Perimisestä puhutaan meillä paljon, ja ollaan ns. 'etukäteen viisaita' mahdollisuuksien mukaan, aiemmista virheistä oppineena. Perintöasiat eivät siis missään nimessä ole tabu, vaan ennemminkin kohtalaisen yleinen puheenaihe. Kaikki kenties lähti liikenteeseen siitä, kun isäni kuoli minun ollessani 16-vuotias, ja minusta tuli ainoana lapsena hänen perijänsä, vanhempani kun eivät olleet naimisissa joten äitini arvo isän puolisona oli lain silmissä tasan nolla.
Siitä sitten äidinäitini kuollessa jo hieman opittiin, ja kun oli menossa erittäin riskialttiiseen leikkaukseen niin äidinisä ja äitini kävivät vetämättä mummon tilin tyhjäksi [asiasta sovittiin etukäteen], ihan vain siltä varalta jos jotain kävisi. Fiksu veto oli, mummo kuoli pari päivää leikkauksen jälkeen ja tili tietty jäädytettiin ym, muttei sillä enää ollut merkitystä koska se ehdittiin tyhjentää.
Siitä viisastuneena vaarini teki nimelliset tonttikaupat äitini kanssa ym, jottei äitini ainoana lapsena joutuisi makselemaan sitten tuplana kaikenlaisia veroja kun ne jo ovat kerran mummostakin maksettu jne. Asioiden kanssa osattiin toimia jo aika fiksusti.
Äitini näistä asioista viisastuneena meni vajaa 50-vuotiaana ensimmäistä kertaa elämässään naimisiin, ja isäpuoleni testamenttasi omaisuutensa minulle. Tässä on kaikenlaisia venkuroita ja vänkyröitä, mutta noin päällisin puolin asiat on suunniteltu niin että jos äitini, tai isäpuoleni, tai molemmat kuolevat niin minä perin ainoana lapsena kaiken [isäpuolellani ei ole lapsia eikä elossa olevia sukulaisia lukuunottamatta 85-vuotiasta miljonääritätiään, jonka omaisuus puolestaan siirtyy isäpuolelleni]. Asiat on suunniteltu jotakuinkin niin ettei kukaan jäisi puille paljaille tai joutuisi maksamaan kohtuuttomia summia.
Itse perin isän puolelta mummoni ja vaarini, varmaankin 5-10v sisällä. Olen perijänä isäni tilalla kahden tätini ja yhden setäni rinnalla, eli koska isäni on 'tipahtanut välistä' pois hänen kuolemansa johdosta niin olen ikäänkuin isäni asemassa kun aika koittaa siellä päässä. Siltä puolelta omaisuutta on kohtalaisen paljon [ilmeisesti aika reippaastikin] eikä perinnönjaosta puhuta siellä puolella lainkaan, joten voisin luulla hieman kinoja tulevan :D Noh, minulle riittää että saan 1/4 kaikesta kun ne kahden tätini ja yhden setäni kanssa pistetään neljään osaan. Tavaroista en ala tappelemaan, pyydän niitä jotka minua kiinnostaisivat, mutta pidän mummoni ja vaarini lapsia ensisijaisina päättäjinä, minä lapsenlapsena tyydyn jämiin.
Aiomme mennä Megamasan kanssa naimisiin, ei pelkästään rakkaudesta vaan myöskin perintöasioiden, ja muiden tärkeiden suhteen ja mahdollisten lasten turvaamisen takia. Avoliittokin tosin voi toimia, mutta koen yhden paperin avioliitosta olevan helpompi kuin kymmeniä eri lippuja ja lappuja ja testamentteja siitä mikä tavara kenellekin kuuluu, ja kuka sen saa jos jompikumpi kupsahtaa [avoliitossahan, ilman erillisiä testamentteja ja tavaroiden omistuslappuja sekä henkivakuutuksia sun muita ensisijaiset perijät ovat avopuolison vanhemmet, eikä suinkaan elämänkumppani]. Megamass on myöskin ainoa lapsi sekä perijä vanhemmistaan, joten oletan meidän tekevän myöskin avioehdon. Vain tosin siinä määrin että jos ero tulee, niin kumpikaan ei pääse käsiksi tontteihin, mökkeihin, tai vanhempiensa koteihin koska niitä ei sinänsä 'ansaitse' eivätkä ole alunperin yhteistä omaisuutta.
Täytyypä taas asiasta jutella kun seuraavaksi mennään vanhemmillemme, perijöitä ollaan monesta suunnasta, minä etenkin :D
sit se on vaan kusettanu mua :D
