- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 7 425
Reilu kuukausi sitten elämä tuntui olevan hyvällä mallilla: treeni maistui ja kunto alkoi näyttää hyvältä kesää varten, koulupuolella kevään kurssit oli jo pääpiirteittäin suoritettu ja ainoastaan 5 ov laajuisen ohjelmoinnin peruskurssin projektityö oli vielä tekemättä. En pitänyt tätä mitenkään kovin pahana hommana, sillä olin jo saanut kyseisen kurssin koko kevään jatkuneilta harjoituskierroksilta täydet pisteet (ja myöhemmin suoritettu tenttikin tuntui niin selvältä kauralta että vitonen pitäisi olla tulossa). Luonnollisesti tunsin osaavani kurssin asiat niin hyvin, ettei yhden projetkityönkin tekeminen olisi kovinkaan suuri homma.
Kuinka väärässä olinkaan.
Aloitin projektityön tekemisen kuukausi ennen deadlinea, eli suurin piirtein heti kun olin saanut projektisuunnitelman palautettua. Tein aluksi työtä pari kolme tuntia päivässä, enkä stressannut jutusta sen enempää. Samaan aikaan söin säntillisesti kellon mukaan ja treenasin kovaa.
Vaikka projekti edistyikin ensimmäiset 1-2 viikkoa suunnitelmien mukaan, kuitenkin sitä mukaa kun sain ohjelman luokkia valmiiksi, alkoi takaraivossani ajoittain kolkutella pelko siitä etten jostain syystä saisikaan ohjelmaa valmiiksi deadlineen mennessä jolloin en pääsisi kurssistakaan läpi jne. Kyseessä oli kuitenkin yli neljäsosa koko kevään opintoviikoistani, joten en todellakaan aikonut pommittaa projektityötä nollille.
Aloin käyttämään päivittäin yhä enemmän aikaa työn tekemiseen, varsinkin kun huomasin loogisen ohjelmakokonaisuuden asettavan paljon suuremmat vaatimukset kuin itse kurssin pitäjät olivat tehtävänannossa esittäneet.
Ilmoitin työnantajalleni etten voi tehdä töitä nyt pariin viikkoon, sillä kaikki aika tulee menemään projektityön tekemiseen. Kun aikaa oli alle 2 viikkoa jäljellä tein työtä päivittäin jo useampia tunteja putkeen päivässä; ainoastaan pakolliset salitreenisessiot keskeyttivät urakan. Yöt venyivät jo aamukolmen-neljän paikkeille ennen kuin katsoin voivani lopettaa koodauksen kyseiseltä päivältä ja mennä nukkumaan.
Kun aikaa oli suurin piirtein viikko jäljellä, huomasin jo selkeästi että vaikka yritin pitää ruokailuajoistani kiinni istuin usein koneen ääressä niin pitkään että ruokailujen välille tuli jopa 5-6 tunnin rakoja. Tiesin tämän olevan jo hieman katabolista, mutta projektityö oli saatava valmiiksi.
Asiaa hankaloitti huomattavasti Pakkotoiston VIP-chat. Huomasin eksyväni chattiin iltaisin moneksi tunniksi (vaikkakin silmäilin toisesta ikkunasta koodia aina samaan aikaan) ja jatkavani koodausta vielä chatin jälkeenkin aamuyöllä. Jälkikäteen ymmärrän että tämä oli osoitus mielen heikkoudesta, minun olisi vain pitänyt esimerkiksi poistaa mIRC koneelta ja ymmärtää käyttää kaikki aika tehokkaasti koodin parissa.
Kun aikaa deadlineen oli jäljellä noin 4-5 päivää, koodasin ohjelmaa öisin jo aamuviiteen saakka ja tiesin fyysisen kunnon kärsivän tästä härdellistä. Niinäkin aikoina kun en istunut koneen ääressä pohdin koodia ja mitä kaikkea en ollut vielä tehnyt. Olin tässä vaiheessa jo onneksi tajunnut lopettaa VIP-chatin samanaikaisen käytön.
Viimeiset pari vuorokautta ennen deadlinea päätin maksimoida ajankäyttöni ja annoin itselleni vain noin 2-3 tuntia unta pariin otteeseen. Muun ajan istuin perse puuduksissa kofeiinitabuja popsien koneen äärellä vain toivoen että saan ohjelman ajoissa toimimaan.
Viimeisenä vuorokautena en nukkunut silmäystäkään, ja lopulta ohjelma ei edes toiminut kunnollisesti. Koodia oli reilusti yli 2000 riviä (vaikka kurssin pitäjien arviossa projektityön laajuudeksi esitetään 500-1000 riviä) enkä enää saanut kaikkia suorituksen aikana syntyviä Exceptioneita paikallistettua ja kitkettyä.
Kävin demoamassa epäonnistunutta projektiani assarille, joka onneksi antoi minulle pari päivää lisäaikaa saada ohjelma toimimaan.
Siispä takaisin tuskapenkin ääreen. Tässä vaiheessa en enää edes välittänyt kokonaisstressin aiheuttamasta kataboliasta ja kunnon rappeutumisesta, vaan päätin saada projektin valmiiksi ja murehtia kehon tilaa vasta sen jälkeen.
Keskiviikosta (jolloin virallinen dealine oli ollut) sunnuntaiaamuyöhön saakka jatkoin vääntämistä aamusta iltaan, ja lopulta sain kuin sainkin ohjelman mielestäni toimimaan kunnolla. Palautin valmiin projektin sunnuntaiaamuyöllä yhden maissa, mutten saanut vielä moneen tuntiin unta kehossa edelleen jyllävän kofeiinin ja adrenaliinin vaikutuksesta.
Tänään sunnuntai-iltapäivällä heräsin kolmen maissa, ja normaaliin tapaan punnitsin itseni ja mittasin vyötärönympäryksen mittanauhalla sekä rasvaprosentin pihdeillä.
Olin odottanut kunnon rappeutumista, mutta vasta tässä vaiheessa näin konkreettista todistusaineistoa kun pääsin vertaamaan lukemia edellisten viikkojen sunnuntaina saatuihin mittaustuloksiin.
Sunnuntaina 9.5. (1.5 viikkoa ennen virallista deadlinea ja 2 viikkoa ennen pidennettyä deadlinea) aamupainoni oli ollut 100 kg, vyötärö 92 cm ja rasvaprosentti 8.9 %.
Sunnuntaina 16.5. lukemat olivat 99 kg, 92.5 cm ja 9,2 %.
Sunnuntaina 23.5. eli heti projektin loppumisen jälkeen paino oli pudonnut 98.5 kiloon vyötärön kasvaessa samaan aikaan 93 senttiin ja rasvaprosentin noustessa 10 prosenttiin.
Olin siis kahden viikon aikana menettänyt useita kiloja lihasmassaa rasvaprosentin kuitenkin noustessa samaan aikaan. Treenasin kuitenkin tuona aikana täysin normaalisti, ja söin päivittäin muutamaa pitkän koodausrupeaman aiheuttamaa poikkeusta lukuunottamatta säntillisesti kuten aina muulloinkin. Käytännössä ainoa merkittävä ero normaaliin noiden kahden viikon aikana oli ollut unen puute ja jatkuva stressi projektin valmistumisesta.
Jälkiviisaana voin sanoa, että tein varmasti suuren linjan virheitä jo projektityön suunnittelussa, vaikka assarin mukaan suunnitelma olikin aika hyvä. Suurin virhe oli siinä, että lähdin tekemään projektia ikään kuin asiakkaalle joka tarvitsisi oikeasti käyttökelpoisen ja loogisella tavalla toimivan ohjelmakokonaisuuden, kun olisin voinut vain keskittyä täyttämään tehtävänannossa määritellyt vaatimukset (jotka olisi voinut hyvinkin saada täytettyä jopa käytännössä arvottomalla tynkäohjelmalla jonka toiminta ei käytännössä ole kovinkaan loogista).
Mutta se siitä. Nyt on projektityö takana ja ensimmäistä kertaa yli vuoteen minulla ei ole mitään koulutyötä, tenttiin valmistautumista tms. odottamassa tekemistään. Miinuspuolena on tietysti monta kuukautta takapakkia ottanut kehon tila, mutta nyt onkin hyvää aikaa saada menetetty kunto takaisin. (Kuviani en tosin aio tänä vuonna juuri tämän takapakin takia laittaa Pakkotoiston kuvaosiolle saatika sitten kotisivuilleni ihmisten pällisteltäväksi).
PS: monet varmasti tulevat ihmettelemään kuinka on mahdollista tehdä noin kauhea työ jonkin hemmetin ohjelmoinnin peruskurssin projektityön eteen ja silti pommittaa se ensimmäisellä kerralla. Voitte ivailla tästä niin paljon kuin jaksatte, sillä en tule tätä asiaa enää kommentoimaan koska en ole mikään kaikkivoipa koodihuurupää jonka äidinkieli on C++. En itsekään täysin tiedä kuinka suhteellisen alkeellinen projekti pääsi käsistä näin pahasti, niin vain kävi.
Kuinka väärässä olinkaan.
Aloitin projektityön tekemisen kuukausi ennen deadlinea, eli suurin piirtein heti kun olin saanut projektisuunnitelman palautettua. Tein aluksi työtä pari kolme tuntia päivässä, enkä stressannut jutusta sen enempää. Samaan aikaan söin säntillisesti kellon mukaan ja treenasin kovaa.
Vaikka projekti edistyikin ensimmäiset 1-2 viikkoa suunnitelmien mukaan, kuitenkin sitä mukaa kun sain ohjelman luokkia valmiiksi, alkoi takaraivossani ajoittain kolkutella pelko siitä etten jostain syystä saisikaan ohjelmaa valmiiksi deadlineen mennessä jolloin en pääsisi kurssistakaan läpi jne. Kyseessä oli kuitenkin yli neljäsosa koko kevään opintoviikoistani, joten en todellakaan aikonut pommittaa projektityötä nollille.
Aloin käyttämään päivittäin yhä enemmän aikaa työn tekemiseen, varsinkin kun huomasin loogisen ohjelmakokonaisuuden asettavan paljon suuremmat vaatimukset kuin itse kurssin pitäjät olivat tehtävänannossa esittäneet.
Ilmoitin työnantajalleni etten voi tehdä töitä nyt pariin viikkoon, sillä kaikki aika tulee menemään projektityön tekemiseen. Kun aikaa oli alle 2 viikkoa jäljellä tein työtä päivittäin jo useampia tunteja putkeen päivässä; ainoastaan pakolliset salitreenisessiot keskeyttivät urakan. Yöt venyivät jo aamukolmen-neljän paikkeille ennen kuin katsoin voivani lopettaa koodauksen kyseiseltä päivältä ja mennä nukkumaan.
Kun aikaa oli suurin piirtein viikko jäljellä, huomasin jo selkeästi että vaikka yritin pitää ruokailuajoistani kiinni istuin usein koneen ääressä niin pitkään että ruokailujen välille tuli jopa 5-6 tunnin rakoja. Tiesin tämän olevan jo hieman katabolista, mutta projektityö oli saatava valmiiksi.
Asiaa hankaloitti huomattavasti Pakkotoiston VIP-chat. Huomasin eksyväni chattiin iltaisin moneksi tunniksi (vaikkakin silmäilin toisesta ikkunasta koodia aina samaan aikaan) ja jatkavani koodausta vielä chatin jälkeenkin aamuyöllä. Jälkikäteen ymmärrän että tämä oli osoitus mielen heikkoudesta, minun olisi vain pitänyt esimerkiksi poistaa mIRC koneelta ja ymmärtää käyttää kaikki aika tehokkaasti koodin parissa.
Kun aikaa deadlineen oli jäljellä noin 4-5 päivää, koodasin ohjelmaa öisin jo aamuviiteen saakka ja tiesin fyysisen kunnon kärsivän tästä härdellistä. Niinäkin aikoina kun en istunut koneen ääressä pohdin koodia ja mitä kaikkea en ollut vielä tehnyt. Olin tässä vaiheessa jo onneksi tajunnut lopettaa VIP-chatin samanaikaisen käytön.
Viimeiset pari vuorokautta ennen deadlinea päätin maksimoida ajankäyttöni ja annoin itselleni vain noin 2-3 tuntia unta pariin otteeseen. Muun ajan istuin perse puuduksissa kofeiinitabuja popsien koneen äärellä vain toivoen että saan ohjelman ajoissa toimimaan.
Viimeisenä vuorokautena en nukkunut silmäystäkään, ja lopulta ohjelma ei edes toiminut kunnollisesti. Koodia oli reilusti yli 2000 riviä (vaikka kurssin pitäjien arviossa projektityön laajuudeksi esitetään 500-1000 riviä) enkä enää saanut kaikkia suorituksen aikana syntyviä Exceptioneita paikallistettua ja kitkettyä.
Kävin demoamassa epäonnistunutta projektiani assarille, joka onneksi antoi minulle pari päivää lisäaikaa saada ohjelma toimimaan.
Siispä takaisin tuskapenkin ääreen. Tässä vaiheessa en enää edes välittänyt kokonaisstressin aiheuttamasta kataboliasta ja kunnon rappeutumisesta, vaan päätin saada projektin valmiiksi ja murehtia kehon tilaa vasta sen jälkeen.
Keskiviikosta (jolloin virallinen dealine oli ollut) sunnuntaiaamuyöhön saakka jatkoin vääntämistä aamusta iltaan, ja lopulta sain kuin sainkin ohjelman mielestäni toimimaan kunnolla. Palautin valmiin projektin sunnuntaiaamuyöllä yhden maissa, mutten saanut vielä moneen tuntiin unta kehossa edelleen jyllävän kofeiinin ja adrenaliinin vaikutuksesta.
Tänään sunnuntai-iltapäivällä heräsin kolmen maissa, ja normaaliin tapaan punnitsin itseni ja mittasin vyötärönympäryksen mittanauhalla sekä rasvaprosentin pihdeillä.
Olin odottanut kunnon rappeutumista, mutta vasta tässä vaiheessa näin konkreettista todistusaineistoa kun pääsin vertaamaan lukemia edellisten viikkojen sunnuntaina saatuihin mittaustuloksiin.
Sunnuntaina 9.5. (1.5 viikkoa ennen virallista deadlinea ja 2 viikkoa ennen pidennettyä deadlinea) aamupainoni oli ollut 100 kg, vyötärö 92 cm ja rasvaprosentti 8.9 %.
Sunnuntaina 16.5. lukemat olivat 99 kg, 92.5 cm ja 9,2 %.
Sunnuntaina 23.5. eli heti projektin loppumisen jälkeen paino oli pudonnut 98.5 kiloon vyötärön kasvaessa samaan aikaan 93 senttiin ja rasvaprosentin noustessa 10 prosenttiin.
Parin viikon aikana paino siis putosi 1.5 kiloa, vyötärölle tuli sentti lisää ja rasvaprosentti nousi 8.9 % -> 10.0 %.
Olin siis kahden viikon aikana menettänyt useita kiloja lihasmassaa rasvaprosentin kuitenkin noustessa samaan aikaan. Treenasin kuitenkin tuona aikana täysin normaalisti, ja söin päivittäin muutamaa pitkän koodausrupeaman aiheuttamaa poikkeusta lukuunottamatta säntillisesti kuten aina muulloinkin. Käytännössä ainoa merkittävä ero normaaliin noiden kahden viikon aikana oli ollut unen puute ja jatkuva stressi projektin valmistumisesta.
Tämä kertoo mielestäni harvinaisen hyvin kuinka suuri merkitys stressillä yksinään voi olla fyysiseen kehitykseen.
Jälkiviisaana voin sanoa, että tein varmasti suuren linjan virheitä jo projektityön suunnittelussa, vaikka assarin mukaan suunnitelma olikin aika hyvä. Suurin virhe oli siinä, että lähdin tekemään projektia ikään kuin asiakkaalle joka tarvitsisi oikeasti käyttökelpoisen ja loogisella tavalla toimivan ohjelmakokonaisuuden, kun olisin voinut vain keskittyä täyttämään tehtävänannossa määritellyt vaatimukset (jotka olisi voinut hyvinkin saada täytettyä jopa käytännössä arvottomalla tynkäohjelmalla jonka toiminta ei käytännössä ole kovinkaan loogista).
Mutta se siitä. Nyt on projektityö takana ja ensimmäistä kertaa yli vuoteen minulla ei ole mitään koulutyötä, tenttiin valmistautumista tms. odottamassa tekemistään. Miinuspuolena on tietysti monta kuukautta takapakkia ottanut kehon tila, mutta nyt onkin hyvää aikaa saada menetetty kunto takaisin. (Kuviani en tosin aio tänä vuonna juuri tämän takapakin takia laittaa Pakkotoiston kuvaosiolle saatika sitten kotisivuilleni ihmisten pällisteltäväksi).
PS: monet varmasti tulevat ihmettelemään kuinka on mahdollista tehdä noin kauhea työ jonkin hemmetin ohjelmoinnin peruskurssin projektityön eteen ja silti pommittaa se ensimmäisellä kerralla. Voitte ivailla tästä niin paljon kuin jaksatte, sillä en tule tätä asiaa enää kommentoimaan koska en ole mikään kaikkivoipa koodihuurupää jonka äidinkieli on C++. En itsekään täysin tiedä kuinka suhteellisen alkeellinen projekti pääsi käsistä näin pahasti, niin vain kävi.
:thumbs: Toi bodista noin tarkkaan huolehtiminen alka jo varmaan aiheuttamaan haitallisesti stressiä. Toki saa ja pitääkin olla tiukka varsinkin jos jotain haluaa saavuttaa elämässään, mutta rajansa kaikella, ainakin tässä tapauksessa ellet sitten syssyn kisoihin ole menossa...
