Onko voimailu yhteinen harrastus

[mtk77]

Onko kenelläkään voimailu yhteinen harrastus vaimon tai tyttöystävän / miehen tai poikaystävän kanssa, jos on niin miten on toiminut.

 

[Scud]

On yhteinen harrastus ja toimii hyvin, kunhan vain muistaa pari tärkeää pointtia. Kun tyttöystävä treenaa, ei saa olla lähistöllä "kyttäämässä", kuten hän on itse asian ilmaissut. Sama pätee myöskin toisinpäin mutta hänen paikallaolonsa ei haittaa kunhan vain pysyy hiljaa koska haluan keskittyä treenaamiseen enkä pahemmin puhu kun treenaan. Treeniasioista on myös mukava keskustella vapaa-aikana kun toinenkin on samanhenkinen ja ymmärtää esim. lisäravinteet. Itse en voi kuvitella tilannetta jossa minulla olisi tyttöystävä joka ei treenaa, saattaisi tulla aika helposti konflikteja, tai sitten ei tiedä häntä, mutta en aio ottaa asiasta selvää. Ainiin, ja salilla saa aina ilmaiset kahvit kun hän on töissä. :thumbs:

 

[jackass82]

joo kyllä tulee likkakaverin kans käytyä yhdessä salilla,ja hyvin on mennyt:kippis1:

 

[Shamrock]

Mulla kanssa avovaimo käy salilla ahkerasti, which is good. Mulle salilla käynti ei koskaan ole ollut sosiaalinen juttu ja tykkään käydä siellä yksin = omaa aikaa. Joten käymme eri saleilla, tosin mua ei päästettäisikään sinne salille missä avovaimo käy..;)

 

[Sakkeus]

Yhteinen juttu on, tosin itse innostin hänet pumppaamaan kun reilu puol vuotta oltiin oltu yhessä.. Nyt se on jotain 2.5 vuotta pumpannu innoissaan, aikaisempaa liikuntataustaa oli toki myös. Yhteistä treeniä tulee tehtyä ehkä kerran puolessa vuodessa, ohjelmat on kuitenkin pitkälti erilaiset, ja sillon kun on ollut samanlaiset niin ei sitä nappaa yhessä treenata eikä kyl muakaan ja painotkin on niin eri luokkaa et menis hirveeksi säätämiseks... Usein käydään myös eri aikaan salilla.

 

[metalman]

Kylmaar yhteinen juttu on, ja on antanut paljon niin suhteelle kun harrastuksellekkin. Motivoi hemmetisti kun voi kannustaa toista kehitykseen ja toisinpäin. Eikä nää ravintojutut toimis jos ei kumpikin olis tässä hommassa mukana.

 

[Sakkeus]

Originally posted by metalman
Kylmaar yhteinen juttu on, ja on antanut paljon niin suhteelle kun harrastuksellekkin. Motivoi hemmetisti kun voi kannustaa toista kehitykseen ja toisinpäin. Eikä nää ravintojutut toimis jos ei kumpikin olis tässä hommassa mukana.

Todellakin tuo ravintohomma on helpotus.. Kyllähän sitä monet pärjää loistavasti vaikkei toinen harrastakkaan mutta tuntuu jotenkin ihan raivolta et jos toinen lopettas harrastuksen ja söis mitä sattuu, tai edes lähes mitä sattuu niin eihän siitä tulis mitään ihan vitun vaikeeks menis kaikki kokkaaminen.. Tältä siis TUNTUU.

 

[Markku]

Yhdessä käydään salilla, alussa oli vähän ongelmia kuuden vuoden äijätreenin jälkeen kun oli totuteltava puolison sarjoissa kannustamaan ja kehumaan erilailla kun äijätreenissä.

"Nonii yritäs nyt nostaa ne paperipainot olkapäille" (Treenikaveri keskittyy pystypunnerrukseen 45:t polvilla)

"Mees poju muualle lämmittelemään täs tarviis kohta alkaa kyykkämään" (Treenikaveri tsemppaa 190+ tangossa)

Noi ei siis menis läpi avovaimon kanssa treenatessa ym. ym. Kun ainakin mun puoliso saa isomman vaihteen ja pari-kolme toistoa päälle jos sitä kehuu ja kannustaa sarjan aikana, jos vahingossa lipsahtaa johonkin äijämaiseen "kannustukseen" niin sillä laskee treenifiilis heti.

Treenit suunnittelen yleensä etukäteen, niin ettei kummallekaan tule turhaa odottelua vapailla painoilla treenatessa, eli tehdään liikkeet sillä tavalla ristiin että ei tarvitse purkaa ja ladata tankoa. Esim. itsellä kyykky, vaimolla jalkaprässi. Sitten taas painopakallisissa liikkeissä voidaan tehdä samaan aikaan.

 

[Sinoli123]

Originally posted by Sakkeus
Todellakin tuo ravintohomma on helpotus.. Kyllähän sitä monet pärjää loistavasti vaikkei toinen harrastakkaan mutta tuntuu jotenkin ihan raivolta et jos toinen lopettas harrastuksen ja söis mitä sattuu, tai edes lähes mitä sattuu niin eihän siitä tulis mitään ihan vitun vaikeeks menis kaikki kokkaaminen.. Tältä siis TUNTUU.

------------------------------------------------------
Joo vaimo kyllä treenailee mutta ihan vaan silloin kun huvittaa,
ja just näiden ravintoasioiden kanssa on ollut aina
enemmän ja vähemmän riitaa.
Ei nimittäin ole kivaa katseltavaa esim dietillä kun toinen
työntää jotain salami tupla rasva kalori pommia naamaan.
Ja töistä tullessa jääkaapissa ei ole muuta kuin donitseja ja
kermaa.

Vaatii vaan luonteen lujuutta.

 

[Raven]

Yhteinen harrastus on, mutta harvoin treenataan yhdessä. Siinä vain helposti treenit venyy. Joten käyn ite yksin treenailemassa ja välipäivinä käyn häntä valmentamassa.

 

[xjussix]

Sama täällä, mutta yleensä arkisin käydään eri aikaan salilla. Sitten viikonloppuna tulee mentyä yhdessä.

Aivan loistojuttu, kun molemmat on tämän(kin) asian tiimoilta samalla aaltopituudella. =)

 

[Tonza]

On yhteinen harrastus meilläkin, tämä reenaaminen. Treenejä vedetään yhtä aikaa äärimmäisen harvoin, mutta treeniohjelmia suunnitellessa kyllä kysellään tarkkaankin toisen mielipiteitä.

On mukava, kun ei tarvitse vääntää ravintoasioista(paisi, kun meinas jäädä se massakausi ikuisesti päälle;) ) eikä lisäravinteiden käytöstä. Asioiden tärkeysjärjestyksistä ei tarvitse tapella, kun kumpikin tietää, että treeni on ykkönen, muut asiat tulevat sen jälkeen. :thumbs:

 

[Ränämanni]

Jees, meilläkin käy salin lattioita kuluttamassa molemmat puoliskot. Ukko toisin sai kipinän vasta nähtyään mun nopean kehityksen, mitä tapahtu tossa pari vuotta sitten 6 kk:n sisällä. Akasta tuli kuin uusi immeinen :D

Meillä se on siis niin päin, että mulle treenit on paljon tärkeämmät kuin ukolle, joka kuvittelee haban kasvana joka treenikerran jälkeen . No ei se sentään mikään rinta-hauis-pelle ole, vaikka penkki taitaakin olla sen yks feivörit liike. Melkein alusta asti mä sain treenaamaan 3-jakoisella ohjelmalla ja ihan nöyränä se aina välillä kyselee, josko se tekee jonkun liikkeen oikein. Nyt sitä himottais aloittaa voimakausi :D

Joo, mut ruoka-asiat menee kyl ristiin. Mä yritän tarkkailla mitä suuhuni pistän ja ukko kantaa kotiin tuplia. Voi pylly sanon mää. Ukko ei lisäks ole yhtään innostunu näin jauhopurkkien pölistelystä, jota mä teen aina treenien jälkeen. No, omapa on asiansa. Pääasia, et ukko ees jotenkin hoitaa kuntoonsa...