Oletko mieluummin vahva vai lihaksikas?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Topah
  • Aloitettu Aloitettu

Topah

Liittynyt
21.11.2005
Viestejä
559
Juu en oo 13v finninaamatrolli tms ja varmasti topikki alkuun kuulostaa aika naurettavalta, mutta tämmöinen kysymys tuli vaan mieleen ja haluaisin saada vastauksia.

Eli kun kerran harrastat puntillä käyntiä, niin varmasti tunnet itsesi vahvaksi ja tavoitteesi on tulla vahvaksi. Toinen päämäärä varmasti on parempi ulkonäkö lihaksien tullessa esiin.

Kuinka usein tunnet itsesi oikeasti vahvaksi ja liittyykö se vain numeroihin painopakassa, vai myös henkiseen vahvuuteen?

Onko kehitys tärkein asia ja silloin vain tunnet itsesi voimakkaaksi kun kehityt? Viekö kilpailutilanteet ilon harrastuksesta? Kumpi sinulla on tärkeämpää egopainot, vai symmetrinen lihaksikas kroppa ja miksi?

Mun mielestä ei numeroilla ole se suurin vaikutus treenauksessa, vaan oma henkinen tila. Pitää olla vahva henkisesti. Varsinkin harrastelijana voin näin miettiä. Itse aloittelevana toivoisin, että en myöhemmin joutuisi siihen tilaan, että kun nostan ennätyksen se ei enää tuo paljoakaan iloa vaan taas pitää pyrkiä hinnalla millä hyvänsä parempaan (noidankehä).

Jokainen treenikerta voi olla hieno kokemus. Itsellä ei ole tullut vielä semmoista tunnetta, että mun pitäisi verrata silmittömästi itseäni muihin salilla kävijöihin. Olen asettanut itselleni tavoitteet ja se ehkä motivoi eniten ja tietenkin, että naiset tykkää hyväkroppaisista miehistä. :) ! - sitä hyvää kroppaa ei vaan voi ostaa mistään, vaan pitää tehä hitosti hommia.

Toivoisin vaan, että en olisi sokea omalle kehitykselle ja osaisin nauttia jokaisesta hetkestä. Ei siitä mitään tule, jos asettaa jonkun tavoitteen, jonka saavutettuaan ei siltikään ole tyytyväinen. Joitakin tämän foorumin juttuja lukiessa tulee semmoinen kuva, että jotkut ottaa liiankin vakavasti asiat ja voi olla että se verisuoni katkeaa päästä ennenku pääsee sinne ultratavoitteeseensa.

Miten itse koet oman tilanteesi?
 
Itselle kelpaisi niin voima, kuin lihaskin. Tavallaan en halua niitä erotella, vaan treenata old schoolisti kumpaakin tavoitellen.

Hitaasti hyvää tulee, ei ole kiire mihinkään, drug-free. Toki pikku tavoitteiden asettelu on ok, muttei maailmoja kaada, vaik vituiks menisi.

Lihaa saa olla, ja mielellään niissä voimaakin. Omat heikkoudet/rajoitukset vaan pitää hyväksyä.
 
Lihasta haluan ja voimaa saa tulla siinä sivussa. Mutta jos pitäis valita otanko Branch Warrenin kropan nollavoimilla vai maailman kovimman yhteistuloksen vain hieman normaalia atleettisemmalla kropalla niin ottaisin ekan vaihtoehdon.
 
Voimaa, mutta ei egopainoilla, vaan aina hyvällä suoritustekniikalla.

Nykyään reeni on kumminkin huvikseen jumppailua. Varsinkin tavoitteellisuus, mutta myös motivaatio ovat aika matalalla. Kuhanpahan suunnilleen ylläpidän lihaskuntoani, siinä se. Eli ei ole ikinä ollut, eikä ole nytkään mitään ultratavoitteita, kunhan jumppaan ja heivaan rautaa.
 
Massaa! Voimaa!

Kun aloitin punttailun, taka-ajatuksenani oli tulla paremman näköiseksi tyttöjen takia. Nykyään punttailu on itsetarkoituksellista; En tavoittele sillä mitään muuta kuin menestystä punttailun alueella. Minua ei enää kiinnosta tyttöjen huomio, vaan ainoastaan paljonko rautaa nousee ja mitkä ympärysmitat ovat. Minusta on tullut body-munkki. :D

Jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten että "vuoden päästä olet 20 kiloa isompi, kaksi kertaa vahvempi ja 10 kertaa rumempi", olisin nauranut epäuskoisena. Mutta näin tämä maailma pyörii. Välillä tuppaa vauhtisokeus iskemään päälle ja tuntuu että peilistä tuijottaa sama vanha kynis. Silloin pitää ottaa itseään niskasta kiinni, vetäistä komea tuplat edestä pose, irvistää peilikuvalle ja kutsua itseään isoksi siaksi.

Tosipunttaajan elämä on sitä, että tasapainoillaan jatkuvasti tyytymättömyyden ja tyytyväisyyden, itseinhon ja itserakkauden, veitsenterällä...
 
Tomppa85 sanoi:
Välillä tuppaa vauhtisokeus iskemään päälle ja tuntuu että peilistä tuijottaa sama vanha kynis. Silloin pitää ottaa itseään niskasta kiinni, vetäistä komea tuplat edestä pose, irvistää peilikuvalle ja kutsua itseään isoksi siaksi.

Tosipunttaajan elämä on sitä, että tasapainoillaan jatkuvasti tyytymättömyyden ja tyytyväisyyden, itseinhon ja itserakkauden, veitsenterällä...
Click to expand...

Kyllä on jumalauta avatar ainesta, kiitän Tomppa85.

Aiheesta sen verran että lihaa pääosin tilattu, extrana voimaa. :D
 
Jos voi valita olisiko vahva vai lihaksikas, niin itse olisin mieluummin vahva.

Tämähän on vähän kuin kysymys, "haluatko näyttää kovalta, vai olla oikeasti kova" ;) Sama autojen kanssa. Mieluummin "oikeasti kova peli" vaikka vähän huonommankin näköisenä, kuin hienoksi tuunattu vakio 1.6nen.

Tietysti salihommissa tämä ei ole niin yksinkertaista. Hyvännäköinen kroppa nyt on tavikseen verrattuna aina vahva, ja oikeasti vahva kaveri on aina paremmannäköinen kuin tavis. Siksi tässä ei niin selkeästi voi nostaa toista tavoitetta toisen yläpuolelle.

Yksi syy siihen, miksi voima kuitenkin vie voiton tässä kahden hyvän valintatilanteessa, jossa kumpikin päämäärä on loppujen lopuksi hieno homma, on se, että voimaa on niin helppo mitata. Symmetriasta yms. voi väitellä ja arvailla loputtomiin, mutta voimaa voi mitata vaikka puolen kilon tarkkuudella, ja kehitys siten helposti seurattavissa. Jotain 1kg lihasmassan kasvua ei oikeasti voi nähdä mistään, ja peili valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Sieltä näkyy oma fiilis.
 
Haluaisin olla molempia mutta voima menee tällä hetkellä etusijalle.
Olen aika heikko suhteessa painooni, mutta suhde paranee pikku hiljaa.

Treenin jälkeinen, rennon energinen fiilis tuo aina valtavasti motivaatiota sekä se kun kuulee muiden ihmisten puhuvan tauoista, löysäilyistä, treenaamisen uudelleen aloittamisesta ja siitä kuinka harmittaa kun silloin vuosi pari sitten lakkasi kuntoilemasta. Silloin tuntee kuuluvansa johonkin omaan rotuunsa joka ei skippaa treenejä vaikka hieman laiskottaa tai "kun se lomakin alkaa" tms. :whip:
 
Pyh, sillä mitään väliä ole onko se auto tavallinen 1,3 nuhapumppu kuhan toimii ja näyttää hyvältä. ;)

Eli mulle on lihakset ehdottomasti voimaa tärkeämmät, mutta väkisinkin sitä voimaa ihan mukavasti tarttuu sivussa, eikä siitä todellakaan haittaa ole.

Toisaalta voisi olla mukavaa olla saatanan vahva kynäniska, kukaan ei tulisi koskaan töissä pyytämään kantamaan laatikoita tai siirtämään painavia esineitä. En mä nytkään väitä lihaksikas olevani, mutta erotun sentään treenaamattomasta taviksesta ja ihmiset mieltää että lihas=voima ja aina napsahtaa näitä "voimailunakkeja" töissä. Joskus tuo jaksoi jopa imarrella, nykyään lähinnä vituttaa. Pomolta kerran kysyinkin, että mitä tästä maksetaan ja se veti vain herneet nenäänsä. :D

Eipä tartte pelätä että naiset perään kuolaisi, mutta on se mukava kun voi olla suht tyytyväinen omaan kroppaansa ja että vaimo tykkää että on ees vähä ihaa luiden ympärillä. :)
 
Voima pelkän voiman takia on ehkä maailman turhin juttu. Voima on lähinnä välttämätön juttu lihasmassan kasvatuksessa.
 
mä haluun haukkaa että voi näytellä ja sitte penavoimaa että voi kehuskella :lol2: noei. kyllä se kaatuu tuonne lihasten puolelle koska lihaksikas kireä kroppa on näyttävä ja takuulla naistenki mieleen ;) mutta voimaa olisi tosiaan kiva saada myös lisää koska välistä tulee noita tuloskyselyjä ja ne ei mitään kovin häävejä ole edes kyniksien mieleen vielä :wall:
 
Kysymyksen voisi asetella toisinkin päin, eli

1.Kuihtuisitko vahvaksi kynikseksi,

vai

2.Olisitko "heikko", mutta hyvällä kropalla.

Aika vaikea kysymys, kun tuota aloin ajattelemaan. Vois olla egon päälle salilla, kun ois mieletön kaappi, mutta painot ei nousis mihinkään. Biitsillä taas toisin päin. Ei ne naiset kysy penkkitulosta, kun ne kroppaa kattelee ja tuskin kattelee jotain puolluurankoa.

Vaihtoehto 2 on kuitenkin minulle mieluisampi, koska joudun muutenkin kikkailemaan välillä pienillä painolla olkapääkipujen takia. Asiaan osaa jo suhtautua huumorilla ja järjellä. Ei tässä salikavereita varten treenata. Penkkitulokset voi sitten vaikka valehdella. HAHAHAH!!! :D Penkkiä tosin turha vielä tehdä näillä olkapäillä.
 
Originally posted By Hulkki
Voima pelkän voiman takia on ehkä maailman turhin juttu. Voima on lähinnä välttämätön juttu lihasmassan kasvatuksessa.
Click to expand...

Voiko kysyä mitä hyötyä siitä massasta on?

Kysyn vaan ihan sen takia kun itselleni voimasta on joskus ollut joskus jopa hyötyä, mutta massasta ei koskaan. Eipä silti, kumpaakaan mulla ei ole kovin paljon ollut.

Niin ja jos vielä vastais kysymykseen. Terveys on tärkeintä. Sit suorituskyky. Ulkonäöllä ei ole hevon paskan väliä. Ulkonäöllä oli merkitystä nuorempana, mutta enää se ei todellakaan riitä motivaatioksi minkään sortin harrastamiseen.

Niin, ja naisia oli ihan yhtä paljon 70-kilosena kuin näin 85-kilosena:) .
 
Minä arvostan kestävyystyyppistä voimaa. Tavoitteena on olla vielä 70-vuotiaana teräsvaari joka pystyy hiihtämään talvella laturetken ja kesällä patikoimaan lakkasuolla.
 
ei voi mitenkään olla vahva ilman lihaksia,katsokaapa nyt voimanostajia tai vahvamies kisaajia,kyllä ne on livenä armottoman kokoisia,itse en kyllä halua enkä voi olla lihaksikas,mutta heikko,ei lainkaan mahdollista!!
jos on vahva,on myös oltava sen näköinen!
 
voimaa haetaan, lihasta tulee lähinnä sivutuotteena, tosin ei mitään sitä vastaankaan ole. voima kuitenkin etusijalla.
 
Back
Ylös Bottom