteellistä dataahan näistä on vaikea saada, mutta kokemuspohjaista dataa on toki olemassa paljon.
 
mutta toisaalta on arvioitu, että jos on ottelupäivänä esim. 10kg painavampi kuin puntarilla, niin lopputulema jää vahvasti plussan puolelle.
Jos siellä on vaikka 80kg sarjassa vastakkain kaveri joka ei pudottanut yhtään ja painaa n. 80kg ja toisaalta vastassa kaveri joka ottelussa painaa n. 90kg, niin kyllä sillä alkaa olla jo vaikutusta.


Hyvä vastaus!

Hyöty on varmasti raskaamman eduksi (jos kokonaisuus muuten kunnossa). Normipainoinen ei kuitenkaan voi itse vetää kymppiä lisää normaalitilanteeseen verrattuna.

Laadukasta tieteellistä dataahan näistä on vaikea saada,

Sitä en ajatellutkaan.
 
Kamppailuvalmennus ei ole tiedettä vaan se muistuttaa enemmän käsityötaitoa. Ei yksinkertaisesti ole olemassa tieteellistä tietoa, kun sitä ottelutehokkuutta ei voi mitata mitenkään. Siinä on liian monta muuttujaa.

Siksi ne painonvetoratkaisut pitää tehdä kokemuksen perusteella. Ja se kokemus pitää olla nimenomaan samasta henkilöstä. Joku pystyy tankkaamaan nopeammin ja palauttamaan suorituskykyä paremmin kuin toinen. Eikä se siltikään aina mene nappiin vaikka tehtäisiin kaikki samat jutut mitä edellisellä kerralla - ihmiskeho ei ole kone.

Paino itsessään ei ole mikään etu vaan lihasmassan antama voima ja mitoista tuleva ulottuvuus ovat ne mitkä sen edun tuottavat. Ajatellaan että meillä on kaksi ottelijaa, jotka painavat samalla alhaisella rasvaprosentilla ja normaalissa nesteytystilanteessa 80 kiloa.

Tällöin painon nostaminen tankkaamalla nestettä ei suinkaan paranna suorituskykyä, vaikka sillä voitaisiinkin nostaa painoa tilapäisesti viisikin kiloa. Vaikka oteltaisiin avoimessa sarjassa, molempien kannattaisi tulla sekä puntarille että kehään noin 80-kiloisena.

Myöskään läskin kerääminen ei auta. Jos matsi olisi 3 kuukauden päästä, ei olisi mitään järkeä nostaa painoa rasvasta vaan ottelija joka hankkisi 5 kiloa rasvaa, huonontaisi suorituskykyään eikä parantaisi (vrt. Andy Ruitz). Ainoastaan lihasmassa on se kasvutapa, mistä voi olla etua matsiin.
 
Vielä huomiona, että tuo oli kirjoitettu pystyottelun näkökulmasta. Joissain painilajeissa paino nesteenä tai jopa rasvana voi antaa etua lihasmassan ollessa vakio, koska vastustajan on vaikeampi liikuttaa ottelijaa. Selkein esimerkki tästä on tietysti sumopaini.

250px-SumoAkebono.jpg


Kuitenkin on parempi, jos se sama massa on lihaksina. Tästä hyvä esimerkki on Alexander Karelin, joka oli ripped ja joutui jopa vetämään painoa nesteistä alle 130 kilon sarjaan. Muut kilpakumppanit olisivat samalla rasvaprosentilla painaneet ehkä 110 kiloa, mutta heillä oli sitten se 20 kiloa läskiä, niin että paino oli lähellä 130 kiloa. Karelin ei ollut teknisesti täysin ylivertainen - toki erittäin hyvä - mutta tuo 20 kiloa lihasmassaa tuotti edun, jolla hän dominoi sarjaansa yli vuosikymmenen.

12268618-large.jpg


Karelinin ajan jälkeen painin raskaan sarjan yläraja pudotettiin 120 kiloon, johon Karelin ei olisi päässyt pudottamatta rajusti lihasmassaa. Luultavasti hän ei myöskään tällöin olisi ollut niin menestynyt kuin oli alle 130-kiloisissa.

Se miksi painissa on yläraja raskaassa sarjassa, johtuu käsittääkseni siitä, että muuten ottelijat näyttäisivät pian sumopainijoilta. 200-kiloista miestähän olisi mahdoton heittää saati nostaa matosta tai edes vyöryttää.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom