Ortoreksia

[Cipe]

Mimmien puolella asiaa hiukan käsitelty. Samoin tsekkasin Wondadogin threadin..

Aiheesta ei täällä ravintopuolella omaa threadia löydy.

Tässä pienoinen alustus aiheeseen..

Anoreksian, bulimian ja BED:n rinnalle on ilmestynyt uusi syömishäiriö nimeltä orthorexia nervosa. Tämän häiriön taustalla on halu syödä mahdollisimman terveellisesti. Sana orthorexia tulee kreikan sanoista ortho (oikeaa) ja orexia (syöminen). Häiriöstä voidaan ajatella olevan kyse kun terveellisen ruokavalion tavoittelemisessa mennään siis niin pitkälle, että muodostuu pakkomielle syödä terveellistä ruokaa.
Ortoreksia ei siis tarkoita sitä että valikoi elintarvikkeensa tarkasti. Häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä voidaan puhua, jos ruoka ja syömisen suunnittelu alkavat hallita jokapäiväistä elämää. Anorektikosta ja bulimikosta poiketen ortorektikko siis keskittää huomionsa ruuan määrän sijasta sen laatuun.


Tämä syömishäiriö lähtee liikkeelle usein terveellisen ruokavalion tavoittelemisesta tai joidenkin ruoka-aineiden sopimattomuudesta, allergiasta. Usein ortorektikko on aikaisemmassa elämässään ollut kasvissyöjä ja hänellä on ollut sen lisäksi jokin muu ankara ruokavalio. Taustalla voi olla myös jokin ideologia.


Kuten muissakin syömishäiriöissä, ortoreksiassa ihminen pyrkii syömisen säätelyllä luomaan järjestystä ympärillä olevaan kaoottiseen maailmaan. Ympäristöä ei voi hallita, mutta omaa elämää ja syömistään pystyy.


Yleensä Ortoreksia vain pahenee ajan myötä, kuten muutkin syömishäiriöt jollei sitä aleta hoitaa. Ongelmaksi muodostuu usein se että hänen mielestään oikeanlaista ruokaa ei ole muualla kuin kotona tarjolla. Ortorektikko ei pysty lähtemään minnekään ilman omia eväitä. Usein ortorektikot alkavatkin etääntyä sosiaalisesta verkostostaan, koska kylään ei voi oikein lähteä kun siellä pitäisi yleensä syödä jotakin, luultavasti ”väärää” ruokaa. Tämä johtaa usein eristäytymiseen ja sitä kautta masennukseen.


Yleensä ortorektikon ruokavaliosta muodostuu hyvin yksipuolinen. Syötäväksi kelpaavien tuotteiden määrä vähenee ja tarpeellista määrää energiaa on vaikea saada. Tämä aiheuttaa puutostiloja.
Pahimmillaan ruokavalion rajoittaminen johtaa aliravitsemukseen ja sitä kautta kuolemaan.


Ortoreksiaan voi saada apua kuten muihinkin syömishäiriöihin.

Saiskohan tästä aikaan hiukan keskustelua?

Mitenkäs muilla? Kurinalainen dieetti täyttänee ortoreksian määritelmän..

Mitenkäs läheiset suhtautuu?
Miten sosiaaliset tilanteet hoituu dieetillä?
Mitenkäs ruokailu duunissa?

Fiiliksiä ja kokemuksia kaivataan.

 

[Juzu]

Ei koske minua. Keskityn oikeaan syömiseen JA määrään, en oikeanlaiseen, terveeseen syömiseen määrän kustannuksella. Syön vitusti, mutta oikein! :D

Sanoisin, että tosiaan, kuten itsekin sanoit, koskee dieetillä olevia. Veikkaan, ettei kovin moni pakkislaisista tätä täytä, koska täällä kuitenkin syödään myös dieetillä fiksusti ja tarvittavat, ruoasta tulemattomat hivenaineet ja mineraalit vedetään yleensä napeista.

Nämä oli mututuntuman fiiliksiä, eikä mitään järkevää sanomista tai omia kokemuksia.

 

[Mike]

On todella trendikästä keksiä uusia reksioita. IMO tikusta tehdään asiaa noissa jutuissa.

 

[juhop]

Usein ortorektikko on aikaisemmassa elämässään ollut kasvissyöjä ja hänellä on ollut sen lisäksi jokin muu ankara ruokavalio. Taustalla voi olla myös jokin ideologia.

Vai että aiemmassa elämässä

 

[yoanna]

Kyllä vain.

Noudatan itse siis vähähiilarista dieettiä, en syö karkkia tai valkoista sokeria oikeastaan koskaan vaikken kisadieetillä olekkaan.

juuri tästä syystä inhoan ruokailua muiden ihmisten seurassa, aina saan kuulla jotain kommenttia ruoastani.

silloin kun asuin vielä kotona, joskus 16-17 vuotiaana sain kuulla äidiltäni sairastavani ortoreksiaa lähes päivittäin. Nykyään välttelen viettämästä hänen kanssaan niin pitkiä aikoja että joutuisin syömään hänen seurassaan. Muutenkin äitini syyllistää minua aina jotenkin syömisistäni,syön joko liikaa tai liian vähän, eli ei haittaa ollenkaan etten juuri edes ole tekemisissä hänen kanssaan.

Työpaikan ruokailuja vihaan myös, sillä yleensä pystyn syömään siellä vain salaattiosastolta jotain. Ruoka yleensä jotain laatikkoa tms. Viime aikoina olen ruvennut ottamaan normaalia ruokaa hiukan,salaattia paljon ja levittelen sitten sen normaalin ruoan lopuksi niin että näyttää kuin olisin syönytkin sitä. :D
Aika sairaan kuuloista meininkiä siis tosiaan..!

Juurikaan en käy ulkona syömässä vapaa-ajalla, joskus saatan syödä esim. mäkin,hesen tms salaatin ilman sämpylää/krutonkeja ja kastikkeita.

Eli hankalaahan tämä on:( kaikille muille ihmisille tuntuu olevan suuri ongelma että syön terveellisesti. Lisäksi kukaan ei ikinä usko minun syövän tarpeeksi, vaikka tosiasiassa syön ihan reilusti rasvaakin ja kalorit eivät varmasti jää liian alas tai mitään.

En mielelläni puhu kenenkään kanssa siitä, etten syö leipää,perunaa tms., sillä kaikilla on aina jotain sanottavaa ja he VARMASTI tietävät kyllä minua paremmin että a)en saa kuituja, b)en syö tarpeeksi, jne jne.

Luulen että jos olisin mies, niin elämä olisi helpompaa sillä silloin punttisaliharrastus ja runsas proteiinipitoisen ruoan syönti tuntuu olevan ns. normaalimpaa.
Varsinkin naispuoliset ystäväni syyllistävät minua siitä etten syö koskaan leivonnaisia,karkkia tms; "se ei ole normaalia" .

Inhoan tätä,siksi syön mieluiten yksinäni.

 

[Ultimecia]

Siinä vaiheessa menee sairauden puolelle, jos syömisen tarkkailu on pakonomaista ja jättää esim. sosiaalisen elämän kokonaan pois ettei tule uhkaa "pilata" ruokavaliota. En todellakaan kannata terveellisestä ruokavaliosta luopumista, mutta joku roti sen(kin) kanssa pitäisi olla. Vaikka itse olisikin sitä mieltä, että pää kestää ja superterveellistä ruokavaliota on kiva ja helppo pitää yllä, sopii miettiä onko normaalia että kaikki ajatukset pyörivät ruoan ympärillä. Ei ole pakko syödä ikinä karkkia, jos ei halua tai tykkää, eikä mitään muutakaan. Eihän sekään ole terveydelle haitallista, että joka kerta kotiin tullessaan joku laittaa valot 7 kertaa auki ja kiinni tai ei koskaan astu katukiveyksen saumakohtaan.

 

[Columbu]

On todella trendikästä keksiä uusia reksioita. IMO tikusta tehdään asiaa noissa jutuissa.

Siinä vaiheessa menee sairauden puolelle, jos syömisen tarkkailu on pakonomaista ja jättää esim. sosiaalisen elämän kokonaan pois ettei tule uhkaa "pilata" ruokavaliota.

Oon Miken ja Ultimecian kanssa samaa mieltä. Vaikka kyseessä on vakava ongelma joidenkin ihmisten kohdalla, ortorektikon leima on aivan liian helppo lyödä. Muakin on tästä syytetty, vaikka syön vaikka millaista paskaa.. Jos en lähde ryyppäämään kaverien kanssa, oon ortorektikko (naurettavaa). Nykyään syömishäiriöstä puhutaan usein perusteettomasti, esimerkkinä http://www.iltalehti.fi/viihde/200710296779132_vi.shtml.

 

[pehmee]

Terveellisestä ruokavaliosta ollaan nykyisin niin montaa eri mieltä,että on vaikea sanoa mikä on terveellistä..luulis että monipuolinen on terveellistä eli miten se ruokavalio sitten yksipuolistuisi jos syö terveellisesti..musta riittää kun katsoo peiliin ja jos tuntee olonsa/kuntonsa oikeasti hyväksi syömistensä kanssa ei pitäis olla ongelmia. monesti tuo rutina tulee kateudesta kun halutaan itse syödä miten sattuu ja olla rapakunnnossa, luullaan että ns terveelinen syöminen olis jotenkin kieltäymyksiä täynnä mut jos olo on tosiaan hyvä jollain määrätyllä syömisellä/treenillä niin eihän se silloin ole pakkopullaa? ja jokainen valitsee tiensä itse

Jossain iltalehdessä tai vastaavassa joku ns. asiantuntija väitti että sairastaa jotain neuroosia jos ei vanhemmiten liho...paskapuhetta ja selittelyä.. mä olen itse vanha äijä mutta vielä ihan hyvässä kunnossa ja meinaan jatkaa edelleen ja syön ne suklaat ja nautin ne oluet silloin kun tuntuu siltä ne nyt ei vaan satu maistumaan ihan joka päivä..

 

[antibodari]

Ainoa oikea syömishäiriö on anoreksia, joka on tosin elintasosairaus, en usko, että afrikassa on anorektikkoja tai bulimikkoja. Noi muut reksiat on aika keksimällä keksittyjä.

Penisreksia, mies ei ole tyytyväinen siittimensä kokoon, pakonomainen halu omistaa isompi kalu. Anyone?

 

[HeatN]

Ainoa oikea syömishäiriö on anoreksia, joka on tosin elintasosairaus, en usko, että afrikassa on anorektikkoja tai bulimikkoja. Noi muut reksiat on aika keksimällä keksittyjä.

Höpönlöpö. Ei voida sanoa "ainoaa oikeaa" syömishäiriön muotoa. Kyllä siinä missä syömättömyys myös jatkuva ahmiminen on syömishäiriö - se vain ilmenee eri tavalla ja samalla myös näkyy eri tavalla.

Ortoreksia, vaikka sitä voi "harjoittaa" monenlaisessa muodossa, on äärimmilleen vietynä lähes yhtä tuhoisa kuin mikä tahansa muu syömishäiriö. Ja siinä mielessä jopa vielä tuhoisampi, että sen taakse voi helposti piiloutua "syönhän mä, haluan vain syödä terveellisesti". Toisaalta joissain tapauksissa myös anoreksian ja ortoreksian raja voi olla häilyvä. Syömällä 800 kaloria päivässä energiatiheydeltään pieniä ruokia voi syödä melkoisen paljon mutta tosiasia on että energiansaanti jää huomattavasti alle peruskulutuksen.

Toki on aiheellista kysyä, että milloin voidaan ihmisestä sanoa, että on ortorektiko? Silloin kun kieltäytyy toistuvasti kahvipöydän tarjonnasta? Silloin, kun välttelee karkkeja, sipsejä, keksejä, limua ja jäätelöä?

Ei, vaan mielestäni silloin, kun (terveellisen) ruoan ajattelu ottaa hallinnan elämästä ja siihen kuluu suurin osa valveilla olotunneista. Ja silloin kun sosiaalinen elämä alkaa kärsiä omista ruokailutavoista: ei voi mennä ulos/kahville/juhliin koska pelkää tai ahdistuu uppo-oudosta ruokailutilanteesta ja siitä selviytymisestä.

 

[_Liz]

Rajan vetäminen normaalin ja epänormaalin syömisen välille ei välttämättä ole ihan helppoa. Valitseeko keskiverto, "normaalisti" syövä ihminen työpaikkaruokalassa lounaansa sen ravintoarvojen pohjalta? Ei varmaankaan, lähinnä hän varmaan miettii ruuan makua. Aktiivisesti urheileva, kehoaan muokkaamaan pyrkivä ihminen taas miettii vastaavassa tilanteessa paitsi ruuan makua, niin myös aika monia muitakin asioita. Miksi ihmeessä pitäisi syödä sitä kinkkukiusausta, jos arvaa/tietää että sen valmistuksessa on käytetty runsaasti kermaa? Tai jos näkee, että kinkkua on n. 10% ja loput sitä kermaa ja perunaa?
Mä ainakin tiedän, et toi ruoka ei oo sitä parasta mahdollista polttoainetta mun keholle enkä sitä pelkästä ympäristön painostuksesta suostu syömään. Jotkut tottakai pitää mua omituisena nipottajana, kun herkullisesti tuoksuvan kiusauksen sijaan syön esimerkiksi ruisleipää ja tonnikalaa, mut ei se musta sairasta tee.
Mä ajattelen edelleenkin ruokaa makuelämyksenä, se ei oo muuttunu vuosien saatossa mikskään, mut nykyään myös kehoni rakennusaineena.
Äärimmäisyyksiin meneminen ei tietenkään koskaan oo tervettä. Jos ei ikinä pysty hellittään otetta ja syömään rennommin, voidaan varmasti jo puhua sairaudesta. Väärin on kuitenkin haukkua itsestään huoltapitäviä ihmisiä ortorektikoiksi ja ties miksi, varsinkin jos samalla itse vetää pizzaa naamaan.
Mä itse ajattelen kärjistetysti niin, ettei mitään ortoreksiaa varsinaisesti olekaan, vaan se on yksi anoreksian muoto.

 

[^JSV^]

Eräällä hyvällä ystävälläni on kyseinen syömishäiriö ja voin sanoa et kyllä se ihan oikea sairaus on. Edellämainitut oireet toistuvat aivan kaikessa mitä ruokaan tulee, ruoka ja syöminen hallitsevat elämää täydellisesti. Kylään ei voi tulla jos ei oo omia eväitä. Ja nimenomaan painopiste on ruoan laadussa ei määrässä ja määrä jääkin liian alhaiseksi kulutukseen nähden. Ortorektikon mielestä KAIKKI muut syövät väärin. Harvinainen sairaus mutta ikävä seurata. Niille, jotka epäilevät sairauden olleen keksitty, ko. sairaus on totisinta totta ja verrattavissa mielestäni vakavuudelta anoreksiaan. Jos nykypäivänä ei kehity uusia sairauksia niin isorokon jälkeen tulleet taudit ovat siis keksittyjä, esim. HIV on vain muoti-ilmiö tällä ajattelumallilla!

 

[jokunen1]

Luin läpi keskustelun ja tuli aika paljon ajatuksia syömisestä.
On erittäin mielenkiintoista miten paljon ihmiset ottavat kantaa muiden syömisiin. Olen itse saanut kuulla hyvin paljon siitä miten syön ja miksi en syö herkkuja ja niin edelleen.

Tällä hetkellä opiskelen, teen kahta työtä ja yritän siinä sivussa pitää huolta itsestäni, eli liikkua, syödä terveellisesti ja nukkua riittävästi. Ja voin ihan oman kokemuksen kautta kertoa, että ravinnolla on hyvin suuri merkitys siinä miten hyvin tämän kaiken jaksaa.
Katson aika tarkasti mitä syön, jotta saan riittävästi oikeanlaista energiaa oman hyvinvoinnin ja jaksamisen takia.
Lisäksi opiskelijana haluan käyttää rahani fiksusti ja ostaa sitä kunnon ruokaa millä elää, enkä tuhlata rahojani huonoihin ruokavalintoihin, ja kun jättää turhan ostamatta voi jopa opiskelija ostaa terveellistä vähän kalliimpaa ruokaa. Tiedän, että terveellinen ruoka on Suomessa kallista, mutta elämä on valintoja täynnä. Itse ainakin panostan ruokaan ja syömiseen hyvin paljon, mielummin jätän vaikka kengät tai jonkun vaatteen ostamatta kun tingin ruuassa.

Kun puhutaan herkkujen syönnistä (karkit, jätski, sipsit, suklaa jne) valitettava totuus on että näissä ruuissa ei ole mitään mitä ihminen välttämättä tarvitsisi. Esim. se että tekee karkkia mieli on psykologista, tai johtuu siitä ettei saa tavallisesta päivittäisestä ruuasta tarpeeksi hiilihydraatteja.

Kun nykyään katsoo suomalaisia nuoria ja sitä miten paljon suomalaiset ovat lihonneet ja sairastuneet elintasosairauksiin kuten diabetekseen ja sitä kautta munuaissairauksiin, mielestäni monilla on hyvin paljon tekemistä oman itsensä kanssa ja niin kauan kuin tämä nousu tilanne jatkuu, kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisen ihmisen syömisiin varsinkaan jos ei tiedä miksi joku tekee asiat niin kuin tekee.

 

[modified]

http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=63167

 

[Akikonomu]

Kun nykyään katsoo suomalaisia nuoria ja sitä miten paljon suomalaiset ovat lihonneet ja sairastuneet elintasosairauksiin kuten diabetekseen ja sitä kautta munuaissairauksiin, mielestäni monilla on hyvin paljon tekemistä oman itsensä kanssa ja niin kauan kuin tämä nousu tilanne jatkuu, kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisen ihmisen syömisiin varsinkaan jos ei tiedä miksi joku tekee asiat niin kuin tekee.

No, eipä nyt ihan noinkaan. Vaikka ruoasta, sen syömisestä ja terveellisyydestä onkin tullut varsinainen viihteen muoti-ilmiö (vaikkapa telkkarissa suurimmat pudottajat, natsi-Partaset ja muut, lehdistä nyt puhumattakaan), ja toistensa kanssa ristiriitaisten - ja vieläpä keskeneräisten/puutteelllisten/suuntaa-antavien - tutkimustulosten julkaiseminen näyttää olevan jokapäiväistä sirkushuvia, mikä tekee toisinaan varsin hankalaksi päätellä miksi joku tekee asiat niin kuin tekee, niin eiköhän se kuitenkin ole niin, että tietyt perusasiat pätevät yhä vieläkin, ja on aivan paikallaan muistuttaa niistä silloin tällöin. Ainakin niille tavallisille kuolevaisille - meistä bodyhulluista sitten tiedä, sillä jos jotkut vielä pystyvät syömään elääkseen, niin mehän elämme syödäksemme, eikä siitä muuta kuin hyvää seuraa :evil: ??

Eikä mielestäni ole yhtään ortorektista, jos on huolellinen siinä että ostaa vähillä rahoillaan laadukkainta mahdollista ruokaa, ja jättää herkut vähemmälle. Tai mistä sen tietää, olenko herkutteleva ortorektikko...tavoitteeni kun jättävät tilaa vielä sille jälkiruoallekin: teetä ja marsipaania

Niin-pä. Itsekin olen ollut luokiteltavissa melkeinpä miksi vain, jossain vaiheessa elämääni. Ja kaikki vaiheet ovat tuntuneet juuri siltä oikealta tavalta olla elää ja syödä, on se sitten ollut puolianorektista kasvissyöntiä, ortorektista makrobiotiikkaa tai vaikkapa estotonta kaaossyöntiä. Mahdollisiin kommentteihin olen aina terveesti reagoinut: älä mulle ala vittuilla, tää on mun oma juttu.


No joo, tässä nyt vain vähän ajatuksia joita tämä aihe tällä kertaa herätti. Ei mitään uutta kai. Virnuillaan jos tavataan