Olympiakamppailut Lontoossa
- Keskustelun aloittaja Karhuherra
- Aloitettu
- Liittynyt
- 7.12.2005
- Viestejä
- 1 808
Kyllä suunta voi jatkua vielä huonompaankin. Kohta kisoissa ei ole edes kilpailemassa suomalaispainijoita jos sama vauhti jatkuu. -84 Losissa oli vielä useita painijoita, jotka taistelivat tosissaan mitaleista ja niitä ottivatkin. Itse vedän helpolla aina kortin kun Suomi on niin pieni maa. Tanska, Norja, Ruotsi ja Viro ovat kuitenkin huippumaita painin saralla. Kyllä suomalaisetkin pärjäävät nuorten tasolla, mutta aikuisiässä putoavat kyydistä. En itse näe muuta vikaa systeemissä, kuin huono valmennus. Ukkola kun aikoinaan maajoukkuetta luotsasi, niin väkisin se sietä pois vaadittiin. Treenit olivat kuulemma liian rankkoja. Ukkolahan totesikin, että ei auta arvokisoissa jos veli-venäläinen tulee kympin painitossut jalassa ja vie mennen tullen suomipoikaa. Nyt se sitten on toteutunut. Kun katsoo huippumaiden valmennusporrasta, niin siellä on vanhannäköistä ukkoa. Suomessa päävalmentajat ovat jatkuvasti nuorempaa polvea. Kyllä tahti muuttuisi kun Ukkola ja Salomäki olisivat valmentajina. Mutta kun heiltä puuttuu korkeakoulututkinto, niin tuskin sinne enää nykyää valitaan.
- Liittynyt
- 22.3.2010
- Viestejä
- 1 327
edit. ei mithän.
- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 3 965
Toi boldattu osuus pätee moneen muuhunkin lajiin. Esim uinnissa on enemmän lahjakkaita nuoria kun koskaan, mutta ainuttakaan heistä ei jalostu aivan maailman huipulle saakka. Yksi syy varmasti on se että aikuistumisen kynnyksellä Suomessa nuoria ohjataan mielummin kouluttautumaan kuin urheilemaan. Suomessa ei ole systeemiä, missä lahjakkaat nuoret saisivat rauhassa harjoitella ja sitten sovittaa muun elämän sen mukaan. Tai onhan tuo periaatteessa mahdollista, mutta harvalla riittää rahaa toteuttaa tuota pitkään. Esim. Amerikassa yliopistossa urheilevat saavat valmennukseen ja harrastamiseen aivan eri laisen tuen. Siellä koulitaan massoittain nuoria läpi kovan rääkin, suurinosa putoaa kelkasta, mutta ne huiput sieltä nousevat lajien huipulle vuosi toisensa jälkeen.
Valmennuksella on varmasti oma osansa, mutta sen tasoa on vaikea mitata näin ulkopuolisena. Ukkolan kovat metodit on toimineet hänelle itselle, mutta onhan valmennustietämys kehittynyt niistä päivistä. Pitäis saada yhdistettyä nykytietämys ja näiden vanhojen konkareiden kokemus/tinkimättömyys. Tuo on resepti missä egot helposti kolisee valmennustiimin sisällä, mutta onhan tämä nähty jääkiekon puolellakin toimivan. Siellä on ammattitieteellisesti äärimmäisen pätevä päävalmentaja kuten Westerlund tms. mutta myös lajissa menestyneitä konkareita mukana valmennustiimissä. Kiekossa Suomi pärjää joten olisko sieltä puoelta jotain opittavaa?
- Liittynyt
- 7.12.2005
- Viestejä
- 1 808
Jääkiekko on aivan marginaalilaji maailman mittakaavassa ja menestyminen paljon helpompaa kuin olympia yksilölajissa kuten painissa. Sen nyt näkee jo suomalaisten kiekkoilijoiden kropista mitä miehet ovat fysiikaltaan. Niillä eväillä tuskin suomalaista painia eteenpäin viedään. Kyllä suomalaisella painijallakin mahdollisuudet lajilleen on omistautua jos siihen valmis on. Näitä valintoja ovat tehneet uinnin puolella mm. Sievinen aikoinaan. Tuskin joku Jamaikan sprintteri tai jostain ghetosta ponnistanut huippunyrkkeilijä sen paremmin tukia on saanut. Kova halu ja asenne kovaan treeniin ne eteenpäin ovat vieneet. Valmentajan rooli on mielestäni ratkaisevassa roolissa.
Nimenomaan joku marginaalilaji kuten jääkiekko on nykysuomalaista huippu-urheilua. Turustakin yhdestä lähiöstä on tullut 6 samanaikaista NHL pelajaa, joten itse en ainakaan sellaista miksikään vaativimmaksi huippu-urheiluksi luokittele. Paini kylläkin siihen kastiin kuuluu ehdottomasti. En sitä sano etteikö jääkiekkokin vaativa olisi varmasti satakertaa viisaampikin valinta kuin paini. Laji josta ei saa kuin pokalin ja vaatii järjettömän fysiikan on aika huono valinta kun verrataan rahalajeja.
- Liittynyt
- 19.9.2009
- Viestejä
- 44
Ratkasu tähän olisi tuki(vanhemmat/henk.koht. koutsi.) ja turva(vanhemmat/sponssi/seura) ja valmennus kun astutaan aikuisikään. Suomi on vaan vaan pieni maa ja pienet rahat ja harrastajamäärät. Tähän viä lisäksi että moni seura on sulkenu muut ulkopuolelle. Eli enemmän yhteistyötä pitäisi olla.
Kyllä nykyinenki päävalmentaja ottaa miehistä irti tehoja, Onhan niillä ollu kovia leirityksiä. Mut ei se pysty pysty koko aikaa seuraamaan mitä jätkät tekee leirien ulkopuolella. Eli kaikkihan lähtöö painijasta(ja omasta valmentajasta) itsestä.
Toki Ukkolan ja Salomäen reenit olis kovia omalla laillaan Ja olishan se hienoa nähdä mitä tapahtuis jos Nämä herrat päästäisi irti. Varsinki Ukkolan
Ja Viä Lontoo painista. Ala-Huikusta näki selvästi et tais vedot olla liian kovat tällä kertaa. Ei kunto piisannu. jalat ei ollu mukana... Ja Ramilta odotin mitallia. Kunto oli huipussaan. Mutta Tais henkinen puoli pettää. Meni vähä nöyristellen matolle. Ei loistanut mitallin nälkä silmistä
Eikä lähteny sitte kone käyntii -> Sortui virheisiin. Egyptin Kaberi Otti ylläri hopean. Rami tais voittaa Kaberin viä marraskuus puolikuntoosena..- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 3 965
Noh se että on saanut NHL-sopimuksen nostaa sut ehkä maailman 1000 parhaan pelaajan joukkoon.. Jos sä olet painissa maailman tuhannen parhaan joukossa niin oletko jo huippu-urheilija? Maailman tuhannen parhaan joukossa oleva on vielä aika kaukana arvokisamitallista mikä tuntuu olevan se mittari millä millä mitatataan oletko menestyjä. Ihan turha alkaa mittailemaan näitä lajeja keskenään muutenkaan kun ovat niin äärimmäisen kaukana toisistaan ihan joka asiassa..
Niin Suomessa on tosiaan Sievinen ja Kasvio hyviä esimerkkejä. Molemmat jätti koulunkäynnin peruskoulun jälkeen ja alkoivat reenaamaan täyspäiväisesti. Onko toi sitten se oikea tapa vai ei? Minusta hieman kyseenalainen tapa ja vaatii pakostakin rahallista tukea ulkopuolelta. On täysin mahdotonta harrastaa edes uintia huipputasolla jos ei saa mitään tukea ulkopuolelta. Tai voihan sitä tietty uida vaikka joka päivä siellä kotihallissa aamusta iltaan, mutta ei se vielä riitä. Pitäis saada sitä ammattimaista valmennusta (usein maksaa)+ pitäs käydä kisailemassa muuallakin kuin paikallsissa skaboissa (maksaa) + jne jne jne...
- Liittynyt
- 7.12.2005
- Viestejä
- 1 808
Esim. Ruotsista tulee jatkuvasti huippupainijoita. Spårvägen Tukholmasta suoltaa jatkuvasti kovia ukkoja maailmalle. Martin Lidberg ym. pärjäävät myös taloudellisti hyvins uran jälkeen ja ovat suosittuja mediassakin. Jotain siellä osataan paremmin tehdä Suomeen verrattuna. Nuorissa taso on vielä suht sama Suomen kanssa.
Mitä jääkiekon ja painin vrt, niin eipä niitä tosiaan voi verrata. Se on kuitenkin tosiasia, että painissa ei Suomessa voi taloudellisti menestyä ja se ei ainakaan lisää motivaatiota. Punttisalilla voimaharjoittelua tekee vieressä joku divari kiekkoilija ja palkka on moninkertainen MM tason painijaan. Eikä tämä mikään painin ongelma ole. Painonnostossa vielä suurempi. Suomalaiset tuntuvat arvostavan enemmin lajeja kuten jääkiekko. Vaikka maailmassa olisi kaksi joukkuetta niin sitä seurataan kun siinä menestytään.
Kai se niin on, että Suomi putoaa isoissa yksilölajeissa vaaan koko ajan muista maista jälkeen. Yleisurheilun juoksumatkat myös surullista katsottavaa. Virenit ja Bryggaret vain muistoja.
Mitä jääkiekon ja painin vrt, niin eipä niitä tosiaan voi verrata. Se on kuitenkin tosiasia, että painissa ei Suomessa voi taloudellisti menestyä ja se ei ainakaan lisää motivaatiota. Punttisalilla voimaharjoittelua tekee vieressä joku divari kiekkoilija ja palkka on moninkertainen MM tason painijaan. Eikä tämä mikään painin ongelma ole. Painonnostossa vielä suurempi. Suomalaiset tuntuvat arvostavan enemmin lajeja kuten jääkiekko. Vaikka maailmassa olisi kaksi joukkuetta niin sitä seurataan kun siinä menestytään.
Kai se niin on, että Suomi putoaa isoissa yksilölajeissa vaaan koko ajan muista maista jälkeen. Yleisurheilun juoksumatkat myös surullista katsottavaa. Virenit ja Bryggaret vain muistoja.
VVikke
Banned
- Liittynyt
- 5.7.2006
- Viestejä
- 308
Los Angelsin vuoden 1984 kisat ovat kyllä huonoin mahdollinen vertailukohta kun puhutaan Suomen painin tasosta. Kyseessä olivat boikottikisat, joista jäi pois juuri niitä kovimpia painimaita. Lisäksi Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti sen, että kyseisestä väestöstä tulee nykyään yhden kovan painijan sijasta kymmenen kovaa painijaa. Los Angelesin kisoihin olisi tullut varmaan parikymmentä kovaa painijaa lisää nykyisellä systeemillä.
- Liittynyt
- 21.7.2004
- Viestejä
- 21 696
Vapaaottelun ja Judon SM-kisat eivät ole vertailukelpoisia. Judon SM-kisoissa käy parhaat, mutta vapaaottelussa parhaat ottelee ammattilaissäännöillä ja SM-kisat on vain näytönpaikka ammattilaistatusta varten.
- Liittynyt
- 7.12.2005
- Viestejä
- 1 808
Tuo on kyllä totta, mutta otettiin seuraavissa kisoissa Soulissakin pari olympiamitalia. Taso varmasti laajentunut, mutta on siellä mitalitaistoissa edelleen ruotsalaiset, virolaiset, norjalaiset ja tanskalaiset. Kyllä Suomella mättää nykyään pahasti.
- Liittynyt
- 29.8.2006
- Viestejä
- 17 023
- Ikä
- 39
Kamppailulajit ovat pohjimmiltaan aika vittumaisia lajeja, jotka vaativat pitkäjänteistä treeniä, omistaumista ja kykyä kestää vastoinkäymisiä. Judon puolella ongelmana on se, että pienessä maassa ei millään riitä kaikille parhaille riittävän tasokasta harjoitusvastustajaa. Tämän takia huipulle haluavan pitäisi olla jatkuvasti ulkomailla treenaamassa ja siihenhän harvan rahat riittävät. Voidaan myös kysyä, kiertävätkö monet judokat turhaan maailmancup-tason kisoja, kun heidän kehitykselleen olisi parempi käydä pienemmissä kansainvälisssä kisoissa, kuten Euroopan cupeissa? Niissäkin on kuitenkin kova taso, mutta menestyminen olisi todennäköisempää kuin maailmancupeissa, joissa suomalaisten kohtalona on usein jäädä yhteen matsiin.
Painista en osaa enempää sanoa, mutta varmasti painissakin ongelma on se, että monet lupaavat nuoret eivät jaksa sitä rääkkiä, mitä huipulle pääseminen edellyttäisi. Judossa ainakin riittää juniorivuosinaan menestyneitä tyyppejä, joista moni on menestynyt juniori-iässä luontaisella lahjakkuudellaan tai paremman fysiikkansa ansiosta. Mutta monet hiipuvat A-junnuissa tai viimeistään aikuisiin siirryttäessä, koska ovat turhan laiskoja harjoittelemaan.
Painista en osaa enempää sanoa, mutta varmasti painissakin ongelma on se, että monet lupaavat nuoret eivät jaksa sitä rääkkiä, mitä huipulle pääseminen edellyttäisi. Judossa ainakin riittää juniorivuosinaan menestyneitä tyyppejä, joista moni on menestynyt juniori-iässä luontaisella lahjakkuudellaan tai paremman fysiikkansa ansiosta. Mutta monet hiipuvat A-junnuissa tai viimeistään aikuisiin siirryttäessä, koska ovat turhan laiskoja harjoittelemaan.
VVikke
Banned
- Liittynyt
- 5.7.2006
- Viestejä
- 308
Minä en mene moittimaan suomalaista nuorta, joka päättää täysi-ikäisyyden kynnyksellä suhtautua vakavammin opiskeluun ja työelämään, vaikka se tarkoittaakin urheilu-uran kärsimistä tai jopa katkeamista. Urheilemalla kun ei Suomessa saa kovinkaan helposti kohtuullista elantoa edes aktiiviajalle, saatika sitten turvaa urheilu-uran jälkeiselle ajalle. Suomessa urheilun laittaminen yli kaikesta on henkilökohtaisella tasolla todella tyhmä päätös. Tosin vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä. Näistä lähtökohdista katsottuna ei ole ihme, että arvokisamenestys tuntuu kiertävän suomalaisia.
- Liittynyt
- 29.8.2006
- Viestejä
- 17 023
- Ikä
- 39
Ukkola ja Salomäki valmentajaksi, ja Karila lääkäriksi:wtf: niin johan rupes menestystä tuleen
Ukkola oli joskus 90-luvun alussa valmentajana. Siitä ei oikein tullut mitään, kun Ukkola oletti kaikkien painijoiden olevan valmiina samanlaiseen treenimäärään kuin hän itse aikanaan oli.
- Liittynyt
- 31.7.2011
- Viestejä
- 203
Jos Suomessa treenaa yksilölajeja tähtäimenään olympiamenestys, täytyy tosiaankin olla hullu / tyhmä / rikas taikka mielellään nuita kaikkia. Kun paljon helpommalla pääsee olemalla jääkiekkoilija tms. Taikka vain opiskelemalla normaalin ammatin.
Itse aikoinaan harjoittelin todella vakavalla mielellä hiihtoa. Ja voin sanoa että homma oli raakaa ja yksinäistä. Lopulta piti tehdä valinta että luotanko kropan kestävyyteen ja omiin kykyihin että teen kaikkeni pärjätäkseni vain alanko oikeasti opiskelemaan. Lopullisen päätöksen teki tosin vakavahko loukkaantuminen jossa kirurgi sanoi että kilpaurheilu vai terveys. Valitsin terveyden ja toisen työn. Toki masensi myös kun hemohes-miehet hiihtivät silti kovempaa...
Suomessa ei todellakaan tueta urheilijoita niin että voisi ajatella yksilölajeissa menestystä tulevan. Virenin ja Väätäisen ajat ovat kaukana takana...
Itse aikoinaan harjoittelin todella vakavalla mielellä hiihtoa. Ja voin sanoa että homma oli raakaa ja yksinäistä. Lopulta piti tehdä valinta että luotanko kropan kestävyyteen ja omiin kykyihin että teen kaikkeni pärjätäkseni vain alanko oikeasti opiskelemaan. Lopullisen päätöksen teki tosin vakavahko loukkaantuminen jossa kirurgi sanoi että kilpaurheilu vai terveys. Valitsin terveyden ja toisen työn. Toki masensi myös kun hemohes-miehet hiihtivät silti kovempaa...
Suomessa ei todellakaan tueta urheilijoita niin että voisi ajatella yksilölajeissa menestystä tulevan. Virenin ja Väätäisen ajat ovat kaukana takana...
- Liittynyt
- 14.4.2012
- Viestejä
- 1 499
Taekwondon ottelukaaviot on vedetty hatusta. Suvi Mikkoselle tuttu vastustaja.
- Liittynyt
- 29.8.2005
- Viestejä
- 4 912
Sinäänsä hauskaa toi jääkiekkoilun vähättely jota aina esiintyy suomalaisessa keskustelussa.Tosiasiahan on kuitenki ettei maailman ,vahvin, kestävin ja kovaluontoisin ihminen mahtuis mestisjoukkueeseen,jos hän ei osaa pelata.Samaan aikaan NHLssä pelaa heikkokuntoisia plösöjä jotka tienaa miljoonia dollareita kausi.
Ja aiheeseen.Ite odottelen kyllä kovasti miten mahtaa Roberto Cammarellen käydä perjantaina ku vastaan tulee Medzhidov Azerbaijanista.
Ja aiheeseen.Ite odottelen kyllä kovasti miten mahtaa Roberto Cammarellen käydä perjantaina ku vastaan tulee Medzhidov Azerbaijanista.
- Liittynyt
- 14.4.2012
- Viestejä
- 1 499
Torstaita odotellessa kaivettiin arkistosta alkukesän lehdessä ollut henkilökuva: Suvi Mikkonen - sinivalkoinen maailmankansalainen.
Mikkoselle toivoisi menestystä ihan jo sen takia, että hänen tarinansa olisi silloin loistava esimerkki suomalaiselle urheilulle siitä, mitä homma vaatii tällaisessa lajissa ja tällä tasolla.
Mikkoselle toivoisi menestystä ihan jo sen takia, että hänen tarinansa olisi silloin loistava esimerkki suomalaiselle urheilulle siitä, mitä homma vaatii tällaisessa lajissa ja tällä tasolla.
- Liittynyt
- 1.8.2012
- Viestejä
- 30
Olen tietoinen asiasta. Oli lähtökohtaisestikin jo hassua noita kisoja verrata mutta jatkoin setvimistä kun asiaa kyseenalaistettiin. Suomessa on kovia ja kehityskelpoisia vapariukkoja jotka ansaitsevat kaiken mahdollisen tuen ja joiden edesottamuksia itsekin seuraan enemmän kuin tiiviisti. Ammattilaisstatuksella otteleminenhan ei kuitenkaan sekään ole tae kovasta harjoitteluasenteesta vaan mukana on myös melko paljon niitä joille "have gloves - will fight" -elämäntyyli on se juttu. En suunsoitostani huolimatta halua missään nimessä itse kamppailulajien välille lyödä kiilaa sillä arvostan yksilöitä jotka ovat tarpeeksi tyhmiä lähteäkseen kilpailemaan niissä.
Olen wääntäjän kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen mitalisaldoa ja kamppailulajiskenen profiilia saataisiin mielestäni nostettua valmennuksen tason nostamisella. Mielestäni kuitenkin kehitettävää olisi ennemminkin tekniikkapuolella niin painissa kuin judossakin. Olen varma että jopa vanhoista sotaratsuistakin saataisiin piiskattua vielä yllättävän hyviä suorituksia parin-kolmen vuoden kovemmalla tekniikkarupeamalla - ennen kuin (toivottavasti) uusi sukupolvi pääsee vauhtiin. Harjoitusmäärät ja -tehothan kummassakin lajissa ovat jo nykyisellään hirveitä (mikä näkyy mm jo loukkaantumisten määrässä) ja kovastikin optimoitu parhaan terän esiin saamiseksi. Suomalaiset valmentajat ovat usein hieman enemmän punttivalmentajia ja kellokalleja exceleineen ja sekkareineen kuin sellaisia henk.koht. lajivalmentajia mitä jo peräänkuulutetut vanhat venäläiset kääpät ovat. Ei taida olla fyysisten ominaisuuksien puute ollut koskaan suomalaisille judokoille/painijoille mikään este menestykselle. Judon puolella täytyy kuitenkin nostaa hattua päävalmentajalle kolmen urheilijan saamisesta kisoihin, jättää taakseen paljon toimivamman ja kehityskelpoisemman joukkueen ja järjestelmän kuin mihin itse aikoinaan tuli ja suunta on varmasti ylöspäin.
Samaa mieltä Karhuherran kanssa, tsemppiä Mikkoselle!
