- Liittynyt
- 18.4.2006
- Viestejä
- 845
Minusta on hienoa, että meidän perheessä perinnöstä keskusteleminne ei ole koskaan ollut tabu, vaan siitä on voinut puhua avoimesti. Vaikka siitä ei mitenkään yltiöpäisesti puhutakaan aina, kun perheenjäsenten kesken kokoonnutaan kahvipöydän ääreen, niin silti silloin tällöin perintöasioiden tullessa esille kukaan ei kiusaannu tai tunne oloaan vaivautuneeksi.
Päin vastoin, hyvin usein siitä saatetaan jopa vitsailla; ollaan siskon kanssa jaettu äidin kanssa jo äidin korut yms. sormukset. :D Jopa tärkeiden papereiden paikka on tiedossa siltä varalta, että vanhemmat eivät esimerkiksi palaa joku kerta lentomatkaltaan. Mielestäni on hyvä, että asia voidaan ottaa esille sen enempää kiemurtelematta, sitä kun ei koskaan tiedä, milloin lähtö tulee. Olenkin sanonut siskolleni jo, että jos kupsahdan tässä joku päivä, niin ensin saa hän viedä huushollistani mitä haluaa, sitten loput rääpii muut perheen jäsenet ja päättävät, mitä heivaavat roskiin ja mitä mitä kirpputorille. ;)
Isäni suhtautuu asiaan kuitenkin vakavammin, mutta toisaalta on siinäkin pientä humoristista otetta. Vaikka vakavasta asiasta aina puhutaankin (kukaan ei oikeasti toivo, että joku kuolee), niin silti pienellä keveydellä noinkin luonnolliseen asiaan osataan suhtautua.
Päin vastoin, hyvin usein siitä saatetaan jopa vitsailla; ollaan siskon kanssa jaettu äidin kanssa jo äidin korut yms. sormukset. :D Jopa tärkeiden papereiden paikka on tiedossa siltä varalta, että vanhemmat eivät esimerkiksi palaa joku kerta lentomatkaltaan. Mielestäni on hyvä, että asia voidaan ottaa esille sen enempää kiemurtelematta, sitä kun ei koskaan tiedä, milloin lähtö tulee. Olenkin sanonut siskolleni jo, että jos kupsahdan tässä joku päivä, niin ensin saa hän viedä huushollistani mitä haluaa, sitten loput rääpii muut perheen jäsenet ja päättävät, mitä heivaavat roskiin ja mitä mitä kirpputorille. ;)
Isäni suhtautuu asiaan kuitenkin vakavammin, mutta toisaalta on siinäkin pientä humoristista otetta. Vaikka vakavasta asiasta aina puhutaankin (kukaan ei oikeasti toivo, että joku kuolee), niin silti pienellä keveydellä noinkin luonnolliseen asiaan osataan suhtautua.