Oma pikku kokemukseni stressin vaikutuksesta fyysiseen kuntoon

[Muay]

Oma kokemus: paino nousi kolmessa viikossa lähes 1.5kg. Rasvaprosentin muutosta en uskalla edes arvailla. Työt painoi vähän päälle, eikä ehtiny treenaamaan. Ruokahalu ei kuiteskaan muuttunut miksikään... ;)

 

[Hulkki]

Elä ota kettuiluna, vaan ihan vilpitön kysymys: kun omien sanojesi mukaan ei ole lahjoja kehonrakennuksessa _huipulle_, mutta ilmeisimmin yleisurheilussa niitä olisi kun ennätyksiäkin juostu, niin miksi ihmeessä lajivalinta osui kehonrakennukseen? Eikös yleensä ihmiset tee sitä missä ovat parhaimmillaan?

Yleisurheilu ei kiinnostanut, kehonrakennus kiinnosti. Ja näin on tänäkin päivänä. Tiesin sitäpaitsi jo 15-vuotiaana etten voisi kummassakaan lajissa ikinä päästä huipulle, joten valitsin lajin josta pidin enemmän.

Sitä paitsi on aika radikaali väittämä että mulla olisi ollut riittävästi lahjakkuutta päästä yleisurheilussa huipulle, sillä junnuna melkein kuka tahansa voi oikeasti juosta (ikäkausi)ennätyksiä kunhan on syntynyt alkuvuodesta (oma syntymäpäivä on tammikuun 13.) ja on juoksennellut kenttää ympäri pari vuotta. On aivan eri asia pärjätä hyvin joskus esipuberteettisena alkuvuodesta syntyneenä junnu-urheilijana Suomessa, kuin aikuisena yleisessä sarjassa kansainvälisissä kisoissa. Eikä omaa itsetuntoa lopettamisen aikoihin pönkittänyt se, että mulla oli monta niin paljon lahjakkaampaa ja kovempia tuloksia tahkoavaa kaveria, että näytin tulosvertailussa lähinnä rivihölkkääjältä.

Kerrotkos mihin aikaan olet nelkun juossut aikanaan, kun tilastopajasta ei löydy sulle nelkun tulosta.

Viimeisin tulos minkä löysin netistä on Helsyn P13-sarjan piirinennätys 59.14, taisin seuraavana vuonna vielä juosta 55 sekuntia ja rapiat mutta tuo oli yksi ainoa juoksu koko vuonna sillä keskityin jo tuossa vaiheessa kolmiloikkaan ja pituuteen.

Joko noita alle 15-vuotiaiden ennätyksiä on jälkikäteen löydetty arkistoista lisää ja sitä mukaa päivitetty, tai sitten olen muistanut aivan väärin, mutta voisinpa melkein vannoa että vielä pari vuotta sitten mulla oli useampi (3) kuin vain 1 ikäkausiennätys tuolla listalla: http://www.kolumbus.fi/geodun/se1m.htm

Toisaalta nuo alle 15-vuotiaiden ennätykset on aika yhdentekeviä koska 400m ei ole virallinen kilpalaji noin nuorilla, jolloin kovin moni alle 15-vuotias ei sitä ole edes juossut.

Itselläni ainakin vajaaksi jääneet yöunet tekevät sen, että kaikki kroppaan edellisenä päivänä kertynyt ylimääräinen vesi ei ehdi poistua vielä aamuun mennessä.

Tuo viimeisin mittaus on tehty yli 12 tunnin yöunien jälkeen, joten uskoisin nesteiden ehtineen poistua kropasta sinä aikana.

 

[Wildemar]

http://www.kolumbus.fi/geodun/se1m.htm

Tähän stressintäyteiseen ilmapiiriin sopinee ottaa esille hämmästykseni listan alku- ja loppupään kohdalla. Sallitaanko konttaaminen juoksukilpailuissa? Kolmevuotiaan potkuhousut ovat selkeästi ominaisuuksiltaan virtaviivaisemmat kuin 91-vuotiaan täyshoitolakuteet.

 

[taisto]

No, sainpa homman tehtyä mutta melkoisella hinnalla.

Hey, meikkis teki kanssa saman kurssin lopputyota kuin iisakin kirkkoa. Olin paattanyt, etta teen tuon kurssin. Jai muutama muu tentti tekematta kun tuota vaansin, kahdeksan tuntista paivaa kuin pieni elain.

Mutta tuon kurssin antamaa ohjelmointikokemusta on sitten voinut koneeltakin valmistunut kayttaa myos oikeassa elamassa.

 

[coke-]

Mielenkiintoista tekstiä. Täytyykin tästedes varoa tuota stressiä.

 

[protsku]

Hyviä kirjoituksia Hulkilta ja tunnistin itseni tuosta opiskelijan Burn Out -kuvauksesta. Jotkut meistä on vaan sellaisia että halutaan aina tehdä asiat kunnolla eikä keskinkertaisesti. Minulla kävi opiskeluaikana monen kurssin kanssa sillä tavalla että piti valvoa öitä hiomassa työtä valmiiksi. Sitten se iso G eli Gradu, no, tekstimäärä suunnilleen tuplaantui alkuperäisestä suunnitelmasta.

Hulkin kirjoituksessa pointtina oli se miten paljon stressi vaikuttaa fysiikkaan ja olen itse huomannut saman asian. Ehkä on vähän liian dramaattista jos alkaa huolehtimaan 1,5 kilon painon muutoksesta mutta kaikki se muu minkä Hulkki kertoi, unen puute mukaan lukien, on täyttä asiaa. Ihanteellista olisi sellainen tilanne että pääsee nopeasti opiskelemalla sellaiseen työhön joka ei vaadi liikaa aivoja niin sitten jäisi aikaa ja energiaa treenaamiseen.

:arvi:

P.S. Opiskelussa voi tulla vastaan sellaisia lukkotilanteita että pää hajoaa paineen alla. Keskeneräinen työ voi viedä kaiken energian ja kun sen paineen alla uupuu niin mistään ei tule enää valmista.

 

[Wildemar]

Lähtökohtaisestihan stressin syy oli opiskelukiireet. Porukat nyt ajattelee täällä, että se pääpaha olikin huoli painon putoamisesta ja rasvaprosentin nousemisesta. Tai no, saattoivathan nämä muodostaa yhdistelmänä sen perimmäisen murheenkryynin.

So not, kannattaa siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, jos se niin vaatii ja jättää muut entistäkin enemmän kokonaisstressiä nostattavat hommat ja huolenaiheet sivuun.

Think positive.

 

[protsku]

So not, kannattaa siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, jos se niin vaatii ja jättää muut entistäkin enemmän kokonaisstressiä nostattavat hommat ja huolenaiheet sivuun.

Näin ihannetapauksessa. Monesti käy kuitenkin niin että on monta rautaa tulessa ja projekteista luopuminen ei vain ole mahdollista.

Ehkä asiaa auttaa se jos miettii että opiskelut on kuitenkin vain se 3-6 vuotta elämästä. Jos on työelämässä yli 30 vuotta putkeen niin varmasti niitä opiskeluvuosien asioita osaa jo katsoa vähän eri tavalla.

 

[littledragon67]

Helvetinmoisena stressikoneena ja unihäiriöisenä työnarkomaanina minulla ei ole varaa ottaa kantaa kenenkään elämäntapoihin, stressaamisiin tai elämän tärkeysjärjestykseen laittamiseen... Kadehdin niitä jotka ottavat kevyemmin ja nautinnollisemmin, mutta vihaisin itseäni jos itse tekisin samoin: varsinkin työelämässä...

Asiaan: Mielenkiintoista Hulkin jutussa oli juuri tuo itsellenikin tuttu havainto, että kova univelka tiputtaa painoa JA lisää rasvaa hyvinkin nopeasti, juuri tuon rasvan määrän nousu on mielestäni erikoista koska yleensä stressi & unettomuusputkessa mennään vahvasti miinuskaloreilla... Eli valvomalla "diettaamalla" saan lopputulokseksi todella söpön laihan läskin :urjo:
...Tuossa Jyllinkin selityksessä saattaa olla vahvasti perää, mutta olisin kiinnostunut tietämään mikä mekanismi aiheuttaa rasvan (näennäisen?) lisääntymisen univelan myötä? Kuuluuko asia fysiologian vai psykiatrian piiriin...

 

[makew]

Nyt taitaa mennä käsitykset ristiin. Aika pielessä homma on, jos salille mennään rentoutumaan. Kutsuisin sitä pikemminkin rentoutumiseksi raudan kanssa kamppailemisen jälkeen.

Niin kehittävä punttitreeni on työtä ja se on raskasta.
Se takia tosissaan treenaavia on suhteellisen vähän, kun ajattelee kävijämääriä. Kehitys loppuun muuten harvinaisen monella siihen,että ajatellaan mihin saakka voi maksimissaan kehittyä, oli se penkki maksimi tai lihas massan kannalta ajateltuna.
Mä vaan mietin missä vitussa on määritelty ettei natikkana voi nostaa: 150 kg enempää penkistä tai painaa tiettyä kilomäärään enempää.

Kehitys loppuu siihen kun kuolee, sitä ennen pystyy kehittymään paljon. Positiivinen asenne niin homma pelaa.

Ps. Hulkki, sun kohdalla käy kohta niin että joudut lataamoon(ja sulla tulee pää tosissaan vastaan ennen kuin saat natikkana läheskään kaikkea irti), jos funtsit noin tarkkaan noi paino asiat...
Rautaa lisää tankoon vaan niin ei tarvitse liikaa funtsia asioita.

 

[onion]

Kehitys loppuu siihen kun kuolee, sitä ennen pystyy kehittymään paljon. Positiivinen asenne niin homma pelaa.

Kyllä kuule vanhempana esim. lihaskudosten uusiutuminen hidastuu jossain vaiheessa niin paljon, että takapakki on fakta! Ei sitä enää sitten palaudu samalla tavalla kuin juniorina. Kyllä se vanhuus tekee tehtävänsä. Kehitykseksi voi tietysti lukea mitä tahansa, mutta kun on kyse tämän palstan rajaamasta kehityksestä joka on pääasiassa lihasmassa ja voima, niin voin sanoa että kehitys päättyy kutakuinkin vanhuuden aiheuttamaan alamäkeen.

 

[Dean Kuntz]

yleensä stressi & unettomuusputkessa mennään vahvasti miinuskaloreilla...

Näin on..harrastaako muuten kukaan muu tällaista eli että aamulla juodaan kahvit, päivällä kahvia ja joku pulla ja sitten illalla syödään valmispizza tai kupillinen jotakin keittoa + pari kofeiinitablettia ja mennään salille

osaatteko sanoa k-a-t-a-b-o-l-i-a :D

 

[gotto]

Mä vaan mietin missä vitussa on määritelty ettei natikkana voi nostaa: 150 kg enempää penkistä tai painaa tiettyä kilomäärään enempää.

Kehitys loppuu siihen kun kuolee, sitä ennen pystyy kehittymään paljon.

Taitaa ollaa "Massaa! Voimaa!" yöpöydällä Raamatun sijaan?

 

[littledragon67]

Näin on..harrastaako muuten kukaan muu tällaista eli että aamulla juodaan kahvit, päivällä kahvia ja joku pulla ja sitten illalla syödään valmispizza tai kupillinen jotakin keittoa + pari kofeiinitablettia ja mennään salille

osaatteko sanoa k-a-t-a-b-o-l-i-a :D

Katabolia? Se on tuttu tuote, käytän sitä lähes joka päivä :kippis1:

 

[naksu]

PS: monet varmasti tulevat ihmettelemään kuinka on mahdollista tehdä noin kauhea työ jonkin hemmetin ohjelmoinnin peruskurssin projektityön eteen ja silti pommittaa se ensimmäisellä kerralla. Voitte ivailla tästä niin paljon kuin jaksatte, sillä en tule tätä asiaa enää kommentoimaan koska en ole mikään kaikkivoipa koodihuurupää jonka äidinkieli on C++. En itsekään täysin tiedä kuinka suhteellisen alkeellinen projekti pääsi käsistä näin pahasti, niin vain kävi.

Heh, olin kyseisen kurssin assarina tuossa jokunen aika sitten ja et ole ainoa, joka tappelee kyseisen ongelman kanssa. Yleensäkin on helvetin vaikeeta arvioita miten kauan koodausneitsyelle kestää vääntää joku projekti valmiiksi. Jonkin tekemiseen, jonka itse saa tunnissa väännettyä 50 rivillä koodia, saattaa mennä pari viikkoa toiselle ja lopputulos on jotain lähemmäs 1000 riviä koodia.

Hauskinta on vielä se, että henkilö X saattaa saada erään ongelman tosi nopeasti tehtyä, mutta sitten matemaattisesti lähes ekvivalentin ongelman ratkaisuun palaa aivan älyttömästi aikaa (eli joskus kannattaa mieluummin ratkoa ongelman duaali, mutta sellainen ei ole niin ilmiselvää...). Jos ei ole mitään kokemusta siitä miten ongelmaa pitäisi lähestyä, niin sitä yleensä lähestyy aivan väärällä tavalla -> valitsee väärät (tai liian monimutkaiset) datastruktuurit, väärät algoritmit, sekä tekee ongelmasta huomattavasti vaikeammin kuin mitä se on. Joskus ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun näkee ihmisten tuottamaa koodia... Toki assarina ei saa nauraa. :D