Hirveetä poukkoilua nyt pörssissä ja järjettömän hyviä rahantekopaikkoja treidaaville.
Historian valossa treidaajat ovat kuitenkin tehneet paremman tilin kuin holdaajat.
Treidaaminen eli lyhyen tähtäimen nopea osakekauppa (tai muilla arvopapereilla pelaaminen) ei ole nollasummapeli vaan negatiivisen summan peli. Jokaista voitollista kauppaa kohden on häviävä kauppa + kaupankäyntikustannukset.
Esimerkki:
Mikäli pistät vain pienen osan pääomastasi kuhunkin kauppaan, ottamatta kaupankäyntikustannuksia huomioon sinun pitäisi pitkän ajan kuluessa olla enemmän tai vähemmän omillasi. Sama kuin kolikon heitossa. Jos heität 1000 kertaa, veikkaan että olet saanut molemmat puolet kolikosta lähelle 500 kertaa.
Kaupankäyntikustannukset huomioon ottaen häviät kaiken ennemmin tai myöhemmin, mikäli kysymys olisi sattumasta.
Onko kyse sattumasta? Olisiko mahdollista tietää enemmän kuin muut, ennen muita ja vielä arvata miten muut reagoivat tietoon, joka hallussasi on? Jos olet taitava, ehkä voit kääntää todennäköisyydet puolellesi.
Ehkä tiukkaa riskikontrollia harjoittamalla vältät "kerran tuhannessa vuodessa" tappiot, jotka veisivät sinut konkurssiin huolimatta todennäköisyyksistä, jotka ovat puolellasi; Mikäli mahdollisuutesi voittaa on 99,99% ja pistät koko rahasi aina likoon, paljon sinulla lopulta on?
"Olen taitavampi kuin muut" argumentti on epäilemättä ainoa syy, miksi kukaan osallistuisi tähän peliin. Sama juttu kuin pokerissa. Yleensä tähän on helppo vastata että "jos kaikki kuvittelevat olevansa keskimääräistä parempia, on 50% väärässä." Tuota täytyy korjata sen verran, että kun otetaan huomioon treidaamiseen liittyvät ikävät lieveilmiöt kuten kaupankäyntikustannukset, kuuluu vastaus "jos kaikki kuvittelevat olevansa keskimääräistä parempia, on >50% väärässä."
Nämä ovat matemaattiset perusasiat, jotka väistämättä asettuvat treidaajaa vastaan. Sitten on vielä yksi pieni...Tai oikeastaan helvetin iso mutta. Keskiverto pulliais treidaaja ei ole markkinoiden ekosysteemissä ravintoketjun keskivaiheilla, vaan alimmalla portaalla. Hän on planktonia, joka toimii ekopyramidissa ylempänä olevien ravintona. Hän saa kaiken tiedon viimeisenä. Huipulla on Goldman Sachsin tapaiset instituutiot, joille hallitukset ja yritykset ystävällisesti ilmoittavat etukäteen aikomuksensa, antaen GS:lle aikaa asettaa panoksensa sopivasti. Kokonsa puolesta GS pystyy myös manipuloimaan markkinoita. Lyhyesti sanottuna, he ovat sinivalaita, jotka syövät krillejä, jotka syövät planktonit eli pulliaistreidaajat.
Treidaamisesta haaveilevalle sanon, että kaikenkaikkiaan parempi marssia suoraan kasinoon. Saat paremmat oddsit, säännöt eivät muutu matkan varrella ja vastapelurinasi ei ole joku jolle diileri vilauttaa kaikki kortit etukäteen ja joka saa valita mieleisensä kortit, ja joka flopin jälkeen voi päättää otetaanko pöytään lisäksi turni ja riveri.
Roundersia lainatakseni "If you don't know who the sucker is within 30 minutes of sitting down at the table... Then you are the sucker."
Holdarin ei tarvitse miettiä tällaisia. Kaupankäyntikustannukset ovat minimaaliset ja markkinapsykologia ei määritä sijoituksesi onnistumista vaan yrityksen menestys. Ei ole kyse negatiivisen summan pelistä, eikä nollasummapelistä vaan holdarit jäävät pitkällä tähtäimellä aina voitolle,
mikäli eivät maksaneet osakkeesta liikaa ja hajauttivat sijoitusta riittävästi.
.
Isoista rahoista ei valitettavasti ollut kohdallani kyse ja sijoituslainan takaisinmakun kanssa tuli turhaan hätäiltyä. Markkinat vain tuntuivat arvaamattomilta.
