Olympiakamppailut Lontoossa

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Aivan hirveää tykitystä judossa tämä päivä! Naisissa entinen R.Rouseyn joukkuekaveri Harrison otti ekan judokullan USAlle vakuuttavin ottein. Finaalissa oli vastassa britti Gibbons joka päivän kestäneen tuhkimotarinansa päätteeksi pääsi hänkin siis vielä metsästämään ensimmäistä judokultaa maalleen. Muutenkin naisten matsit olivat yllättävän hyvää katsottavaa johtuen varmaan siitä, että tämän tason isoilla tytöillä löytyy paljon voimaa mutta koosta johtuen puolustustaidot ovat vähän heikommat kuin alemmissa sarjoissa. Tuli siis paljon isoja heittoja eikä tarvinnut katsella puukaatuu-läskiharaita ja räkäisiä haaroihinpotku-sumigaesheja jotka naisten puolella ovat hämmästyttävän yleisiä.

Miehissä voittaja Khaibulaev oli yksinkertaisesti tehokas. Finaalivastustajansa Pekingin ykkönen Mongolian Tuvshinbayar oli hieman aseeton loukattuaan polveaan (?) semarissa ja joutui nöyrtymään venäläisen käsikiepin edessä. Tuvshinbayar oli ennen loukkaantumistaan kovassa iskussa ja semarin loppukin oli varsinainen tahtojen taisto jonka voittaminen romulla polvella oli jo järjetön temppu. Lopulta mitaleilta jäänyt korealainen Hwang oli ulkoisesti hiukan pehmeä ja satasen ukoksi pienenpuoleinen mutta taisteli joka matsin verissä suin loppuun asti ja saikin ihan aiheesta liveyleisön puolelleen. Pronssille otellut Saksan jätti Peters näytti muille isomuksille mallia siinä, miten painonpudotus pitää hoitaa. Muihin matsaajiin verrattuna tuli lähinnä poliisiopistojen Hightower mieleen. Perussaksalaiseen fyysiseen voimalla alistamistyyliin otellut Peters kuitenkin säväytti pronssimatsissa lähes täydellisesti ajoitetulla pyyhkäisyllä jonka perään vielä niputti uzbekkivastustajansa. Hollantilainen Grol näytti puolestaan muille kuinka sitä uchimataa oikein tehdään - ansaittu pronssi nuorelle miehelle.

Japanilla kisat on menneet aivan penkin alle. Tänään kumpikin edustaja tippui jo alkuotteluissa ja maa on mitalitaulukossa nytkin vasta kolmantena. Teoriassa Japani voisi ajaa Venäjän ja E-Korean ohi viemällä molemmat kullat huomenna. Käytännössä tehtävä on kuitenkin melko haastava sillä miesten plussassa on ykkössijoitettu Ranskan järkäle Teddy Riner ja naisissa jo kerran doupista kärynnyt mutta WADAn menettelyvirheen vuoksi takaisin kisaamaan päässyt kiinan Tong Wen. Saas nähdä millaisia muutoksia Japanin liitto käy läpi ennen ensi karsintoja ja kenen päitä hommasta vaaditaan vadille. Ymmärtääkseni on paljon samoja nimiä jotka valmistelivat joukkuetta Pekingiinkin. Siis selvitellessä syitä miksi Japani ei ole yltänyt Ateenan kaltaiseen murskavoittoon yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jääkin, että muu maailma on yksinkertaisesti kehittynyt kilpailukykyisemmäksi sääntömuutosten takia. Kamppailufoorumeilla viimeiset 3,5v paljon ulistut salaliittoteoriat painipohjaisten ottelijoiden rajoittamiseksi sääntömuutosten takaa eivät nyt enää etenkään tulosten valossa ole paskankaan väärtejä. Tästä esimerkkeinä jo mm Venäjän kolme kultaa näistä kisoista, Mongolian Tuvshinbayarin hopea ja Sainjargalin pronssi. Kaikille povattiin surkeaa tulevaisuutta mutta niin vain ukot ovat kisoissa pistelleet menemään paitsi samoja vanhoja painiliikkeitä niin myös japsimaisempaa judoa. Näennäisesti siis painityylisempiä ottelijoita rajoittanut sääntömuutos onkin kehittänyt ottelijoita.

Viihteen puolesta pysyn kannassani. Kamppailua ja viihdettä on yhdistetty vaikka kuinka kauan ja jos moinen sytyttää niin tällä hetkellä suosittelen kääntymään WWE:n puoleen. En tiedä mitä matseja YLE on näyttänyt, mutta jo kisastatistiikan mukaan lähes puolet otteluista on päättynyt ipponiin ja kohtuu iso osa waza-ariin (joista hyvin harva varoituksien johdannaisia). SM- ja PM-kisoihin verrattuna ipponien määrä on jonkin verran pienempi, mutta käytännössä kisathan ovat oikeastaan vertailukelvottomia. Loppujen lopuksi kyseessä on arvokisoista suurimmasta eli käytännössä vain parhaat muistetaan eikä millään muulla kuin voitetuilla otteluilla ole väliä. Lisäksi kyse on kamppailusta, jos ei löydä tarpeeksi jännitystä jo pelkästään asetelmista mies vastaan mies ja maa vastaan maa niin ehkä jo mainittu pellepaini kolahtaa enemmän. Olympialaisten livelähetyksissä ei tietenkään ole myöskään uhovideoita, vesisuihkeessa varjonyrkkeilyä tai välkkyviä valoja eli jo peräänkuulutettua kamppailutuntemusta tai arvostusta huippuunsa viritettyjä kamppailijoita kohtaan tarvitaan otteluista nauttimiseksi. Toki näissä(kin) kisoissa on ollut aivan paskojakin matseja, mutta pääosin kyllä tarjolla on ollut hyviä myllyjä ja melkoisesti myös suoranaisia jännitysnäytelmiä. Kuten sanottu kaikki ei sovi kaikille enkä tule olemaan asiasta koskaan eri mieltä joten keskittykäämme siis meneillä oleviin kisoihin hedelmättömän väittelyn sijaan.
 
Judo on perinteikäs ja hieno vanha laji, mutta olen huomannut, että niille jotka eivät ole sitä itse harrastaneet, viihdearvo on lähes nolla. Jos ei tunne sääntöjä, niin lajia on vaikea ymmärtää. Olen yrittänyt striimistä näyttää kavereille ja omille kakaroille, ja vaikka ovat kamppailulajeja harrastaneet niin kukaan muu paitsi judoa harrastanut poika ei ole ollut kiinnostunut pätkän vertaa koko lajista. Harmi! Mutta jos realisteja ollaan, niin jos vertaa judoa BJJ:n tai lukkopainiin, niin niitä on tavallisen ihmisen paljon helpompi ymmärtää. Niissä on enemmän logiikkaa siinä, kumpi voittaa ja kumpi saa pisteitä. Jos kaadat toisen ja jäät itse päälle, niin siitä todellakin saa pisteitä se joka jää päälle. Judossa voit heittää toisen maahan niin että itse kaadut hervottomasti ja omat raajat jää kropan alle ja vielä itse jäät lopulta nalkkiin vastustajan alle, ja silti voitat kun vastustajan selkä on kastunut. Helppohan se tällöin on ymmärtää, että lajia harrastamaton ei ymmärrä judon hienouksia, koska ne vaativat syvempää lajituntemusta.

Samaa kyllä voi sanoa amatöörinyrkkeilystäkin, säännöt ja omituinen arvostelupolitiikka ovat tehneet lajista epäloogisen ja vain vähän kiinnostusta herättävän.

Oman kokemuksen mukaan kreko on lähes samalla viivalla, mutta sen päälle maallikotkin ymmärtävät hieman paremmin ja onhan se kaikessa suoraviivaisuudessaan selkeämpää, vaikka pahimmillaan tylsempää.

Vapaaottelun ja ammattilaisnyrkkeilyn (parhaimmillaan) viihdearvo on omaa luokkaansa, ja säännöt jo itsessään mahdollistavat sen, että voi olla hienoja mestareita, jotka ottavat upeita voittoja. Judossa se on lähes mahdotonta. Taitavat kaikki itämaiset lajit olla vähitellen valuneet sieltä kamppailukategoriasta pelkkään pisteurheilun kategoriaan, joiden viihdearvo on lähellä nollaa. Valitettavasti.
 
Minulle on loppupeleissä yks hailee mitä kunkin lajin viihdearvosta ollaan mieltä sillä tehokkaan kamppailun suhteen tuolla käsitteellä ei ole mitään tekemistä. Tosiasiahan on myöskin, että jos lajissa tulee menestystä niin kansa tapittaa vaikka maalin kuivumisen MM-kisoja tai mäkihyppyä. Mitalismiehet- ja naiset pääsevät kyllä parrasvaloihin. Minua sapettaa se, että judo niputetaan johonkin hämärään itämäisten lajien kategoriaan ja siitä puhutaan alentavaan sävyyn pisteurheiluna joskus muinoin käydyn alkeiskurssin tuomalla syvällä rintaäänellä. Sen verran olettaisi jokaisen asiaa kommentoivan kamppailufoorumilla tai tosielämässä tietävän, että kyse on järkyttävän kovatasoisesta kilpakamppailu-urheilusta jossa kova kontakti on oletusarvo. Tässä pitää kyllä sanoa, että vika on suurelta osin myös suomalaisjudokoiden kun ei ole arvokisoista romua tullut eikä näin ole tullut medianäkyvyyttäkään eikä kansaa ole päästy kouluttamaan miten kovasta hommasta on oikein kyse.

Pidän kovasti vapaaottelustakin ja sekä siinä että judossa kisanneena en pysty laittamaan lajeja varsinaisesti kovuujärjestykseen - mielestäni kumpikin ovat vain tapoja kamppailla joillain säännöillä ja kun pistellään menemään kisoissa tai kisat mielessä niin se on kovaa hommaa se. Se ei kuitenkaan muuta yksittäisiä asioita kuten esim. minun subjektiivisia näkemyksiäni siitä, että lyönti nenille tekee paljon kipeämpää kuin niskalenkilla lentäminen tai siitä, että ura-nagella lentäminen on pelottavampaa kuin mikään yksittäinen isku. Eikä myöskään sellaisia tosiasioita, kuin että hyvästä judokasta ei kuitenkaan aina tule hyvää vapaaottelijaa tai sitä, että SM-mitaleille ei judossa miehissä ole aikuisiällä aloittaneilla harrastelijoilla mitään asiaa toisin kuin vapaaottelussa. Minusta mahdumme foorumeilla olemaan kaikki ihan sulassa sovussa kunhan nöyrrytään pitämään mielessä oma tietämättömyytemme kulloinkin käsiteltävän asian suhteen eikä päästellä kaikkia aivopieruja ihmisten ilmoille.
 
Minusta mahdumme foorumeilla olemaan kaikki ihan sulassa sovussa kunhan nöyrrytään pitämään mielessä oma tietämättömyytemme kulloinkin käsiteltävän asian suhteen eikä päästellä kaikkia aivopieruja ihmisten ilmoille.

Niin, lähinnä sinä olet asiasta täällä suht pitkien sepitysten kera mouhonnut. Täällä on itse kukin esittänyt mielipiteitä eri lajien viihteellisyydestä, ei sen kummempaa. Jotkut ovat sanoneet judon olevan pääosin tylsää katsottavaa, sinun nerokas ehdotuksesi heille on kääntyä WWE:n puoleen.:rolleyes:
Aiemmassa viestissäsi kerroit pariinkin kertaan ettet aio muuttaa mielipidettäsi. Onkohan joku pyytänyt sitä? Vedä henkeä välillä.
 
Judo voi olla tylsää jos ei jaksa opetella sääntöjä. Minusta on hupaisaa valittaa siitä ettei otteluissa tapahdu mitään, vaikka ne ovat jatkuvasti täynnä toimintaa. Ihan sama kuin nyrkkeilyssä alettaisiin valittamaan ettei tyrmäyksiä tapahdu jatkuvasti.
 
Judon kovuutta kyllä sietää arvostaa, se on erittäin vaativa ja fyysinen laji. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että lajin katselusta innostuminen vaatii syvällisempää tietämystä eikä avaudu tavalliselle ihmiselle. Laji koetaan tylsäksi ja sitähän se on, kun vanha vakaa ja perinteinen laji pistetään vertailuun uusien, alati kehittyvien lajien kanssa jossa vasta haetaan optimimuotoa.

Minusta mahdumme foorumeilla olemaan kaikki ihan sulassa sovussa kunhan nöyrrytään pitämään mielessä oma tietämättömyytemme kulloinkin käsiteltävän asian suhteen eikä päästellä kaikkia aivopieruja ihmisten ilmoille.

Tähän ylläolevaan tekstipätkääsi viitaten: näin ilman muuta on. Ja siihen liittyen, itse asiassa: Se on kyllä täyttä paskapuhetta, että vapaaottelussa pääsee SM-mitaleille jos on aloittanut kamppailun aikuisiällä. Kyllä se paljon enemmän vaatii, ehkä jossain pikkuseuroissa joissa taso ei ole suuri voi tulla tällainen harhakuva. Pienestä seurasta kielii tietysti jo sekin, jos ei ole tullut vapaaottelutilanteessa judo-otteella maahanviedyksi. Vapaaottelu ei ole pelkkää aivotonta lyömistä. Useat judoliikkeet soveltuvat sellaisenaan vapaaotteluun oikein hyvin ja niitä käytetäänkin osaavassa opetuksessa. Samoja periaatteitahan BJJ- ja lukkopainikin pitkälle hyödyntävät. Vahvaa kamppailutaustaa jostakin muusta lajista omaava voisi oikein hyvin päästä judossa SM-mitaleille vaikka aikuisiällä, jos opettelee ja sisäistää lajin säännöt. Tai lähinnä viitsisi tehdä niin.

Jos tässä verrataan lajien huippuosaajia, esim Judon olympiakilpailijat ja UFC:n supertähdet, niin kovuus on varmasti kummankin lajin omissa puitteissa samaa luokkaa. Vapaaottelun viihdearvo tavalliselle kansalaiselle on tässä yhteydessä joka tapauksessa paljon suurempi. Judo on niin pitkälle sääntöjensä kahlitsema, ettei se anna supertähtiensä loistaa samalla tavalla.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Tähän ylläolevaan tekstipätkääsi viitaten: näin ilman muuta on. Ja siihen liittyen, itse asiassa: Se on kyllä täyttä paskapuhetta, että vapaaottelussa pääsee SM-mitaleille jos on aloittanut kamppailun aikuisiällä. Kyllä se paljon enemmän vaatii, ehkä jossain pikkuseuroissa joissa taso ei ole suuri voi tulla tällainen harhakuva.

No nyt kyllä tuli ihan täyttä paskaa. Kerroppa kuka suomalaisista vapaaottelun parhaista ottelijoista EI ole aloittanut lajia aikuisena?
 
Seuraavaksi referaattia isomusten matseista ja vähän mietteitä Lontoon judopeleistä yleensä, jos on matsit katsonut ja/tai ei jaksa lukea niin kannattaa hypätä suoraan yli :) Miesten plussassa voiton vei oletetusti Riner pitäen pettymykseksi jääneessä finaalissa venäläisen Mikhaylinin lähes koko ajan kädenmitan päässä. Riner on yksinkertaisesti ihan liian iso ja urheilullinen muiden voitettavaksi. Eestin Padar, Brasilian Silva ja Mikhaylin ovat kaikki jo itsessään aivan järkälemäisiä ilmestyksiä mutta jäävät silti kaikki Rinerin varjoon. Fransmanni hävisi menneellä olympiadilla yhden vaivaisen ottelun ja sitten Pekingin äijään onkin pakkautunut aika paljon tiukkaa lihaa. Tässäkin sarjassa Japani jäi ilman mitskua eikä kisojen kestomenestyjä Koreakaan päässyt mitalikantaan.

Naisten +78:ssa Tong Wen hävisi semarin ja murjoi tiensä pronssille melkein katkaisten vastustajansa käden samalla. Ensimmäinen hävitty matsi ties kuinka moneen vuoteen kiinalaiselle. Japanin Sugimoto hävisi finaalin Kuuban Idalysille melkoisessa grindausfinaalissa tuomariäänestyksellä. Kumpikin finalisti näytti kuitenkin läpi kisan parastaan ja esitti niin hyvää judoa kuin tässä sarjassa nyt ikinä on nähty. Pronssia vei myös britti Bryant, mikä yhdistettynä Gibbonsin yllätyshopeaan alemmassa sarjassa onkin varmasti piristysruiske saarivaltion judoskenelle kaikkien liittosotkujen (päävalmentajat erotettiin viimeisenä vuotena, oli riitaa harjoituskeskuksista, liiton pj White juuri ennen kisoja haukkui aivan käsittämättömällä tavalla kaikki urheilijat julkisesti) jälkeen.

Plussasarjojen matsit jakavat mielipiteet aika rajusti niin judo- kuin muunkin väestön keskuudessa. Kyseessähän on urheilun lisäksi tavallaan spektaakkeli kun ratkotaan absoluuttisesti ne kaikkein kovimmat ukot ja akat. Kieltämättä fiilis on välillä kun katsoisi jotain Priden kaltaista urheilutapahtumaa kun möröt vääntää keskenään ja Japanin ja Korean alimittaisten taistelunallejen kanssa. Itse en tästä huolimatta kummemmin välitä sillä nämä ovat isoilta osin juurikin sellaisia matseja joita täällä on kritisoitu. Eli siinä missä esim -90kg asti tapahtuu kaikkea jännää koko ajan vaikka se ehkä vaatiikin vähän harjaantumista niin jopa minun mielestäni plussat ovat "saatanallisen tylsää" katsottavaa sillä iso osa ajasta menee oikeasti seisomiseen. Hetkeäkään en epäile ettenkö kuolisi näiden käsittelyssä, mutta muita kuin isoja kisoja en jaksa plussaa oikein seurata.

Mitalitaulukko näyttää siis kärkipäässä pyjamapainin osalta tältä: 1.Venäjä, 2.Ranska, 3.E-Korea, 4.Japani. Kyseessä ensimmäiset kisat ikinä joissa Japani ei voita yhtään miesten sarjaa ja Ateenan murskavoitto kahdeksalla kultamitalilla on kuin muisto vain. E-Korean ohimeno on varmasti myös kuin suolaa haavoihin. Nähtäväksi jää tullaanko maassa päivittämään osin viime vuosikymmenille jääneitä harjoitusmetodeita. Tekniikkapuoli ja kilpailun taso on Japanissa maailman parasta, mutta kuten vapaaottelussakin on maassa jääty kärkipäässä hieman länsimaiden jalkoihin laji- ja fysiikkaharjoittelun toimivassa yhdistämisessä. Muista maista Hollannilla, Georgialla ja Kiinalla oli myös paukkuja parempaankin tulokseen mutta ruuti jäi hieman märäksi. Nyt kun mitalirohmu Japani ei ollut viemässä tilaa muilta niin onnistujiksi nousi useita maita mm juurikin Venäjä, Ranska, Kuuba, Brasilia ja hieman yllättäen ehkä USA. USAa lukuunottamatta kaikki kovia perinteikkäitä judomaita, mutta Olympialaisissa sivurooliin jääneitä.

/derail

Lajin kuin lajin harrastaja haluaa kuulla ensin propsien heiton omaan suuntaansa ennen kuin aletaan kritisoimaan. Jos internetteriin raapustelee mielipiteitään niin tuleeko yllätyksenä kenellekään että joku jolle kyse on sydäntä lähellä olevista asioista saattaa olla eri mieltä? Pysyn itse ihan suosiolla pois esim joukkuelajien keskustelualueilta sillä minulla ei ole mitään annettavaa niille. Rampelle iso kiitos asiallisesta vastauksesta myönnettävästi röyhkeäsävyiseen viestiin. Tartun kuitenkin muutamaan asiaan; vaikka on kyseessä vanha ja vakaa laji niin se ei tarkoita etteikö kehitystä tapahtuisi koko ajan. Se, onko perillä alati tapahtuvasta kehityksestä koko kansa vai vain ydinporukka onkin sitten eri asia olet siinä aivan oikeassa. Suomessa tästä voidaankiin "syyttää" lähinna suomalaisjudokoita. Toiseksi, muutaman viime vuoden SM-tuloslistoja selaillessani näkyy vapaaottelun puolella ihan kultamieskin vapaaottelun puolella jonka tiedän aloittaneen lajin vasta aikuisiässä. Judossa ei mitaleilla näytä olevan ainuttakaan ja raskaassakin vain pisteillä - vanhoja staroja toki pari jotka ovat tehneet paluun SM-kisoihin ilmeisesti kinkunsulattelu mielessään.

Näillä heikkotasoisilla referaateilla en toivo satuttaneeni kenenkään tunteita ja eihän näitä pakko ole lukea, Pakkis sattuu vain olemaan niin iso foorumi että mielestäni on väärin antaa tämän tason kisojen jäädä kokonaan muiden threadien varjoon. Täällä(kin) on niin paljon lurkkaajia että viestit koskevat myös heitä. Se siitä, tästä eteenpäin keskityn nauttimaan siitä kun miestä puristetaan päästä molskilla! :)
 
Hietaniemen facebook-sivulta!

"Rami on tänään tulessa klo 16.21. Vastassa Ranskan Melonin, jonka meriitteinä mm. MM-hopea, EM-pronssi ja Pekingin viitossija. Tsemppiä, Rami!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!​!!!!!!!

16.03 Jarkko Ala-huikku vs. Belmadani, FRA 60kg, matto A
16.21 Noumonvi Melonin, FRA vs. Rami Hietaniemi, 84kg, matto B"
 
Kettunen loukkaantui ennen skaboja, Hietaniemi sitten matolla. Mutta tappiollahan hän oli jo ennen kuin napsahti. Suomen huippu-urheilu on kyllä kaiken kaikkiaan sellaisessa aallonpohjassa että huh huh. Melko lailla kaikki menee päin persettä. No, ainoa suunta on ylöspäin. Mutta kyllä on Kojonkoskella ryhmineen työmaata edessä.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom