Onko perinnöstä keskustelu "tabu"?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Minusta on hienoa, että meidän perheessä perinnöstä keskusteleminne ei ole koskaan ollut tabu, vaan siitä on voinut puhua avoimesti. Vaikka siitä ei mitenkään yltiöpäisesti puhutakaan aina, kun perheenjäsenten kesken kokoonnutaan kahvipöydän ääreen, niin silti silloin tällöin perintöasioiden tullessa esille kukaan ei kiusaannu tai tunne oloaan vaivautuneeksi.

Päin vastoin, hyvin usein siitä saatetaan jopa vitsailla; ollaan siskon kanssa jaettu äidin kanssa jo äidin korut yms. sormukset. :D Jopa tärkeiden papereiden paikka on tiedossa siltä varalta, että vanhemmat eivät esimerkiksi palaa joku kerta lentomatkaltaan. Mielestäni on hyvä, että asia voidaan ottaa esille sen enempää kiemurtelematta, sitä kun ei koskaan tiedä, milloin lähtö tulee. Olenkin sanonut siskolleni jo, että jos kupsahdan tässä joku päivä, niin ensin saa hän viedä huushollistani mitä haluaa, sitten loput rääpii muut perheen jäsenet ja päättävät, mitä heivaavat roskiin ja mitä mitä kirpputorille. ;)

Isäni suhtautuu asiaan kuitenkin vakavammin, mutta toisaalta on siinäkin pientä humoristista otetta. Vaikka vakavasta asiasta aina puhutaankin (kukaan ei oikeasti toivo, että joku kuolee), niin silti pienellä keveydellä noinkin luonnolliseen asiaan osataan suhtautua.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Asuntokauppojen yhteydessä tuli puheeksi että 10.000e tjsp on sellainen summa millä on vastaanottajalla ilmoitusvelvollisuus. On myös selvitettävä rahojen alkuperä jos vie vaikkapa pankkiin sellaisen summan.
 
Itse olen joutunut, tai no lähinnä äitini minun puolestani (koska ei 10-20 vuotias oikein tajunnut vielä mitään), tappelemaan yli 10 vuotta isäni perinnöstä. Vaikka testamentissa luki selvästi, että MINÄ saan kaiken (eli sen lopun, mitä lakisääteisestä osuudesta jää), ei se niin helposti käynytkään, kun velipuolet alkoivat pistää hanttiin!! Ennen isän kuolemaa ei asiasta puhuttu, mutta kaikki kyllä suunnilleen tiesivät, mitä tuleman pitää. Ihanat velipuoleni sanoivatkin isän kuoltua, että oli jo aikakin...ahneet paskat!

Ehkä mun tapaus on hieman normaalista poikkeava, koska kyseessä oli miljonäärin perintö, johon kuului vielä velipuolten äitin osuus myös, mikä oli siirtynyt isälle kokonaisuudessaan vuonna -60. Asiaa myös hankaloitti se, että saimme pesänjakajaksi tuomarin, joka oli täysi huijari ja ryösti pesästä 300 000 markkaa vuoden aikana. Saimme hänet tosin tästä edesvastuuseen, jolloin myös kävi ilmi, että kyseisellä tuomarilla oli huijauksia kertynyt 5 miljoonan euron edestä elämänsä aikana. Tällä hetkellä tyyppi lusii melko hyvin!! No loppupeleissä asiat kuitenkin järjestyivät: velipuolet perivät miljoonia ja minä vaivaisen puoli miljoonaa markkaa. Olen silti ERITTÄIN tyytyväinen. Olisin tyytynyt jo pelkästään isän vanhaan flyygeliin...tosin sitä en saanut :( Kaippa tää kaikki oli sen 10 vuoden arvoista (eikä tuomari- ja verokuluihinkaan mennyt kuin pari sataatuhatta...hmmmm)..

Eli vielä pointtina se, että en nyt tiedä, miten hyvin nuo rikkaidenkaan jutut toimii...Tuntuu, että Suomen systeemit kusee sanon minä!

T: poikkeava tapaus
 
Tulipa mieleen erään läheisen sukulaisen kanssa käymäni keskustelu tässä joku kk. sitten. Sanoi että kun hänestä aika jättää, niin haetti kaikki taulut, kolikkokokoelmat, käteiset rahat yms. arvokkaan huisin kuuseen kämpästä niin säästytte isoilta menetyksiltä. No ei tämäkään varmati laillista ola, mutta kannattaako kaikesta sitten raportoida yksityiskohtaisesti ja maksaa viimeisen päälle? Jos sitä ryöstöveroa LÄHIOMAISEN perimisestä ei olisi, niin ei tarttisi tällaistakaan murehtia.
 
Riitoja nuo perimiset kyllä aiheuttaa. Pappani kuoli tossa 7 vuotta sitten ja testamenttas kaiken puolisolleen jotta tämä ei joutuisi muuttamaan yhteisestä asunnosta, kaikki kun oli papan nimissä, talot, autot, kaikki. Heidän suloiset tyttärensä päättivät kiistää testamentin ja vaatia kaiken jaettavaksi siinä ja heti. Huvittavaa tässä on se että testamentista huolimatta puoliso saa 50 % ja lapset jakaa 1/4 omaisuudesta keskenään eli ainoastaan 1/4 omaisuudesta on testamentattavaa ( jos oikein muistan lakitunneilta) Eli loppupeleissä, maksettuaan melkoisia summia lakimiehille, he saivat jaettavaksi sen 1/4 jonka olisivat muutenkin saaneet. Nyt mamma on edelleen "hiukan" käärmeissään tyttärilleen ja on siirtänyt omaisuuttaan pois nimistään etteivät nämä saisi mitään ku hän kuolee. Esim myy meille halvimmalla mahdollisella tavalla talonsa, viilaten hinnan niin alas kun sen voi laittaa, ilman et menee lahjaksi. :lol2: kusettaa voi monella tavalla, oota vaan kun tädit tajuaa, ettei oo kunnon perintöä enää :lol2:
Ite oon voinu puhua perinnöstä kotona vain osittain eli kesämökistä.. Se on osa perheen sukutilaa, joten sitä ei tulla koskaan myymään suvun ulkopuolelle. Onneks meitä on vain kaksi jakamassa sen. Muusta perinnöstä ei voi mainitakaan. Ite oon puhunu omasta perinnöstä melko avoimesti, vaikkei ookaan ajankohtainen ( toivottavasti) Eli miten jaetaan kaikki jos potkaisen tyhjää. Samalla periaatteella oon edenny ku näyttävästi aika moni muukin: Mahdollisimman vähän valtiolle. Vielä ei oo pahemmin jaettavaa kertynyt, mutta suunnitelmat etenee sitä mukaa, kun omaisuutta kertyy. Eniten oon puhunu siitä, miten muksujen käy jos me kuollaan yhtäkkiä. Oon tiedottanut sukulaisille mielipiteeni/ tahtoni mahdollisimman selvästi. Emme mieheni kanssa kumpikaan halua lasten joutuvan kenellekään sukulaisistamme, vaan lasten kummitädille. Se on melko vaikea toteuttaa käytännössä, mutta... kunhan tietävät tahtomme, siihen on tyytyminen.
 
Ainakin meillä on voitu puhua perinnöistä niin isovanhempien kuin äidinkin kanssa ihan avoimesti. Sopimalla etukäteen kaikista pikku kikkailuista säästyy aika tuntuvia summia sitten veroista.
 
Kyllähän jokaiseen edes etäisesti rationaalisesti ajattelevaan perheseen (ennakko)perintökeskustelu kuuluu. Ihmettelen, että miten jengille tuo perintöveron väistäminen näyttää noin ongelmalliselta. Siihenhän löytyy takuuvarmat konstit, joita nyt ei ehkä tässä yhteydessä kannata ottaa esille, mutta ei vaadi kummoista mielikuvitusta keksiä.
 
Mä en kyllä ymmärrä tuosta perintöverosta kitinää ja mahdollisia huijaus tapoja. Eihän verojen maksaminen koskaan mukavaa ole mutta mielestäni perintöverotus on ihan ok tasolla.
Ja niille ketkä höpisevät että ko omaisuudesta on jo maksettu vero niin miettikääpä uudelleen esim asuntojen hintojen nousun kautta. Asunnon arvo on saattanut tuplaantua eikä tästä ansiottomasta arvon-noususta ole maksettu valtiolle latin latiakaan.
Fakta kun on kuitenkin se että jostain ne verotulot pitää ottaa niin paljon mielummin perintöverona kuin esim tuloveroa nostamalla.
 
Sisarusten keskuudessa kyllä avoimesti keskusteltu ja ennakoitu vähän noita rahan liikkeitä. Isä (jolla on aika suuri omaisuus) meni uusiin naimisiin naisen kanssa (joka on avoimesti rahan perässä) ja pyöräyttivätpä vielä siihen yhden lapsen. Isä on sen verran vanhempi, että varmaan kupsahtaa ensin, jollon jokainen lapsi saa sen 1/10 ja 5/10 menee vaimolle. Sitten kun tää vaimo kupsahtaa niin kaikki (mikäli se ei ole onnistunut tuhlaamaan vielä kaikkea) menee ainoalle tyttärelleen, jollon sillä on loppupeleissä 6/10. Ei siitä sen enempää, kun todettu vaan, että näinhän se menee. Vituttaa ehkä sitten perinnönjaossa mutta pärjäähän sitä mainiosti ilmankin. Sääliksi vaan käy katsoa, kun rahaa syydetään ihmisille, joilla ei ole mitään realistista käsitystä rahan arvosta.

Ja mitä tulee perintöveron oikeudenmukaisuuteen: veroa maksetaan omaisuudesta riippumatta sen arvon nousuista tai laskuista, joten vaikka tosiasiassa jonkun kämpän arvo olisi laskenut, siitä saa maksaa veroa. Kaikilla kun ei ole Helsingin keskustasta omistuskämppiä.. jotkut asuvat jopa maalla, jossa arvonnousulle ei pahemmin ole näkymiä. Siinähän realisoit.

Ja entäs sitten vaikka nykyinen epäjatkuvuusperiaate jättää perinnänantajan aikana tapahtuneen arvonnousun kokonaan verotuksen ulkopuolelle. No miksei sitä verotetaan niinkuin muutakin luovusvoittoa sitten, kun perinnönsaaja realisoi omaisuuden ja hankintahinta olisi perinnönantajan hankintahinta. Käytännössä en kyllä tiedä kummassa verotaakka on pienempi mutta tuo omaisuuden verottaminen, vaikka arvo on alentunut, kismittää kyllä.
 
Mä en kyllä ymmärrä tuosta perintöverosta kitinää ja mahdollisia huijaus tapoja. Eihän verojen maksaminen koskaan mukavaa ole mutta mielestäni perintöverotus on ihan ok tasolla.

Riippuu vähän perittävästä omaisuudesta. Esim. tällä hetkellä monessa suvussa on joku ei-aktiivikäytössä oleva sukutila tms. kesämesta, jossa pönöttää joku 100v talo + siihen liittyvät tilukset. Kokonaisuuden arvo ei nouse eikä laske, se enemmänkin vain on.

Nyt sitten jokaisella perintäkierroksella aina yhä uudestaan ja uudestaan perijät maksavat samasta suvulla ikuisuuden olleesta omaisuudesta samat verot uudelleen ja uudelleen, koska kukaan ei oikein kehtaa tunnesyistä paikasta luopua, eikä siitä juuri rikastuisikaan.

Mielestäni perintöverosta tulisi luopua kokonaan tai ainakin vähentää reilusti. Reippaalla alennuksellakin valtion verotulot perintöverosta säilyisivät seuraavan 10-20v aikana vähintäänkin samalla tasolla kuin nyt. Syy: samalla aikajänteellä perittävä omaisuus valtakunnan tasolla moninkertaistuu suurten ikäluokkien juostessa kuoppaan.
 
Milläs todistat? Jos henkilöt eivät "toimi yhteisymmärryksessä" niin ei ole mitään todisteita. Tekee tarpeeksi huolellisesti niin ei tule mitään sanktioita.


Tietyissä tapauksissa voidaan tuollaiset lahjat katsoa yhdeksi, ja sitten pamahtaa veroja ihan kivasti. Pitääkin kaivella pari teosta asian tiimoilta esiin kunhan jaksan. Ei tänään jaksa ajatella työasioita :kippis1:
 
Ihan tuohon alkuperäiseen... Äidin kanssa on noista asioista puhuttu aina silloin tällöin ja minun vaimoni ei voi käsittää ollenkaan miten noista asioista puhutaan ihan ääneen ja muiden läsnäollessa. No ei tuo mun mielestäni mitenkään ihmeellistä ole ja olen tässä tapauksessa ainoa perijä (jos ei äiti sitten testamenttaa jollekin jotakin.)
 
Mä en kyllä ymmärrä tuosta perintöverosta kitinää ja mahdollisia huijaus tapoja. Eihän verojen maksaminen koskaan mukavaa ole mutta mielestäni perintöverotus on ihan ok tasolla.
Ja niille ketkä höpisevät että ko omaisuudesta on jo maksettu vero niin miettikääpä uudelleen esim asuntojen hintojen nousun kautta. Asunnon arvo on saattanut tuplaantua eikä tästä ansiottomasta arvon-noususta ole maksettu valtiolle latin latiakaan.
Fakta kun on kuitenkin se että jostain ne verotulot pitää ottaa niin paljon mielummin perintöverona kuin esim tuloveroa nostamalla.

Just joo. Siitä omaisuuden hankinnasta on edelleenkin ne verot maksettu kertaalleen ja minkään nousseen omaisuuden myynnistä ei veroja maksella jos sitä omaisuutta ei myydä. Ottaako verotaja tämän huomioon jos on jo maksettu perintöveron muodossa joku vero? Ei ota, ottaako se huomioon sen pääoman joka on itse verojen jälkeen palkasta maksettu? Ei ota. Ja tiedän että asunnonmyynnistä ei mene veroa jos siinä on itse päätoimisesti asunut pari vuotta, mutta ei se asunto ainut omaisuuden muoto ole.

Ja otetaan nyt sitten se rautalankamalli. Eli perit omakotitalon ja kesämökin yhteensä vaikkapa 500.000€ ja rahaa et käytännössä yhtään tai mitään muutakaan kuin jotain huonekaluja yms. asiaan kuuluvaa. Ja jos se vero on nyt vaikka 15% (en muista ulkoa paljonko on), niin tosta tulee vaatimattomat 75.000 euroa veroja, kiva sitten repiä rahat jostain tai ottaa isohko laina että saa sen vanhemmien kämpän itelleen. Moni joutuu myymään perimäänsä omaisuutta pois jotta saa ton ryösteveron maksettua? Onko mielestäsi oikedenmukaista? Ja kun voi olla että vuodenpäästä onkin ne hinnat laskeneet 40% ja silloinhan se veronosuus on jo ihan jotain muuta. Että mä en näe tossa mitään oikeudenmukaista vaikka Kuljetusala vissiin vieläkin näkee...
 
Perintöasioita

Tabu tai ei, omalta osaltani vanhempani tehneet selvän testamentin, jossa selvitetään jaot ja muut hässäkät. Siitä en ole huolissani ollenkaan miten se menee sitten joskus, toivottavasti elävät niin pitkään kuin suinkin voivat.

Omalta osaltani jouduin perintökuvioihin tutustumaan kun biologinen isäni kuoli vuosi sitten ja olen vielä sitä ikäluokkaa, että perin hänet, vaikka oma nykyinen isäni on minut adoptoinut.

Kutsu perunkirjoitukseen tuli ja paperit tehtiin, viimeiseksi lakimies/nainen kysyi vaativatko osapuolet omia lakiosiaan vai luopuvatko. Itse kävin loppujen lopuksi 5 kk mietinnän olenko "ansainnut" lakiosan olemalla vain oikeastaan hänen siittämä jälkeläinen vai mikä. Päätin siis kuitenkin vaatia lakiosaa itselleni.

Siinä tilanteessa tuli mielenkiintoinen pointti, että jos luopuu lakiosastaan lesken hyväksi, verotus käsittelee tätä lahjaverona, jolloin joutuisin maksamaan lahjaveron. No, seuraavaksi ajattelin, että tämä asia siirtyy hamaan tulevaisuuteen odottelemaan lesken poismenoa, jolloin kuolinpesän viimeistään jaetaan.

Mutta viime viikolla tuli kirje lakimieheltä, jossa leski ilmoittaa aikovansa maksaa lakiosat pois, joka hänen kannaltaan helpottaa kiinteistön myynnit yms. järjestelyt.

Nyt ehdotettu summa oli suoraan perunkirjoituksien mukainen ja loppujen lopuksi kiinteistön arvo mielestäni liian alhainen. Joten ehdotan seuraavaa lakimiehelle: Tehdään puolueettomalta taholta kiinteistöstä arviokirja, jolloin saadaan ns. oikeahinta kiinteistölle. Katsotaan mitä vastaavat.

Kuitenkin pointti kaikessa tässä edellä oli se, että itselläni tuli todella syyllinen olo siitä, että omat biologiset vanhempani panivat minut alulle ja sen jälkeen pistivät suksensa ristiin ja perintössä minä olin se jota katsottiin pahasti.

Hyvä asia tässä on se, jos leski hyväksyy tai on hyväksymättä ehdotustani, saan perinnön käyttöön piakkoin, jolloin rahalle on varmasti enemmän käyttöä kuin n. 20-30v. päästä.
 
Ei verottaja mitään ihmeemmin kyttää. Jos esim. vanhemmat ostavat lapselleen 50 000 euron auton, niin voin varmuudella sanoa ettei ketään kysele perään.
Verotettava omaisuus on sitten aivan eri asia.
Käteistäkin voi heittää surutta, kunhan summat pysyy kerralla alta kympin. Noista voi sitten huonolla tuurilla kärytessä rustata velkakirjat, johon verottaja ei paljon sanoa voi.
Paljon käteistä siirrettäessä kannattaa kumminkin käyttää muita kuin suomalaisia pankkeja.
Esim. Jerseyläisestä pankista tili, johon visakortti. Kaikki juoksevat menot: asuntolainat, yhtiövastikkeet, vakuutukset ym. maksetaan omista palkoista. Kaikki muu mitä verottaja ei pysty näyttämään toten, eli safkat bensat ravintolalaskut viihde-elektroniikka sun muut kortilla. Jos oikeen skitso on niin rahat voi nostaa seinästä, mutta käytännössä ei tarvi.
Tilin perustamiskustannukset on 500e luokkaa ja tilit on korottomia. Visaan saa limiittiä talletuksen verran. (kortin laadun saa toki päättää itse: amex, master, jne.)
Itse ei tarvi käydä missään. Esim. Ocra suomessa hoitaa kaiken (mainos).
Eri valuutta-alueita käytettäessä toki tulee hieman valuuttatappioita, mutta veroihin nähden ne on mitättömiä. Siis luottokorttiyhtiöt konvertoivat valuutat aina sinulle huonoimpana aikana, mutta tämä tapahtuu toki 2vko. marginaalilla, joten heitot on aika pieniä, punta kun on suht vakaa.
Ite joskus systeemiä käyttäessä huomasin tappion liikkuvan 0,5-4% välillä, mutta silloin puhuttiin jenkkitaaloista ja markoista, jotka heittivät siihen aikaan rajusti.
 
Viimeksi muokattu:
Ei verottaja mitään ihmeemmin kyttää. Jos esim. vanhemmat ostavat lapselleen 50 000 euron auton, niin voin varmuudella sanoa ettei ketään kysele perään.

Tuleeko auto lapsen nimiin vai vain käyttöön?
Ite joskus systeemiä käyttäessä huomasin tappion liikkuvan 0,5-4% välillä, mutta silloin puhuttiin jenkkitaaloista ja markoista, jotka heittivät siihen aikaan rajusti.

0.5-4% p.a vai missä aikajaksossa?
 
Back
Ylös Bottom