Ko uutistenlukijan tapauksesta ei ole tietoa, mutta mullakin on ollut noin 10 migreenikohtausta 15-16-vuotiaana ja viimeisin (ainoa aikuisiällä) 24-vuotiaana.
Ensimmäinen oli ehkä pahin, koska pelotti, enkä tiennyt, mistä on kyse. Kroppa turtui ja oksetti. Päänsärky on yleensäkin migreenikohtauksessa sellainen elämäsi pahin krapula potenssiin neljä tasoa. Se on todella sietämätöntä. Mikään muu ei useimmiten auttanut, kuin maata mahd. paikallaan pimeässä huonessa, valoa ei sietänyt yhtään. Lääkkeenä oli jotakin voimakasta särkylääkettä, merkkiä en muista. Aiheutti vain usvaisen epätodellisen olon ja hieman etäännytti kivusta, muttei poistanut sitä. Viimeisimpänä mulla oli semmoisia kuulemma uusinta uutta (silloin) olevia ja kalliita, tumman sinisiä ja salmiakkineliön muotoisia lääkkeitä (olikohan Miranax?). Olivat selkeästi parempia kuin aiemmat, ei tullut samanlaista pöhnää, mutta kipua leikkasivat enemmän.
Kaiken kummallisin näköharha, mitä migreenikohtausta on edeltänyt oli etäisyydentajun katoaminen. Ei oikeasti pystynyt erottamaan, mikä on lähempänä ja mikä kauempana. Kummallista moinen, yleensä tuli näitä perinteisiä: sahalaitakuvioita, osan näkökenttää peittäviä palloja yms.
Olen kyllä hemmetin tyytyväinen, että on 16-v jälkeen ollut vain tuo yksi migreenikohtaus, sen verran ikävä olotila siinä tulee. Uskon vakaasti, että sekä fyysisellä kunnolla että stressin määrällä on paljon merkitystä migreenissä. Tuo ainoa aikuisiän kohtaus tuli kovan stressin jälkeen, niinkuin migreeni yleensäkin.
Stressi = :down:
vai onko tollasta kerrottu jossain?
