Jenkeista voisin semmoista lisata, etta amerikkalaisille opiskelijoille hakujarjestelma on huippukouluihin (Ivyt + Stanford, MIT, Chicago, Duke...) ns. "need blind", ts. paatokset sun hakemuksen hyvaksymisesta/hylkaamisesta tekeva ei tieda taloudellista tilannettasi. Kaytannossa tama tarkoittaa sita, etta jos hyvaksytaan, tulee koulu vastaan lukukausimaksuissa kunnes sun perheella on varaa lahettaa opiskelemaan. Suomalaisille tilanne ei valitettavasti ole aivan yhta ruusuinen. Ulkomaalaisten kohdalla stipendit ovat hyvin tiukassa ja hyvaksymispaatoksessa otetaan huomioon opiskelijan rahoituksen tarve. Jos ruksaa hakulomakkeeseen, etta ei tartte koululta financial aidia, niin tuition + room and board on yleensa luokkaa 55000 taalaa vuodessa em. kouluissa, mutta talloin sisaanpaasyn vaikeus on samaa luokkaa kun amerikkalaisilla. Mikali tarvitsee rahaa vaikeutuu sisaanpaasy selkeasti.
Kaikki jenkkien yliopistot tosiaan vaativat SAT:n. Ivy kouluille pidetaan yleensa OK tuloksena yli 2200 yhteistulosta, joten kokeessa on paastava noin prosentin parhaimmistoon. Toinen vaihtoehto on tehda ACT niminen koe. En ole toisaalta aivan varma jarjestetaanko tata Suomessa.
Jatko-opinnoissa jenkkien huippukoulut ovat sitten aivan erilaisia. Tohtoriopinnoissa koulu maksaa lahes poikkeuksetta palkkaa, joten suomalaisen nakokulmasta tilanne on ihanteellinen; ei opintolainoja takana ja jatko-opintoja varten ei tarvitse vuosittain kinuta rahastoilta stipendeja.
