- Liittynyt
- 13.1.2005
- Viestejä
- 487
- Ikä
- 35
Mielestäni ideaali tilanne päihdetyöntekijälle olisi että hän tuntisi itse omassa elämässään esim. kannabista kohtuullisesti käyttäviä jotka voivat hyvin ja elämä on normaalia. Ja lisäksi näkisi sitten töissä ne ongelmatapaukset. Tällöin hänellä olisi oikea pohja työlle ja hän voisi vertailla asioita kuin myöskin auttaa potilaita paremmin. Itsellä on hieman tälläinen lähtökohta koska tunnen useita pilven polttelijoita joista heillä kenelläkään ei ole mitään ongelmia yhteiskunnassa pysymisessä ette tunnistaisi heitä kadulla polttelijoiksi. Ja kun suuntaudun ensivuoden alusta mielenterveys ja päihdetyöhön saan kokemusta myöskin siitä nurjasta puolesta ja myös siitä kuinka ongelmat lähtevät alunperin juurikin sieltä mielenterveydestä.
Mielestäni on erittäin kapeakatseista syyttää kasvatusta siitä että parikymppinen hyväksyy kannabiksen, täysin naurettavaa ja epäkorrektia. Itselläni on esimerkiksi ollut hyvä kasvatus, vanhemmat eivät todellakaan ole huumemyönteisiä ja oikeastaan heillä on täysin samankaltainen kuva huumeista kuin isolla osalla suomalaisista eli kielteinen. Itsekkin olin kielteinen kannabiksenkin suhteen siihen asti kun olin tarpeeksi vanha etsimään ja ymmärtämään itse hakemaani tietoa! Ennen sitä uskoin sokeasti valistuksiin ja totuus jäi hämärän piiloon. Ensimäisen kerran kokeiltuani ajattelin että ei helevetti mitä paskapuhetta mulle on koko elämä jauhettu ja siinä vaiheessa usko valistuksiin alkoi murenemaan pikkuhiljaa. Ja muutamia kertoja polteltuani kaveriseurassa en nähnyt siinä mitään sen pahempaa kuin kavereiden joka viikonloppuisessa pään täyteen vetämisessä. Pidin sitä jopa pienempänä uhkana itselleni. Ja sama on jatkunut nykypäivään, olen poltellut kannabista sillointällöin nyt 4 vuotta. Enkä ole joutunut ongelmiin. En myöskään poliisin kanssa missään asiassa ikinä.
Joten te jotka ette oikeasti tiedä kannabiksen kohtuukäytöstä mitään niin tutkikaa se on teidän työllennekin (esim. päihdetyöntekijälle) hyvin kannattavaa, tällöin osaat myös hoitaa tulevat potilaasi paremmin kun tiedät asiasta mahdollisimman paljon.
Mielestäni on erittäin kapeakatseista syyttää kasvatusta siitä että parikymppinen hyväksyy kannabiksen, täysin naurettavaa ja epäkorrektia. Itselläni on esimerkiksi ollut hyvä kasvatus, vanhemmat eivät todellakaan ole huumemyönteisiä ja oikeastaan heillä on täysin samankaltainen kuva huumeista kuin isolla osalla suomalaisista eli kielteinen. Itsekkin olin kielteinen kannabiksenkin suhteen siihen asti kun olin tarpeeksi vanha etsimään ja ymmärtämään itse hakemaani tietoa! Ennen sitä uskoin sokeasti valistuksiin ja totuus jäi hämärän piiloon. Ensimäisen kerran kokeiltuani ajattelin että ei helevetti mitä paskapuhetta mulle on koko elämä jauhettu ja siinä vaiheessa usko valistuksiin alkoi murenemaan pikkuhiljaa. Ja muutamia kertoja polteltuani kaveriseurassa en nähnyt siinä mitään sen pahempaa kuin kavereiden joka viikonloppuisessa pään täyteen vetämisessä. Pidin sitä jopa pienempänä uhkana itselleni. Ja sama on jatkunut nykypäivään, olen poltellut kannabista sillointällöin nyt 4 vuotta. Enkä ole joutunut ongelmiin. En myöskään poliisin kanssa missään asiassa ikinä.
Joten te jotka ette oikeasti tiedä kannabiksen kohtuukäytöstä mitään niin tutkikaa se on teidän työllennekin (esim. päihdetyöntekijälle) hyvin kannattavaa, tällöin osaat myös hoitaa tulevat potilaasi paremmin kun tiedät asiasta mahdollisimman paljon.