Oma pikku kokemukseni stressin vaikutuksesta fyysiseen kuntoon

[Orava]

Väitättekö kaikki että ette itse koskaan stressaa? kyllä mullakin joskus potussa napsahtaa ja tulee hirveä paniikki jostain työstä mutta se on aika harvinaista ja kun homma on alta hoidettu on olo ihan erinlainen.

Luulenpa että Hulkki yritti nyt selittää minkälainen vaikutus tuolla potussa napsahtimisella voi olla kun yksinkertaisesti alkaa panikoimaan vahingossakin jostain asiasta liikaa, ei se sitä tarkoita että Hulkki hyppelisi ympäriinsä laulaen Sommaren.. ainakaan koko ajan.

 

[Hulkki]

ton projektin vaatimus on kyllä se 2 ov eli noin 80 tuntia. Toisaalta hyvin usein noihin ei saa menemään kuin puolet tosta ajasta (vaikkei edes olisi imenyt sitä koodauskykyä äidinmaidosta).

Virallisesti tuo projekti onkin 40 prosenttia 5 opintoviikosta eli se 2 ov, mutta muiden samalla kurssilla olleiden kavereidenkin mielipide on lähestulkoon poikkeuksetta ollut sama: kurssista saa aivan liian vähän opintoviikkoja suhteessa työmäärään, ellei ole harrastanut koodausta ennenkin.

Tiedostaa omat kyvyt ja valita vaatimustasoltaan sopiva aihe.

Hmm. Sain harjoituskierroksista täydet pisteet, tentistä tulee todennäköisesti vitonen ja kaikki asiat mitä kurssilla virallisesti opetettiin olen sisäistänyt mielestäni todella hyvin. Olisiko tuon perusteella pitänyt sitten valita se helpoin mahdollinen projektiaihe, koska taidot eivät todennäköisesti riitä vaikemman tekemiseen?

Aihe oli ihan sopiva, lähdin vain toteuttamaan sitä liian kunnianhimoisesti. Helpommalla olisin päässyt jos olisin tehnyt tynkäohjelman joka täyttää tasan tarkalleen tehtävänannon kriteerit muttei oikeasti toiminnaltaan ole minkään arvoinen. Halusin tehdä oikeastikin hyvän ohjelman, ja se kostautui melko raskaasti. Minkäs teet, ensi kerralla harkitsen kahdesti.

Alkaa tulla deja vu mieleen eräästä chattikeskustelusta.

Epäilemättä, muistutan kuitenkin että kaikki ne kerrat, jotka olen chatissa pyörinyt, tapahtuivat juuri noiden 2 hektisen viikon aikana. Hermot kireällä alkaa helposti heittämään vähintäänkin tulkinnanvaraisia kommentteja, varsinkin tarpeeksi provosoituna. ;)

Olen käynyt muutaman työn kanssa opettajan juttusilla ja todennut: "Tämä työ on vaikea, siihen menee n. kaksi viikkoa enemmän aikaa kuin oletin. Palautan työn päivänä NN. Sopiiko?" Tähän asti on sopinut.

Muuten olisin varmaan tehnytkin noin, mutta jos muut samaa kurssia käyneet kykenivät saamaan projektityönsä valmiiksi yleiseen deadlineen mennessä niin mikä oikeus minulla olisi ollut vaatia kahta viikkoa lisäaikaa? Sitäpaitsi epäilen vahvasti että potkut tulisi jos tekisin töitä jollekin IT-alan firmalle enkä yhtäkkiä saisikaan asiakkaan projektia valmiiksi ennen deadlinea vaan menisin pyytämään lisää aikaa jottei tarvitsisi stressata liikaa.

 

[Dragon]

Epäilemättä, muistutan kuitenkin että kaikki ne kerrat, jotka olen chatissa pyörinyt, tapahtuivat juuri noiden 2 hektisen viikon aikana. Hermot kireällä alkaa helposti heittämään hulluja kommentteja, varsinkin tarpeeksi provosoituna. ;)

Niin haukuit meitä pygmeiksi - epäsosiaalinen julmuri.

 

[Hulkki]

Niin haukuit meitä pygmeiksi - epäsosiaalinen julmuri.

:D

 

[stranger]

kurssista saa aivan liian vähän opintoviikkoja suhteessa työmäärään, ellei ole harrastanut koodausta ennenkin.

Ei saa, jos ottaa sen helpoimman aiheen. Olisi varmasti selvinnyt alle 500 rivillä.

Hmm. Sain harjoituskierroksista täydet pisteet, tentistä tulee todennäköisesti vitonen ja kaikki asiat mitä kurssilla virallisesti opetettiin olen sisäistänyt mielestäni todella hyvin. Olisiko tuon perusteella pitänyt sitten valita se helpoin mahdollinen projektiaihe, koska taidot eivät todennäköisesti riitä vaikemman tekemiseen?

Ei välttämättä helpoin, mutta kyllä jossain olisi pitänyt raksuttaa, ettei ilman mitään kokemusta koodauksesta ala haukkaamaan liian suurta palaa. Toisaalta varmaan ihan opettava kokemus. :D

 

[Pertti 123]

Jos mietit hetken omaa elämääsi, niin otatko mielestäsi esim. harrastuksesi (kehoilu) liian tosissasi. Onko se sinulle liian tärkeää ja pystytkö todella nauttimaan siitä (ole rehellinen itsellesi). Aiheuttaako harrastus, jonka pitäisi olla rentoutumista raudan äärellä, sinulle itse asiassa paineita.

En voi tietää miten ajattelet, koska en ole koskaan edes puhunut sinulle, olen vain lukenut joitain kerjoituksiasi. Siksi esitänkin nämä kysymyksien muodossa.

 

[Rapumies]

Hehhee, arvasin että joku koodijumala rupeaa dissaamaan tota kurssia. Hassua sinänsä, sillä kyseinen kurssi on pakollinen käsittääkseni kaikille opiskelijoille TKK:lla, ja joka ikinen kerta kurssista valitetaan että sen eteen joutuu tekemään huomattavasti enemmän kuin 5 opintoviikon verran työtä.

Ei muuten onneksi ole pakollinen kaikille. Hyvä että mun ei tarvi ottaa tota kurssia, en nimittäin voi kuvitella mitään vittumaisempaa kuin koodaaminen.

Mullakin on juuri eka vuosi TKK:lla takana, enkä kyllä kauheasti ole ottanut stressiä mistään koulujutuista. Tollaset isot projektit mitkä pitää saada määräaikaan mennessä valmiiksi on kyllä niitä stressaavimpia, mutta mä en kyllä ole missään vaiheessa käyttänyt yli 6 tuntia päivässä opiskeluun, ja ihan hyvin oon pärjännyt. Noin 35 ov:tä pitäis tulla ekalta vuodelta, kurssiarvosanat tosin vaihtelee ykkösestä vitoseen..

 

[Hulkki]

Jos mietit hetken omaa elämääsi, niin otatko mielestäsi esim. harrastuksesi (kehoilu) liian tosissasi. Onko se sinulle liian tärkeää ja pystytkö todella nauttimaan siitä (ole rehellinen itsellesi).

Siinä mielessä otan homman varmasti liian tosissani, etten voi nykyisillä eväillä ikinä päästä esim. Suomessa kilpatasolle. Mutten ensisijaisesti harrastakaan kehonrakennusta päästäkseni lavalle, vaan kehittyäkseni niin hyväksi siinä kuin omilla perintötekijöilläni on ylipäätään mahdollista.

Salitreeni itsessään lievittää stressiä. Tämän huomaa selkeästi jo siitä, että hermot tuntuvat olevan kireämmällä silloin kun on pitänyt vaikka viikon treenitauon ylikunnon ehkäisemiseksi kuin silloin kun treenaa satanen lasissa koko ajan.

Ja ravintopuolesta huolehtiminen ei pitäisi olla pelkästään kehonrakentajien yms. urheilijoiden asia, sillä se vaikuttaa terveyteen ja pitkällä tähtäimellä myös elämän pituuteen erittäin merkittävästi. Voisin varmasti fyysisesti huonommin, jos kunnon ruokavalion noudattamisen sijaan söisin päivät pitkät makkaraa, pizzaa, hampurilaisia ja joisin bisseä päälle.

harrastus, jonka pitäisi olla rentoutumista raudan äärellä

Nyt taitaa mennä käsitykset ristiin. Aika pielessä homma on, jos salille mennään rentoutumaan. Kutsuisin sitä pikemminkin rentoutumiseksi raudan kanssa kamppailemisen jälkeen.

 

[Pertti 123]

Nyt taitaa mennä käsitykset ristiin. Aika pielessä homma on, jos salille mennään rentoutumaan. Kutsuisin sitä pikemminkin rentoutumiseksi raudan kanssa kamppailemisen jälkeen.

Niin aivan, itse harrastan YU:ta ja tarkemmin 400m, aidoilla ja ilman. Jos tiedät lajista mitään, niin ei se munkaan reeni aina mitään naatiskelua ole, joten ymmärrän mitä tarkoitat. Kovaa työtä tehdään, koska kehitys antaa suuremman nautinnon, kuin se, että itse treenistä nautitaan, joka ei johda yhtä suureen kehitykseen.

PS:"laji ei ole lähellä sydäntä tuskan takia, vaan siitä huolimatta"

 

[Hulkki]

Niin aivan, itse harrastan YU:ta ja tarkemmin 400m, aidoilla ja ilman. Jos tiedät lajista mitään

Joskus junnuna tuota tuli juostua muun yleisurheilun ohessa. Mulla oli vielä pari vuotta sitten kolmessa nappulaikäluokassa (alle 15v) epävirallinen SE 400 metrillä, en tosin tiedä onko enää.

Kovaa työtä tehdään, koska kehitys antaa suuremman nautinnon, kuin se, että itse treenistä nautitaan, joka ei johda yhtä suureen kehitykseen.

Nimenomaan.

 

[ressukka]

Elä ota kettuiluna, vaan ihan vilpitön kysymys: kun omien sanojesi mukaan ei ole lahjoja kehonrakennuksessa _huipulle_, mutta ilmeisimmin yleisurheilussa niitä olisi kun ennätyksiäkin juostu, niin miksi ihmeessä lajivalinta osui kehonrakennukseen? Eikös yleensä ihmiset tee sitä missä ovat parhaimmillaan?

Ja yleisurheilussa olis päässyt helpommin urheiluruutuun jne kuin bodaamalla

 

[gotto]

Eikös yleensä ihmiset tee sitä missä ovat parhaimmillaan?

Minä ainakin teen sitä mistä pidän, riippumatta siitä olenko siinä kovinkaan taitava.

 

[Mike]

koska minulla oli selkeää dataa joka hieman illustroi tuota stressin vaikutusta ihmiskehoon. Itse asiassa tuo parin viikon hermostollinen ylirasitustila saattaa osoittautua loppupeleissä kehitystä kiihdyttäväksi tekijäksi nyt kun pääsen taas treenaamaan, syömään ja lepäämään kunnolla ilman stressiä mistään.

Aikaisemmin jo sanoin että tuo sun ylianalyyttinen vouhotus bodaamisessa on vain jarruna. Sanotaan nyt vielä uudestaan. Se minmaalinen hyöty mitä sä saat hormonaalisessa vasteessa tekemällä smith kyykyn sijaan normaalia kyykkyä, kumoutuu tuon pähkäilyn aiheuttaman stressin takia. Relax, sä todellakin olet ennenpitkään lataamossa tuota menoa.

Jotta ylianalyyttisuuden luonne tulisi kaikille selväksi, niin Hulkki tosiaankin tekee siksi vapaata kyykkyä, koska se antaa teoriassa paremman hormonaalisen vasteen kuin smithissä tehty kyykky, hullua tässä on se, että smithissä eristävä vaikutus on huomattavasti parempi etureisille.

 

[Jylli81]

Mites Hulkki, oletko aivan varma, ettei kyseessä ollut vain unenpuutteesta johtuva hiilihydraattiaineenvaihdunnan toimiminen vajaateholla ja siitä johtuva lihasten tyhjyys(=paino alhaalla) ja sitten toisaalta huonosta nukkumisesta ja vajaasta kehon palautumisesta johtuva nestepöhö, eli että rasvakerros olisi sitonut hieman normaalia enemmän vettä(=kasvanut vyötärönympärys ja lisää mittaa rasvapihtien väliin).

Itselläni ainakin vajaaksi jääneet yöunet tekevät sen, että kaikki kroppaan edellisenä päivänä kertynyt ylimääräinen vesi ei ehdi poistua vielä aamuun mennessä. Minulla eivät lihakset myöskään ota oikein kunnolla vastaa hiilihydraatteja, jos keho ei ole palautunut kunnolla ja muistelisin myös lukeneeni jostain, että liian vähäinen yöuni aiheuttaa insuliiniresistenssin kasvua.

Ainakin omasta mielestäni tuo mittojen vaihtelu vaikuttaa aivan normaalilta. Pientä stressiä, huonoa syömistä ja liian vähän unta ja keho ei enää toimi aivan täysillä, mutta en silti usko, että olet juurikaan onnistunut polttamaan pois varsinaisesti lihasta. Väittäisin mittojesi palautuvan normaaleiksi parissa päivässä, kunhan taas pääset kiinni normaaliin unirytmiisi ja elimistösi ehtii palautua parin viime viikon rasituksista.

 

[helmeri]

Aihe oli ihan sopiva, lähdin vain toteuttamaan sitä liian kunnianhimoisesti. Helpommalla olisin päässyt jos olisin tehnyt tynkäohjelman joka täyttää tasan tarkalleen tehtävänannon kriteerit muttei oikeasti toiminnaltaan ole minkään arvoinen. Halusin tehdä oikeastikin hyvän ohjelman, ja se kostautui melko raskaasti. Minkäs teet, ensi kerralla harkitsen kahdesti.

Hmm. Ainakin silloin mun minä opiskelin niin tuollainen oma sooloilu tehtävän annon kriteerejen ulkopuolelle vaikutti arvosanaan vain laskevasti. Eli ohjelmasta piti tehdä sellainen kuin annetuissa spekseissä sanotaan, ei huonompaa eikä parempaa. Ja näinhän se menee oikeassa työelämässäkin, sitä tehdään mitä asiakas tilaa.

 

[ressukka]

Helmerin opettajathan vaikuttaa kummallisilta. Kaikki opettajat mita mun harkkatöitä on ottanut vastaan ovat vain olleet tyytyväisiä jos on tehty ylimääräistä :o

 

[D.Yates]

Toisaalta hyvin usein noihin ei saa menemään kuin puolet tosta ajasta (vaikkei edes olisi imenyt sitä koodauskykyä äidinmaidosta).

Just joo, mua sitten vituttaa tämä tosikoodarien asenne vähemmän harrastaneita kohtaan. :curs: Sitä kun ei aloittelija näe heti otsaluullaan miten joku homma tehdään ja saattaa tulla ongelmia ihan perusasioiden kanssa.

Tunnustan tässä, että aikoinaan tunaroin pakollisen ohjelmoinnin harkkatyön kanssa (ei sentään samassa mittakaavassa kuin Hulkki), tunnustin kuitenkin kohtuu aikaisin, että osaaminen on niin puolitiessä, ettei hommasta voi tulla mitään. Pari vuotta myöhemmin harkka menikin melkein heittämällä, huomasin aikaisessa vaiheessa, että harjoitustyön vaatimukset täyttävän softan voi tehdä todella lyhyesti, kun taas toiset tuskailivat juuri siitä syystä etteivät tätä porsaanreikää huomanneet.

Stressistä vielä: eihän sitä voi tulla jos ei ole tavoitteita. Tavoitteiden pitää toki olla realistisia, mutta toisinaan pientä stressiä ei voi välttää. Tai se stressin välttäminen olisi pitänyt ottaa huomioon aikaisemmassa vaiheessa ammatinvalintaa. Rispektiä Hulkille.

 

[Pertti 123]

Joskus junnuna tuota tuli juostua muun yleisurheilun ohessa. Mulla oli vielä pari vuotta sitten kolmessa nappulaikäluokassa (alle 15v) epävirallinen SE 400 metrillä, en tosin tiedä onko enää.

Heh, heh, missä lajissa sulla ei ole nappuloiden Suomen ennätystä? Eiku oikeesti, miksi helvetissä sä lopetit ton YU:n. Jätkä olis ollut ihan kone.

Kerrotkos mihin aikaan olet nelkun juossut aikanaan, kun tilastopajasta ei löydy sulle nelkun tulosta.

 

[iav]

Just joo, mua sitten vituttaa tämä tosikoodarien asenne vähemmän harrastaneita kohtaan. :curs: Sitä kun ei aloittelija näe heti otsaluullaan miten joku homma tehdään ja saattaa tulla ongelmia ihan perusasioiden kanssa.

Tuo asenneongelma on kyllä totta :down:

Oman kokemukseni mukaan ohjelmoinnissa on aika paljon kyse juuri tästä "äidinmaidosta", eli siitä osaako ajatella valmiiksi tietyllä tavalla. Jos osaa, ohjelmointi ei tarvitse muuta kuin kielen syntaksin opettelun, jos ei... tie on pitkä ja kivinen :curs:
Hulkin omien taitojensa tason päättely pienten harkkatöiden ja ohjelmoinnin tentin perusteella kuulostaa tutulta, noita näkee paljon... Peruskurssien harkoilla ja tenteillä vaan ei mielestäni valitettavasti ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka todellisuudessa osaa suunnitella ja toteuttaa mitään "isompaa". Muistan opiskeluajoilta monia kavereitani, jotka eivät pelkästään olleet kaikinpuolin fiksuja ja "loogisesti toimivia", vaan myös hanskasivat ohjelmoinnin kirjaviisauden ja simppelit harkkatyöt suvereenisti, mutta jostain syystä ajattelutapa teki yhtään monimutkaisemmat ohjelmapätkät niin mahdottomiksi, että toteuttamisesta tuli helposti Hulkin kuvaaman projektin kaltainen...

Kaikestahuolimatta, :5: Hulkille rehellisestä suomalaisesta "perse-edellä vaikka läpi harmaan kiven" taktiikasta ja asenteesta! Mutta pakko yhtyä muiden pelkoon siitä, että miten käy kun eteen tulee jotain OIKEASTI stressaavaa...

 

[Recyclist]

Jep, stressi lyhyella aikavalilla saa mulle aikaan tuloksia, mutta pitkalla aikavalilla burnoutin.

Pari vuotta taaksepain siirryin uuteen, vaativampaan tehtavaan olosuhteiden pakosta. Edellinen homma oli suorastaan nautinto. Esimies uudessa hommassa oli uraohjus ja yhteisen yhdeksan kuukauden aikana ajauduin melkoiseen depikseen. Vasta jalkeenpain olen tajunnut kuin syvalla rammin. Esimies sitten vaihtui ja taytyy kylla sanoa ettei ollut sillekaan helppo alku kun oli oikea kasi valmiiksi hapoilla.

No sittemmin kun duuni tuli tutuksi, niin tuntuu etta kuinka ihmeessa tasta voi saada burniksen...

80-20 saanto: 20% panostuksella saa aikaan 80% tuloksen, lopun 20% viilaaminen vie sitten sen 80% efforttia. Taito sinansa onkin valita kohdat missa tuota soveltaa.