ootteko lukenu sinuhe egyptiläisen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja james
  • Aloitettu Aloitettu
Originally posted by Narutumppu

..Yleissivistykseen kuuluva = puudutus?

Jos todella puuduttavia kirjoja haetaan, niin Dostojevski: Rikos ja rangaistus on kyllä sellainen, jeesus mitä eestaasjaarittelua. Sinuhe on vielä melko helppoa luettavaa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Olen lukenut 3-4 kertaa. On vielä Waltarin itsensä signeeraama kappale (perintönä saatu, en ole vielä ihan niin vanha).
 
Olen lukenut joskus vuosia sitten enkä muista paljoakaan. Kaptah oli aika veikeä tyyppi. Nefer*3 oikea inhotus. Toinen lukeminen harkinnan alla.
 
kirjoista puheen ollen, luin pari vuotta takaperin kaks kirjaa suomalaisista palkkasotureista(tositarinoita mut en nyt muista nimiä) ja pidin kovasti.onkohan tullut uusia markkinoille,jotain aidon tuntusia eikä mitään amerikan sankari paskaa?
 
Oon lukenut ja pidin kovasti.. oon lukenut myös muita waltarin kirjoja ja ei niissäkään mitään haukkumista ollut. waltarilla oli vaan aika omalaatuinen tyyli kirjottaa kirja; välillä se käveleskeli metsässä ja söi vähän sieniä josta sai innotteita kirjoihinsa ja kun oli saanut mielestään hyvän kirjan valmiiksi niin saattoi kirjoittautua mielisairaalaan hoitoon omasta tahdostaan joksikin aikaa. :thumbs:
 
Originally posted by PuukhoJunkhari
Oon lukenut ja pidin kovasti.. oon lukenut myös muita waltarin kirjoja ja ei niissäkään mitään haukkumista ollut. waltarilla oli vaan aika omalaatuinen tyyli kirjottaa kirja; välillä se käveleskeli metsässä ja söi vähän sieniä josta sai innotteita kirjoihinsa ja kun oli saanut mielestään hyvän kirjan valmiiksi niin saattoi kirjoittautua mielisairaalaan hoitoon omasta tahdostaan joksikin aikaa. :thumbs:

Aika moni Waltarin sukupolven kirjailija paranteli oloaan mielisairaalassa romaanin valmistumisen jälkeen. Johtunee siitä että ainakin Waltarilla oli tapana vetäistä useamman viikon ryyppyputki kirjoittamisen loputtua (ja totta sekin että W. napsi sieniä).

Luulisin että tällä on myös jotain tekemistä sen masennuksen kanssa joka kuulemma useasti iskee kun on saanut esim. väitöskirjan tai vastaavan työn valmiiksi.

Ja sitähän se tarkoittaa kun väitetään että Lapinlahden mielisairaala on niin historiallinen paikka, useat suomalaiset kansalliskirjailijat ovat siellä toipuneet ryyppyputkistaan.
 
Entäs Harry Potterit?

Sinuhe tuli luettua joskus ala-asteen lopussa. Tykkäsin. :thumbs: Silloin tuli muutenkin ahmittua tota kirjallisuutta. Nykysin hyvä kun virtaa riittää koulukirjojen lukemiselle :(

En kehtaa aloittaa tästä omaa topiccia, mutta katsotaanpa, josko jonkun silmät on osuneet munkin replyyn - kuinka moni teistä on kajonnut noihin Harry Pottereihin? Lähes poikkeuksetta kaikki tutut, jotka on kertoneet lukeneensa jonkun noista kirjoista, ovat jääneet koukkuun. Mä en ole toistaiseksi vielä urakkaan ryhtynyt, kun ei muutenkaan noi fantasiatarinat oikein kiehdo.
 
Re: Entäs Harry Potterit?

Originally posted by Vinopenkki
Sinuhe tuli luettua joskus ala-asteen lopussa. Tykkäsin. :thumbs: Silloin tuli muutenkin ahmittua tota kirjallisuutta. Nykysin hyvä kun virtaa riittää koulukirjojen lukemiselle :(

En kehtaa aloittaa tästä omaa topiccia, mutta katsotaanpa, josko jonkun silmät on osuneet munkin replyyn - kuinka moni teistä on kajonnut noihin Harry Pottereihin? Lähes poikkeuksetta kaikki tutut, jotka on kertoneet lukeneensa jonkun noista kirjoista, ovat jääneet koukkuun. Mä en ole toistaiseksi vielä urakkaan ryhtynyt, kun ei muutenkaan noi fantasiatarinat oikein kiehdo.

Tosta itseasiassa on topicci.

Itse voin sanoa, ettei Taru sormusten herrasta uponnut lainkaan, vaan luin sen ihan silkalla sisulla.

Sen sijaan Harryt on uponneet ihan täböllä ja kuuluvat parhaimpiin kirjoihin !
 
..kyllä Potteritkin (1-4) tullut luettua ja nyt pitäisi aloitella tuota viidettä opusta, The Order of the Phoenix:ä.
Pirun hyviä. Pari ensimmäistä oli ehkä turhan "lapsellisia", mutta meno vain paranee..
Suosittelen, vaikka tuo fantasiakirjallisuus ei muuten putoaisikaan.
 
Sinuhea en ole lukenut enkä pottereitakaan. TSH:n oon lukenu pari kertaa. On meinaan sen verran hyvä kirja.
 
TSH on hyvä ja Silmarillion on vaikea.
Aloitin sen noin kolme kertaa ja lopetin kesken noin kolme kertaa ennen kuin huomasin, että ne alun joikumiset kannattaa jättää pois.
Lukeminen alkoi maistua vasta, kun keskimaahan dyykkäs jengiä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom