Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Autot tehdään kuitenkin mahdollisimman hyviksi uutena ostajaa varten eikä sitä köyhää, joka lopulta ostaa sen auton halvalla 200tkm ajettuna ja ajaa sen loppuun. Siltä kantilta se 150tkm huoletonta kilsaa on ihan järkevä tavoite, että eka omistaja saa vehkeestä vielä vaihtoarvoa vaihtaessaan taas uuteen ja sen pidemmälle ei valmistajan juuri tarvitse miettiä.
#kestävänkehityksenpuolesta
Mutta eihän se eka omistaja saa siitä 200 tuhatta ajetusta autosta samaa vaihtoarvoa, kuin saisi, jos kaikki tietäis että se kestää ilman isompia remppoja puoli miljoonaa. Ku nyt kaikki tietää, että älä osta sitä, tässä vaiheessa tulee ne kaikki kalliit ongelmat.
Noiden vanhojen autojen kuuluisa kestävyyskin oli osittain sitä, että yksinkertaista tekniikkaa oli helpompi korjata ja tekohengittää mahdollisimman pitkälle eikä sitä, että ne 400 tkm olisivat olleet huolto- ja korjausvapaita.
Nimenomaan huoltovapaita ne eivät ole. Niinku eivät ole nykyautotkaan, vaikka valmistajat muuta väittävät. Esimerkki, bemmillä surullisen kuuluisa katkeava jakoketju vauhtipyörän päässä, pohjalle tippuessaan tuhoaa hammasrattaan joka on koneistettu kampiakseliin. Myyjän ohje ongelman välttämiseen "vaihda öljyt kymppitonnin välein, vaikka ohjekirjassa sanotaankin 50 000". Nuo huoltovälit on hulluja. Valmistajan ratkaisuhan tähän oli, että tehdään sinne perinteinen vaihdettava hammaspyörä, niin täystuhon ja auton paalauksen sijaan selvitään tonnin osa- ja viidentonnin työlaskulla.

Tiedän useita täälläkin mainittuja vanhempia perus bensacorollia, joiden ensimmäinen varsinainen korjaus on ollut kampiakselin stefojen vaihto vähän päälle 300 tuhannessa. Siihen asti menty öljyjä, suodattimia, jarrupaloja ja levyjä vaihdellen, eli autoa huoltaen.
Osittain kanssasi samaa mieltä, mutta mielestäni tässä ei suinkaan ole koko totuus. Minäpä perustelen näkemykseni aloittaen tästä:


Kyllä, olivat tekniikaltaan yksinkertaisempia, helpompia korjata - sekä tietyiltä osin vähemmän vikaantumisherkkiä. Mutta uusissa autoissa on myöskin monia osia kevennetty ja materiaalivahvuuksia ohennettu. Syynä osittain vähäpäästöisyys ja tietysti myös kustannukset. Ei ole todellakaan tehty kestämään. Esimerkkinä monenkin automerkin moottorien jakopääongelmat, joita pahimmillaan tulee melkoisen pienillä kilometreillä.
Nämä jakopäät juurikin. Ketjut on kevennetty olemattoman ohuiksi, remmit pyörii öljyssä, ja ennenkaikkea isoimpana kiristimet toimii öljynpaineella ja öljynpaine pudotetaan sähköventtiilillä ohjaamalla tyhjäkäynnillä olemattomaan päästöjen alentamiseksi mitättömän vähän. Sitte ihmetellään ku ketju rallattaa tai remmi hyppii.
Vaan kun ei ne tahdo kestää sinnekään saakka. Varsinkin jos laajennetaan hieman moottorien ulkopuolelle. Esimerkkinä muutaman ns. premium merkin (en tarkoituksella ala merkkejä nimeämään, ettei tämä mene täydeksi autovänkäämiseksi offarin puolella) alustan osat. Kokemusta on lähipiiristä, kun osia joudutaan vaihtamaan 20 - 30 tuhannen km paikkeilla. Pitäisi hieman pidemmälle kestää. Eli on käytännössä tehty kestämään juuri sen kahden vuoden takuun ajan. Minkä jälkeen kustannukset siirtyvät omistajalle.
Jep, tämäpä juuri. Monen muunkin laitteen puolelta tuttu asia. Nämä (käsittämättömän kalliiksi hinnoitellut, en ymmärrä miten tavallisilla duunareilla on varaa ostaa uusia autoja, edes niitä perus) myybtihinnat on kilpailtu niin pienikatteisiksi, että valmistajienkin pitää tehdä se tulos sieltä "jälkimarkkinoinnista" (vtu mikä termi) eli varaosamyynnistä.
Eli ei puhuta mistään autojen loppuunajamisesta. No, jotkuthan toki vaihtavat autoa heti takuuajan päättyessä - mutta toinen omistaja arvelee saavansa noilla kilometreillä auton, mihin ei tarvitse heti alkaa remontteja tekemään.
Aikanaan saattoi luottaakin arveluunsa, nykyään ei kyllä. Yhtäaikaa puhutaan kestävästä kehityksestä ja muutetaan ennen kestäviksi tehtyjä laitteita kertakäyttökamaksi.
Kyllähän tähän syyt ovat tietysti ilmeiset. Mieluummin autonvalmistajat tietysti myyvät uusia autoja - sekä hyvän hintaisia varaosia käytettyihin. Ei ole liiketoiminnan kannalta järkevää tehdä autoista liian kestäviä. Itse en vaan tällaisesta kertakäyttö-mentaliteetista pidä. Ja omat ostopäätökseni teenkin tältä pohjalta
Näin täälläkin.
 
Suomen oloissa puolen miljoonan kone menisi usein hukkaan, kun kori happanee ympäriltä.
Korroosiosuojaukseenkin on monenlaisia konsteja niin valmistus- kuin ylläpitovaiheessa. Mutta vaikka koria kehuttaisiin sinkityksi, sinkin määrä pidetään ihan minimissä a) kustannus ja b) painosyistä. Ja sen sijaan, että se paksu sinkkikerros suojattaisiin kunnon massoilla, joiden vaurioita ja poiskulumista huolloissa olisi helppo seurata ja fiksailla, se seitinohut sinkkikerros suojataan yhtäohuella maalikerroksella ja ne rakenteet verhotaan ilmanvastuksen pienentämiseksi repullisella muoviosia, jotka istuvat paikoilleen sen verran huonosti ja ovat sen verran reikäisiä, että suolarapapaska pääsee kyllä sinne taakse muhimaan muttei ikinä pois, ei edes kunnolla kuivumaan normaalikäytössä.
 
Ei hitto! Lehdessä oli juttua jostain keksitahnasta. Millä maustetaan laskiaispulla (ei! Vain mantelimassa).

Puuron maustaminen kuitenkin myös mainittu. No, ostosautomaatti (=vaimo, älkää kertoko, että sanoin näin) tilasi tota.

Ja nam!! Kaurapuuro, lusikallinen tota keksitöhnöä ja voisilmä. Kyllä on hyvää.
 
Lakkoviikko yms niin menin vittuillakseni tänäänki töihin. Tajunnu, että minun mielestä palkkaa saa lisää parhaiten kun ottaa henkilökohtaisesti asiakseen tehdä vitun hyvää duunia ja kehittää osaamistaan ja pyytää lisää vastuuta ynnä muuta. Tajunnu myös, että ei kiinnosta vittuakaan mitä kaveri vieressä tienaa niin en jää yhteisen hyvän takia kotiin jos töitä on. Vaikka tekis tismalleen samaa työtä niin ei kaikkien työ oo silti samanarvoista, toinen tekee enemmän ja paremmin ja laajemmin.
Mulla on tässä asiassa ajatukset muuttuneet iän myötä. Aloittelin työelämää IT-alalla. Nuorena miehenä ajattelin, että jokainen on oman onnensa seppä. Minä rakennan uraa, haalin vastuuta ja kehitän omaa palkkaani. Vain taivas on rajana. Bueno. Nykyään olen sitten toisella alalla, jossa tekeminen on aivan erilaista. Siinä missä IT-ala imi fiksuimmat niin täällä on ne muut. Erona on myös se, että IT-alaa ei välttämättä tarvita elämiseen. Nämä sektorit, jotka oli olemassa jo paljon ennen tietokoneen keksimistä pyörittää yhteiskunnan perustarpeita. Täällä ei ole rajana taivas vaan taulukot. Tämä on kuitenkin mielestäni aivan OK, koska olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka käy vain töissä ilman kunnianhimoa. Tämä jengi pyörittää perustylsiä tehtäviä sillä välin, kun Rovion sankarit koodaa pelejä tai Liigan ammattikiekkoilijat kamppailee mestaruuksista. Jos näiden tylsien sektorien palkka tippuu niin alas, ettei sillä elä, ratkaisu ei ole se, että näiden alojen ihmiset tsemppaavat ja kouluttautuvat koodaamaan. Ensinnäkin nämä tylsät hommat pitää vaan tehdä, että maailma pyörii. Toiseksi suuri osa ihmisistä ei ole kognitiivisesti tarpeeksi lahjakkaita koodaamaan. Jos kaikki pystyisi koodaamaan niin koodaamisesta tienaisi tietenkin yhtä huonosti kuin kaupan kassalla tienaa. IT-kuplasta lähdettyäni olen monesti ollut suorastaan järkyttynyt huomatessani mitä kaikkea leipä tosiaan elättää. Näissä mun hommissa vastuun ottaminen ei tuo lisää palkkaa ellei ota samalla ylennystä. Minä pyrin parhaani tekemään vain 40h työtä viikossa, että olisin läsnä perheelleni. Väitän olevani arvokkaampi pelaaja kuin moni kolleega samassa palkkaluokassa, mutta tätä ei voi muuttaa rahaksi. Nähdäkseni mielekkyys työhön tulee sinällään siitä, että tekee sen hyvin. Palkan täytyy olla riittävä, että sillä elää. Mun pomo on sinkku ja tekee varmaan parhaillaan 60h viikkoja. Mulla riittäs rahkeet ihan hyvin sen hommiin, mutta en ole valmis ottamaan vastuuta harteilleni niin pitkään kuin mulla on perhe kotona. En itsekään kuulu liittoon, mutta ymmärrän hyvin, että näiden tylsien sektorien palkkataulukoista täytyy jonkun huolehtia. Muuten päädytään tilanteeseen, jossa suuri osa maan hiljaisista ei elä yhdellä palkkatyöllä.
 
#kestävänkehityksenpuolesta
Mutta eihän se eka omistaja saa siitä 200 tuhatta ajetusta autosta samaa vaihtoarvoa, kuin saisi, jos kaikki tietäis että se kestää ilman isompia remppoja puoli miljoonaa.

Harva ostaa nykyään uutta autoa kymmenen vuoden tähtäimellä vaan uuden ostajat vaihtavat autoa niin tiiviisti, että seuraava omistajakin saa auton yleensä vielä vähän ajettuna. Ennen oli yleisempää ostaa uusi auto ajatuksella hoitaa sitä hyvin ja ajaa sillä kymmenen vuotta, mutta kuten itsekin totesit, harva perusduunari pystyy enää ostamaan uutta autoa ja rahamiehet eivät samaa autoa pitkään pidä.

Noin muuten en ole sinunkaan kanssasi tässä asiatasolla eri mieltä juuri mistään, kunhan totean että minun mielestäni myös polttoainetaloudella, päästöillä ja turvallisuudella on ihan merkittävä osa elinkaarikustannuksissa eivätkä ne ole pikkujuttuja, joille voisi viitata suunnittelupöydällä kintaalla ja palata vaikka työntötankokoneisiin, että loppuisivat jakopääongelmat kerralla.

Hallittu elinkaari ja suunniteltu kestoikä on kuitenkin yksi asia ja suunnitteluvirheet, jotka räjäyttävät moottoreita aikoja ennen sitä mitoitettua kestoikää, ovat toinen asia. Nämä nykyajan sutta ja sekundaa olevat jakopäät ennenaikaisesti venyvine ketjuineen ja öljyssä uivine remmeineen kuuluvat suoraan jälkimmäiseen kategoriaan.
 
Mulla on tässä asiassa ajatukset muuttuneet iän myötä. Aloittelin työelämää IT-alalla. Nuorena miehenä ajattelin, että jokainen on oman onnensa seppä. Minä rakennan uraa, haalin vastuuta ja kehitän omaa palkkaani. Vain taivas on rajana. Bueno. Nykyään olen sitten toisella alalla, jossa tekeminen on aivan erilaista. Siinä missä IT-ala imi fiksuimmat niin täällä on ne muut. Erona on myös se, että IT-alaa ei välttämättä tarvita elämiseen. Nämä sektorit, jotka oli olemassa jo paljon ennen tietokoneen keksimistä pyörittää yhteiskunnan perustarpeita. Täällä ei ole rajana taivas vaan taulukot. Tämä on kuitenkin mielestäni aivan OK, koska olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka käy vain töissä ilman kunnianhimoa. Tämä jengi pyörittää perustylsiä tehtäviä sillä välin, kun Rovion sankarit koodaa pelejä tai Liigan ammattikiekkoilijat kamppailee mestaruuksista. Jos näiden tylsien sektorien palkka tippuu niin alas, ettei sillä elä, ratkaisu ei ole se, että näiden alojen ihmiset tsemppaavat ja kouluttautuvat koodaamaan. Ensinnäkin nämä tylsät hommat pitää vaan tehdä, että maailma pyörii. Toiseksi suuri osa ihmisistä ei ole kognitiivisesti tarpeeksi lahjakkaita koodaamaan. Jos kaikki pystyisi koodaamaan niin koodaamisesta tienaisi tietenkin yhtä huonosti kuin kaupan kassalla tienaa. IT-kuplasta lähdettyäni olen monesti ollut suorastaan järkyttynyt huomatessani mitä kaikkea leipä tosiaan elättää. Näissä mun hommissa vastuun ottaminen ei tuo lisää palkkaa ellei ota samalla ylennystä. Minä pyrin parhaani tekemään vain 40h työtä viikossa, että olisin läsnä perheelleni. Väitän olevani arvokkaampi pelaaja kuin moni kolleega samassa palkkaluokassa, mutta tätä ei voi muuttaa rahaksi. Nähdäkseni mielekkyys työhön tulee sinällään siitä, että tekee sen hyvin. Palkan täytyy olla riittävä, että sillä elää. Mun pomo on sinkku ja tekee varmaan parhaillaan 60h viikkoja. Mulla riittäs rahkeet ihan hyvin sen hommiin, mutta en ole valmis ottamaan vastuuta harteilleni niin pitkään kuin mulla on perhe kotona. En itsekään kuulu liittoon, mutta ymmärrän hyvin, että näiden tylsien sektorien palkkataulukoista täytyy jonkun huolehtia. Muuten päädytään tilanteeseen, jossa suuri osa maan hiljaisista ei elä yhdellä palkkatyöllä.
Samanlaista työtä minäkin teen, ja oon tehnyt ison osan elämästäni samanlaisten kunnianhimottomien tuulipukuihmisten kans. Olen/olin itekin semmoinen pitkän aikaa mutta en vaan millään istu siihen muottiin. Työn näköalattomuus ja viikosta toiseen itseään toistava kaava alkaa menemään mun sietokyvyn yli. Mikään työssä ei oo haastavaa, mikään ei oo palkitsevaa, missään ei voi enää parantaa ja vaikka teen työni kuinka hyvin ja paremmin kuin muut, kukaan ei sitä huomaa ja itelläkin tulee olo, että vaikka tein parhaani töissä se oli silti maksimissaan 10% siitä potentiaalista minkä pystyisin antamaan. Se käyttämätön 90% alkaa jo valvottamaan mua öisin joten on aika tehdä muutoksia. En ala koodaamaan, mutta haalin mahdollisimman paljon suorittavaa osaamista johon kuuluu jo pieni määrä ns tietotyötä seuraavaksi ja yritän ponnistaa ylöspäin kohti vastuita ja vaikeuksia. Omassa firmassa taulukko määrää myös palkan määrän aika pitkälle, mutta se taulukon huippu olis jo niin valtava parannus nykyiseen nähden että se on riittävän lähellä taivasta hetkeksi. Puhuin tästä just pomolle pari viikkoa sitten melkeenpä yhtä suoraan ja kevään mittaan on muutoksia odotettavissa.
 

Pure Creatine 300 g -25%

Puhdaslaatuinen kreatiinimonohydraatti

14,90€
Toki tuosta samaa mieltä, että suorittavien töiden palkkaa ei voi olla liian pitkään korottamatta tai jossain kohtaa se homma käy ihan mielettömäksi jos palkka ei riitä elämiseen. Onhan se kaikkien etu, että jokaisella työssäkäyvällä ihmisellä olis ylimääräistä rahaa tuhlattavaksi asti.
 
Ei hitto! Lehdessä oli juttua jostain keksitahnasta. Millä maustetaan laskiaispulla (ei! Vain mantelimassa).

Puuron maustaminen kuitenkin myös mainittu. No, ostosautomaatti (=vaimo, älkää kertoko, että sanoin näin) tilasi tota.

Ja nam!! Kaurapuuro, lusikallinen tota keksitöhnöä ja voisilmä. Kyllä on hyvää.

Tuo varmaan se vanha amerikkalainen keksintö cookie dough, tai siis heikäläisittäin vanha keksintö myydä piparitaikinaa syötäväksi sellaisenaan. Parempaahan se on kuin ne valmiit kuivat piparit..
 
Onnellisimpia hetkiä työelämässäni ovat olleet ne, kun kontillani olen tonkinut obduktiosalin tukkeutuneesta lattiakaivosta pois hiuksia, pientä kudosjätettä ja jotain muuta, mistä en halua tarkemmin tietää, tai olen pessyt kylmäsälytystiloista pois nesteitä, jotka sinne olivat viikonlopun aikana valuneet asiakkaista, koska teknisen vian vuoksi ko säilytystilan lämpötila oli päässyt nousemaan turhan korkeaksi. Siinä tiesi suorittavansa merkittävää työtä, jonka lopputulosta pääsi ihailemaan - ja tiesin tekeväni sen työn hemmetin hyvin paikassa, johon oli ollut vaikeaa saada pysyvää työntekijää. Sitä tunnetta minulla on ikävä.
Oliko palkka oikeassa suhteessa työn haasteisiin ja rasittavuuteen? Ei. Ilman siivousalan työn suorittamista sairaalan toiminta kriisiytyisi muutamassa tunnissa. Tulisipa se päivä, kun laitoshuoltajat aloittaisivat valtakunnallisen lakon. Paskaan hukkuminen tapahtuisi nopeasti. Yhteiskunnassa tehdään äärettömän paljon työtä, joka ei näy mitenkään, mutta minkä tekemättä jättäminen tekisi arkisen elämän mahdottomaksi.

Toisia mieleenpainuneita onnenhetkiä töissä olivat ne, kun rasittavaa asiakasta roudatessa huomasi sopivan hissikuilun...
 
Minä kävin äsken kiristämässä muttereita. Oli kuningaspultit päässeet löysälle. Kohta seuraa liikelounas Mäkkärissä. Maltsun varastomiehen hommat vois olla kova. Kerkeääkö siinä vahtaamaan kynttilöitä samalla? Se vakanssi taisi olla kyllä varattu jollekin isopoviselle.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom