Operaationi Elämänmuutos

[Mupa]

Jos kuitenkin käy ilmi että "ylikunnosta" ei ole kyse niin kannattaa unottomuuteen kokeilla Arginiinia. Monilla tälläkin foorumeille vaikuttanut unensaantiin ja laatuun.

 

[Taituri]

Kiitos vastauksista

En oikein jaksaisi uskoa, että kyse on ylikunnosta. Luulen, että johtuu enemmänkin levon puutteesta ja syömisestä.

Nyt olen alkanut juuri lenkkeilemään vähän aikaa sitten. Olen sellaisen 2-3 km lenkin ottanut omakseni. Katsoo jos pikkuhiljaa pidentäisi lenkkiä. Muuten tulee töihin käveltyä se pari kertaa viikossa (n.2 km suuntaansa)

Mitenkä rentoudun? Siinäpä hyvä kysymys
Juuri tällä hetkellä ei tule paljon rentouduttua millään tavalla:wtf: Tietysti tietokoneella jumittaminen rentouttaa, ja tietysti biljardia tulee pelattua jonkin verran( se on sellai elämän tehtävä, pakko osata:D) Nukkuminen nyt on mitä on... Vähän huolestuttaa tämä nukkuminen noin niinkuin psyykkeen kannalta, kun kaikki alkaa nykyään sujua automaatiolla, eikä ikinä tule tehtyä MITÄÄN ylimääräistä. Ja kieltämättä elämäntilanne on tällä hetkellä aika stressaava, mutta kyllä tämä tästä. Pitää vain kovasti tehdä töitä puntilla, niin pysyy tyytyväisenä itseensä.

Arginiini, kiitos Mupa tästä vihjeestä, taidanpa ottaa selvää tästä asiasta, jos se vaikka auttaisi

Raportoin myöhemmin lisää.

 

[Taituri]

Pistetäänpäs raporttia kehiin.

Eli olin n.viikon verran poissa paikka-kunnalta, eli ei tullut salilla käytyä. Ja tällä hetkellä, surullista kyllä, on miehestä mehut poissa. Järjetön stressi päällä, ihmis suhde ongelmia ja unettomuus. Huomaan itsessäni, että tämä kaikki on tuonut sellaisen hällä väliä-asenteen:(

Treeni on nyt ollut mitä on, eli ei oikein nyt ole kulkenut. Tuntuu siltä, että kokonaan salille raahautuminen, olisi ylivoimaista, saati sitten treeni.

Syömistä olen parantanut huomattavasti parempaan suuntaan, mistä olen ylpeä. Tulee syötyä enempi ja terveellisemmin (välipalaksi tonnikalaa, nam:thumbs: .

Lepo, mitä se on? Eli yöllä ei tule nukuttua, ja päivällä ei oikein ole aikaa nukkua.

Ajattelin, että nyt keskityn pitämään itseni kasassa ja hommat hanskassa. Toisin sanoen, en nyt sano että punttis jää taka-alalle, mutta kunhan ensin saan muut asiat kuntoon, niin sitten taas veivaamaan tosissaan. Ajattelin suosiolla vähentää treenit 2xviikossa:jahas:, ettei ala maistua totaaliselta pakkopullalta...

Raportoin myöhemmin lisää

 

[Taituri]

Elikkäs ajattelin nyt taas vähän kirjoitella, kun jäi niin hyvä fiilis

Olin eilen puntilla. Ja oikeasti oli tosi mukavaa. Sen sijaan, että olisin tehnyt ohjelman mukaan, tein fiiliksien mukaan. Kokeilin uusia liikkeitä ja tein sarjoja loppuun asti. Treeni oli enemmänkin hartia seudun ja käsivarsien treeni. Sen sijaan, että treeni olisi ollut pakon-omaista vääntämistä, tuntui kaikki taas mielenkiintoiselta ja jännittävältä
Ja nyt kyllä tuntuu, että on tullut tehtyä!

 

[tane123]

Jatka samaan malliin

 

[Taituri]

Tässä kävi jo pitkästä aikaa itseään naurattaa treenin jälkeen se että kuinka pienet asiat auttavat motivoimaan punttikselle menoon

Yksi minkä huomasin, niin hihaton paita toimii aika hyvin Kun katselee puolituntia noita muodottomia käsivarsia, niin alkaa oikein pahaa tehdä, ja tulee sellainen olo, että nyt pitää rehkiä! Toinen erittäin hyvä motivaattori tuntuu olevan pakkiksen sivulta löytyvät kuvat (esimerkiksi Nyyssölästä). Kun näkee mihin oikeasti tekemällä pääsee, niin se auttaa jaksamaan.
Kolmas aika hyvä motivaattori on suihkussa käynti;)

Taas tuli tehtyä aika omalaatuinen treeni. Eli tein perusliikkeitä jonkin verran ( pystypunnerrus käsipainoilla, hauikset kässäreillä, mave...) mutta sitten innostuin taas kokeilemaan uusia liikkeitä ja se piristi kummasti:thumbs:

Tämä pistikin vähän miettimään, miksi aina pitäisi tehdä ohjelman mukaan? Jos tuntuu mielekkäämmältä soveltaa fiilisten mukaan ja varsinkin nyt alkutaipaleella, kun oppii koko ajan uusia asioita, niin miksi se on niin tärkeää aina seurata ohjelmaa? Ymmärrän kyllä riskit, että jää jotain treenaamatta tai jotain vastaavaa, mutta eikö se kuitenkin ole parempi että pysyy korkea tunnelma yllä, kuin että menisi sellaiseksi pakonomaiseksi vääntämiseksi.

Nyt katoan takaisin punttikselle rääkkäämään pohkeet kunnolla ja vatsat ( löysin yhden threadin missä oli Jhulmiksen vatsa-videoita, innolla kokeilemaan):whip:

Kettu kuittaa ja kompuroi. Raportoin vielä myöhemmin lisää.

 

[Keihäs]

Laitahan myös jossain vaiheessa ennen-jälkeen kuvia edistymisestäsi. Mukava aina kuulla ja lukea, kun joku on ottanut itseään niskasta kiinni ja muuttanut elämäntapojaan terveellisemmiksi.

 

[NGV]

Tämä pistikin vähän miettimään, miksi aina pitäisi tehdä ohjelman mukaan? Jos tuntuu mielekkäämmältä soveltaa fiilisten mukaan ja varsinkin nyt alkutaipaleella, kun oppii koko ajan uusia asioita, niin miksi se on niin tärkeää aina seurata ohjelmaa?

Sanotaanko näin, että ensimmäiset 2 vuotta pystyy saamaan jotain kehitystä tuollaisella fiilis pohjaisella treenillä. Tuon jälkeen alkaa kehitys hiipumaan aika oleellisesti, jos tehdään fiilis pohjalta jolla tarkoitan, että vaihdetaan aina liikkeitä eikä tehdä esim. kahta treeniä enempää sitä samaa liikettä. Progresiivisesti ei pysty kehittämään romuja, volyymia ym. jos liikettä ollaan vaihtamassa fiiliksen takia joka toinen viikko. Ohjelman mukaan armotta vaan, joskus tietenkin fiiliksen mukaan, mutta vain harvoin.

mutta eikö se kuitenkin ole parempi että pysyy korkea tunnelma yllä, kuin että menisi sellaiseksi pakonomaiseksi vääntämiseksi.

Haluatko pitää "tunnelman" korkealla vai kehittyä?

 

[joux]

wtf. kyllä se on juttu nii, ettei se tunnelman korkealla pysyminen millään tavalla ole kehittymisen tiellä. hä

 

[Sahaaja]

"Tunnelma" korkealla voi kehittyä ihan yhtä hyvin. Ei tarvii miksikään munkiksi alkaa ja jättää kaikkea muuta elämää pois salin takia. Salilla käynnin pitäisi olla hauskaa, eikä mitään pakonomaista vääntämistä.

 

[Tähtityttö]

Sanotaanko näin, että ensimmäiset 2 vuotta pystyy saamaan jotain kehitystä tuollaisella fiilis pohjaisella treenillä. Tuon jälkeen alkaa kehitys hiipumaan aika oleellisesti, jos tehdään fiilis pohjalta jolla tarkoitan, että vaihdetaan aina liikkeitä eikä tehdä esim. kahta treeniä enempää sitä samaa liikettä. Progresiivisesti ei pysty kehittämään romuja, volyymia ym. jos liikettä ollaan vaihtamassa fiiliksen takia joka toinen viikko. Ohjelman mukaan armotta vaan, joskus tietenkin fiiliksen mukaan, mutta vain harvoin.


Haluatko pitää "tunnelman" korkealla vai kehittyä?

Hupaisaa tekstiä. Tottakai on tärkeää että on motivaatiota. Voi olla pikkasen hankalaa treenata jos ei ollenkaan kiinnostais.

Ja itse kysyjälle: toki voi vaihdella liikkeita fiiliksen mukaan. Itsekin joskus hetken mielijohteesta teen jotain toisin/jätän pois/lisään. Toki pidän huolta että kaikki lihasryhmät mitkä pitikin treenata, tulee treenattua.

 

[kuukunen]

Mulla on tullut tavaksi semmoinen, että vaihtelen liikkeitä tuon mun 2-jakoisen ohjelman puitteissa ihan jatkuvasti. Siis että teen ne lihakset mitkä pitää, mutta välillä eri liikkeillä.
Joskus kun on oikein vaikeata mennä treenaamaan eli tympii hetkellisesti koko homma, niin lupaan itselleni semmosen treenin että saan tehä mitä haluan :D. Teen vaan lemppariliikkeitä tai kokeilen uusia. Piristää kummasti!

 

[risumies]

NGV: -No perkeles, vai ei pysty kehittymään mikäli treenaileepi fiilis pohjalta... Saapiko vielä udella että mikäs sen kehityymisen tiellä on moisessa systeemissä?

Oletetaan vaikka, että tykkää treenailla sillä vissiin, että joka treenissä tekee yhden liikkeen sekä alakropan että yläkropan etu- ja takaosastolle. Ja niitä sitten mielensä mukaan ja tuntuma pohjalata vaihtelee. Niin missä mennään tällaisessa tapauksessa metsään?

Liikevalikoimissa voisi olla vaikka:
- etukyykky, hack-kyykky tangolla ja yhden jalan kyykky
- mave, sj. mave ja julle
- penkki, dippi ja pystypunnerrus
- kulmasoutu, leuat ja joku talja

Siitäpä vaan ottaa joka ryhmästä yhden liikkeen per treeni. Ja tuohon voi huoletta heitellä liikkeitä treenin loppuun lisää jumppailua ihan sen pers tuntuman pohjalta ja uskallan mennä väittämään, ettei se kehitys hetimiten ole loppumassa noin treenaillessa. Mutta tokihan voin olla varsin väärässäkin...

 

[Nightkin]

Sanotaanko näin, että ensimmäiset 2 vuotta pystyy saamaan jotain kehitystä tuollaisella fiilis pohjaisella treenillä. Tuon jälkeen alkaa kehitys hiipumaan aika oleellisesti, jos tehdään fiilis pohjalta jolla tarkoitan, että vaihdetaan aina liikkeitä eikä tehdä esim. kahta treeniä enempää sitä samaa liikettä. Progresiivisesti ei pysty kehittämään romuja, volyymia ym. jos liikettä ollaan vaihtamassa fiiliksen takia joka toinen viikko. Ohjelman mukaan armotta vaan, joskus tietenkin fiiliksen mukaan, mutta vain harvoin.


Haluatko pitää "tunnelman" korkealla vai kehittyä?

No höpö höpö

Kehitystä saa aikaan nimenomaan monipuolisella rasituksella, jumiutuminen kaavoihin katkaisee kehityksen. Mä nakkasin ohjelmapaperit roskiin joskus kauan sitten kahden vuoden treenin jälkeen, koska havaitsin vain lisääväni loukkaantumisriskiä. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoa, liian tiukka ohjelman noudattaminen ajaa helposti sokeaan romunlisäykseen vaikka kroppa ei olisi palautunut tai päivä muuten on huono. Kantapään kautta oppii.

Monipuolisuus on avain. Se ei kuitenkaan tarkoita löysäilyä, vaan lihasryhmien rasittamista kovilla romuilla, mutta vaihtelevilla liikkeillä ja antamalla välillä joidenkin kehon osien levätä, jos siltä tuntuu. Jos esimerkiksi vatsalihakset eivät ole palautuneet kunnolla ja sisäinen vyö löysällä, kovien maastavetojen ottaminen on vähintäänkin riskialtista puuhaa.

"Armotta" menemällä saa todennäköisesti itsensä rikki. Parempi on mennä kovaa, mutta järkevästi. Pitkässä projektissa yksi epäonnistunut suoritus voi katkaista koko vuoden harjoittelun ja pahimmassa tapauksessa jättää pysyvän loukkaantumisen.

En missään nimessä kritisoi harjoitusohjelman mukaan tekemistä, koska kaikilla varmasti sellainen on. Harjoitusohjelma voi olla kuitenkin yhtä hyvin mielessä ja harva niin montaa liikettä tekee, että ei muistaisi millä tasolla ja missä painoissa mennään.

Keskeistä on järkevä jatkuva pyrkiminen eteenpäin ja kropan kuunteleminen, eivät orjalliset rutiinit ja armottomuus.

 

[Taituri]

No vastaillaanpa nyt muutamiin kysymyksiin

Ensimmäiseksi jäin miettimään tuota NGV:n (=lue puolijumala:D) kysymystä. Tietenkin haluan kehittyä, mutta haluan myös pitää moraalin korkealla. Koska toinen suuri syy salilla käynnissä on se hyvä mieli, mikä siitä tulee.

Tietysti ymmärrän kyllä sen, että kun pidemmälle tässä harrastuksessa mennään, niin kannattaa vakiinnuttaa ohjelma, että kehitys pysyy jatkuvana( ja ohjelmaa on sitten varmaan helpompi muuttaa, jos kehitys pysähtyy, toisin kuin fiilispohjaista treeniä on vähän hankalampi muuttaa. Näin ainakin luulisin) (voisin jatkaa loputtomiin tätä jahkailua, mutta olen selvästi mielipiteeni jo asiasta muodostanut) Perus pointti on kuitenkin se, että enhän tee mitään ihan kamalan väärin, jos etenen enemmänkin fiilispohjalta?

Sitten tuossa noista valokuvista kyseltiin, niin olen itse myös miettinyt valokuvien ottamista. Valokuvat eivät valehtele ja olisi varmasti motivoivaa huomata muutos aivan konkreettisesti (tai huomata muuttumattomuus) En kyllä ollut ajatellut niiden tänne postaamista, mutta otetaanpa harkintaan. Tosin tämä edellyttää kameran ostoa (joten siinä menee kyllä tovi ennen kuvien ottamista, rahaa kun ei persiistä revitä;)) Mutta mikä olisi hyvä aika väli kuvien ottamiselle? Ajattelin 2 viikkoa, vai onko huono idea?

Muuten täytyy kyllä vähän kertoa tästä sali touhusta, kun tuntuu siltä, että ensimmäistä kertaa olisi järkeä mukana. Joskus aikaisemmin teini-iässä tuli jonkin verran pyörittyä puntilla, mutta se oli sellaista armotonta/aivotonta RHP-meininkiä. Tuli koko ajan kytättyä maksimeita, ja eritoten penkissä. Nykyään en pahemmin painoihin tuijota (kuhan ei alaspäin mene). Ne nousevat kyllä, omalla ajallaan (ja jossei tunnu nousevan, niin sitten muutetaan tyyliä). Ja treenaan paljon monipuolisemmin (tosin huomaan silti keskittyväni vähän enemmän hartia seutuun). Ja alkulämmitelystä ei enää mene röökillä käynti ennen tositoimia;)

Tässä on alkanut tulemaan parempi fiilis muutenkin itsestään. Ja sepäs tuntuu kivalta Nyt nauttimaan punttiksen saloista (unirytmit vähän niin ja näin)!

Kettu kuittaa. Tulen taas jossain välissä raportoimaan lisää.

(tuli ehkä vähän vaikea selkoista tekstiä, mutta mutta, yrittäkää ymmärtää)

 

[Taituri]

Elikkäs vähän treenistä.

Nyt on aika hyvät fiilikset. Olen saanut nostettua jo sarja painoja hieman. Esimerkiksi pystypunnerruksessa, hauiksissa, maastavedossa, penkissä (silloin harvoin kun tangolla teen) ja pohkeissa. Ja tästä on tullut ihan mukava olo, kun tulee edistystä.

Toinen mikä on, niin huomaan jo kropassa pientä muutosta. Jalat ovat samanlaiset mökkylät kuin ennenkin, mutta käsivarsiin ja hartia seutuun on alkanut ihan vähän tulla lihaa:thumbs: (ja tunnen jo jotain vatsalihaksien tynkää massun alla)

Treeni on alkanut kulkemaan aika mukavasti. Vähän tulee vielä tehtyä, fiiliksen mukaan, mutta otin NGV:n pointin huomioon, ja olen yrittänyt vähän vakiinnuttaa tuota ohjelmaa. Ja intensiteetti treeneissä on korkeimmillaan, mitä se on oikeastaan ikinä ollutkaan.

Syöminen on edelleen menossa parempaan suuntaan ja ajattelin, että nyt kun alkaa olla pikkuhiljaa perus syöminen kunnossa, voisi oikeasti alkaa laskemaan niitä kaloreita, proteiinin määrää jne.

Lenkkeily on vähän jäänyt (tosin työmatkat kävelen vieläkin), mutta ulkona on kylmä, pakkasta, pimeää... (laiska;))

Sitten hauska tapahtuma treeneistä. Eli olin käynyt edellis iltana punttiksella, ja sitten vielä yöllä punttiksella kun ei saanut unta. Ja sitten vielä fiksuna poikana ajattelin seuraavana päivänä käydä tekemässä kevyen treenin. No treenatessa tuntui vähän että nyt kyllä rauta vie miestä, ja pahemman kerran, mutta siinä vaiheessa kun oli penkissä pelkät lämppäri painot, jotka sitten meinasivat jäädä rinnalle, totesin itsekseni, että jos nyt pitäisikin lepopäivän... Eli siinä taisi tulla jo oman kropan rajat vastaan. Mutta opinpahan taas uutta.

No siinä tältä erää, nyt syömään.

Kettu kuittaa ja kompuroi

 

[NGV]

Hupaisaa tekstiä. Tottakai on tärkeää että on motivaatiota. Voi olla pikkasen hankalaa treenata jos ei ollenkaan kiinnostais.

Kehitys ruokkii kyllä sitä motivaatiotakin. Tässähän tietenkin mitataan oma halu ja tahdovoima. Kuten Darwinkin esitti 1850-luvulla evoluutio teoriassaan, että luonto karsii heikot yksilöt ja vahvat säilyy, niin salikin karsii sellaisia jolla ei tahdon voimaa ole, toki pitemmällä tähtäimellä eli puhutaan aika haarukalla 5-15 vuotta.

NGV: -No perkeles, vai ei pysty kehittymään mikäli treenaileepi fiilis pohjalta... Saapiko vielä udella että mikäs sen kehityymisen tiellä on moisessa systeemissä?

Riippuu miten fiilis pohjalta treenaaminen määritellään. Jos se määritellään niin, että 2-3 viikon välein vaihdetaan liikkeitä, toistoalueita ja ties mitä ruoka kikkailua ei kyetä yksinkertaiseen progressiivisuuteen. Ei pystytä kehittämään vaikkapa jossakin liikkeessä kunnolla romuja fiksusti, jos liikettä vaihdetaan aina tai suhteelisen usein. Toki geneettisesti lahjakkaat yksilöt kehittyvät fiilis pohjalta ja muutkin tiettyyn rajaan asti. Raja on aika iso, jollakin se on pari vuotta jollaikin 8 vuotta.

Oletetaan vaikka.....

Vaikka ohjelmassa olikin hyviä perusliikkeitä, mutta jos jotakin tiettyä ei tehdä niin pitkään, että voidaan jossain jaksossa kehittää romua, volyymia tai vaikkapa vähentää palautumis aikaa, niin ei kyetä saamaan kehitystä. En kumoa, etteikö sillä voisi kehittyä vielä sen tietyn rajan jälkeenkin, mutta kun katsoo ihan ketä tahansa +10 vuotta treenannutta salilla käviää joka vielä saa aikaan kehitystä, niin aika harva treenaa fiilis pohjalta. Se, että treenaanko fiilis pohjalta vai uhraisinko oikeasti aikaa treenejen miettimiseen ja näin ollen saavuttaa parempaa kehitystä, niin oma ääni menee kyllä tuolle ajan uhraamiselle ja käyttää sen kunnon sota suunitelman luomiseen.

Tärkeintä on kuunnella omaa kehoa, liian tiukka ohjelman noudattaminen ajaa helposti sokeaan romunlisäykseen vaikka kroppa ei olisi palautunut tai päivä muuten on huono.

Ome keho otetaan huomioon kun tehdään niitä sota suunitelmia ja sun muita JFK salamurha suunitelmia. Oman kropan kuuntelemiseen oppii pikku hiljaa ja omaa kroppaa alkaa tuntemaan pikku hiljaa, näin ollen myös treeni muokautuu tämän tiedon perusteella.

Monipuolisuus on avain. Se ei kuitenkaan tarkoita löysäilyä, vaan lihasryhmien rasittamista kovilla romuilla, mutta vaihtelevilla liikkeillä ja antamalla välillä joidenkin kehon osien levätä, jos siltä tuntuu. Jos esimerkiksi vatsalihakset eivät ole palautuneet kunnolla ja sisäinen vyö löysällä, kovien maastavetojen ottaminen on vähintäänkin riskialtista puuhaa.

Tämä ei ole sitä perus fiilis pohjalta treenaamista vaan jostain rajamailta joka on tuplasti parempi kuin pelkkä fiilis pohjalta tehdyt treenit. Tosin jos niitä liikkeitä vaihdetaan viikottain, ei pystytä kasvattamaan tietyssä liikkeessä romua, volyymia jne. Jos malttaa edes yhden tai kaksi perusliikettä pitää aina vakiona, niin se auttaa hommaa kummasti.

Ensimmäiseksi jäin miettimään tuota NGV:n (=lue puolijumala) kysymystä. Tietenkin haluan kehittyä, mutta haluan myös pitää moraalin korkealla. Koska toinen suuri syy salilla käynnissä on se hyvä mieli, mikä siitä tulee.

Heh heh, puolijumala, paras ever. :D
Any way, uskon, että kehitys ruokkii myös moraalia ja ehkä jos liian positiivinen asian suhteen olen, niin se ruokkii enemmän kuin fiilis treenit. Fiilis treeneillä on paikkansa, mutta aika harvoin niitä kuitenkaa pitäisi harrastaa. Ihmisiä on moneen lähtöön ja joillekin se voi toimia paremmin, kuitenkin suurimmalla osalle ei.

Sitten tuossa noista valokuvista kyseltiin, niin olen itse myös miettinyt valokuvien ottamista. Valokuvat eivät valehtele ja olisi varmasti motivoivaa huomata muutos aivan konkreettisesti (tai huomata muuttumattomuus) En kyllä ollut ajatellut niiden tänne postaamista, mutta otetaanpa harkintaan.

Valokuvat ovat yksi tapa seurata kehitystä vuosien varrella. Jos aijot pakkikselle laittaa kuvia, niin osta VIP-jäsenyys ja voit iskeä mielin määrin kuvia VIP-osiolle.

 

[risumies]

NGV: -Saanko mä antaa ääneni sille, että uhraa sen aikansa sille treenamiselle sen sotasuunnitelman luomisen sijaan Mutta mutta, taitaapi meillä olla varsin eri käsitys siitä, mitä fiilis pohjainen treenailu tarkoittaa, joten mitäpä tuota jaamailla sen enempää.

"Se, että treenaanko fiilis pohjalta vai uhraisinko oikeasti aikaa treenejen miettimiseen ja näin ollen saavuttaa parempaa kehitystä, niin oma ääni menee kyllä tuolle ajan uhraamiselle ja käyttää sen kunnon sota suunitelman luomiseen."

Eli takas ketjun varsinaiseen aiheeseen...

 

[NGV]

NGV: -Saanko mä antaa ääneni sille, että uhraa sen aikansa sille treenamiselle sen sotasuunnitelman luomisen sijaan Mutta mutta, taitaapi meillä olla varsin eri käsitys siitä, mitä fiilis pohjainen treenailu tarkoittaa, joten mitäpä tuota jaamailla sen enempää.

Riippuu miten fiilis pohjalta treenaaminen määritellään.

Itsehän tuossa otin jo kantaa tuohon fiilis pohjalta treenaamiseen ja sen määrittelyyn. Kuitenkin, kun puhututaan aloittelijan osiolla, niin juuri aloittelevan fiilis treenit ovat erilaisia kuin 10 vuotta jo oman kroppansa tuntevan salitreenaajan fiilis treenit. Any way, takasi aiheesee.

 

[Taituri]

Olipas pakko tulla pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Asiat ovat kulkeneet omalla painollaan, ja treeniä on tullut tehtyä ihan mukavasti, mutta nyt on vitutus käyrä katosta läpi.

Iskipä lenssu, ja iskipä lujaa. Tässä nyt pari päivää kärvistellyt enemmän tai vähemmän kuumehöyryisissä tunnelmissa. Ja viime yö on ollut jotain käsittämätöntä! Luulin oikeasti yöllä kuolevani, kun mikään ei tuntunut hyvältä, oli hankala hengittää ja pulssi löi jotain tähtitieteellisiä lukemia...:( Ongelmana minulla tuntuu olevan vielä se, että hyvin harvoin tulen kipeeksi, mutta sitten kun se tapahtuu, niin hyvä, ettei mene jalat alta.

Mutta joo, ajattelin vähän purkaa tunnelmia, nyt kun on hetkellisesti vähän parempi olo. Ottaapa aika reilusti päähän, kun ei puntille pääse. Ja vielä enemmän ottaa päähän, että emäntä on toisella puolella suomea. Yksin ei ole kiva sairastella! :itku:


Mutta joo, eiköhän siinä ollut tarpeeksi avautumista yhdelle kerralle.

Kettu kuittaa ja kompuroi suihkun lattialle.