Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Laitoin roskiin vanhoja valokuviakin. Ei niitä kuitenkaan kukaan katsele ja muistele, .

Sylvi on yleensä fiksu ihminen, mutta hölmöilee nyt. Vanhat valokuvat ovat itsessään otoksia mikrohistoriasta, ihmisistä, tilanteista, ja itse ihailen vanhoja kuvia aina, vaikka tilanteita tai ihmisiä ei edes tietäisi. Ne ovat pala ollutta elämää ja parhaimmillaan taidetta. Ja tuhottua kuvaa ei enää ikinä saa takaisin.

Ei vaimon 1900-luvun alussa perheettömänä kuollut muutaman sukupolven takainen isosetäkään olisi silloin arvannut, että kun hänen valokuviaan selataan yli 100 vuotta myöhemmin, niin hänen mukaansa nimetään kissa, koska muuan no-body keksi, että hienoja viiksiä ja hienoa nimeä pitää jotenkin kunnioittaa. Niin voi käydä vielä Sylvillekin, kun säästää ne valokuvat.
 
mikä tämä on?
Tuosta tais saada sen kuvan, että mun mielestä ois joku yks oikea irkkuviski irkkukahviin, mutta "se" viittas vaan aikaisempaan irkkukahvikeskusteluun. Ite ostaisin Jamesonia, osittain nostalgiasyistä, mutta sillä tulee ainakin hyvää, kun muutkin ainekset on kohdallaan ja osaa tehdä suunnilleen oikein. Meillä oli pubissa Jameson sopimusviskinä ja siihen noita irkkukahvejakin varmaan joitain satoja väänsi.

Mut ihan vastaavasti toimii Tullamoret, Bushmillsit yms. peruslaadukkaat irkkublendit (ei ruisviskit), kunhan ei ole mitään bourboneita saatika savuisia skotteja, joiden kanssa ei maistu sit kyllä oikealle.
 
hienoja viiksiä ja hienoa nimeä pitää jotenkin kunnioittaa. Niin voi käydä vielä Sylvillekin,

😳 toivottavasti en koskaan dementoidu niin, etten ymmärrä ajella parta- ja viiksikarvoja pois.

Sekä minä että veljeni ollaan lapsettomia sinkkuja, joten ei ole mitään jälkipolvea, jolle jättää valokuvia. Serkkuihin ja serkkujen lapsiin/lapsenlapsiin ei ole mitään yhteyttä.
Valokuvat menee kaatopaikalle viimeistään sitten, kun arkussa maataan. Meidän perheen historia ja sukulinja loppuu siihen.

Vanhat valokuvat on toki hienoja. Äiti otti mummon ja ukin jäämistöstä joitakin itselleen - juuri näitä lähes tuntemattomia kauan sitten eläneitä sukulaisia.
 
Aloin miettimään asiaa, niin 3/4 tuntemistani pitkän linjan kasvissyöjistä valittelee selittämätöntä väsymystä ja huonoa olo. Se neljäs ei ole puhtaasti kasvissyöjä ja syö vähintäänkin kalaa muutaman kerran viikossa. Lääketieteelliseksi tilastoksi aineisto on rajallinen, mutta geneettisesti sekasyöjäksi sopeutuneen apinalajin tuskin on terveellistä syödä pelkkiä kasvikunnan tuotteita pidemmän aikaa. Vaikka maitotuotteilla täydentäisikin.
Noilla on keskenään tekemistä todennäköisesti yhtä paljon, kuin jäätelön syönnillä ja hukkumiskuolemilla. 🤔 Molemmissa on tilastollinen piikki samanaikaisesti, ilman syy-seuraussuhdetta.
 
😳 toivottavasti en koskaan dementoidu niin, etten ymmärrä ajella parta- ja viiksikarvoja pois.

🤣
Sekä minä että veljeni ollaan lapsettomia sinkkuja, joten ei ole mitään jälkipolvea, jolle jättää valokuvia. Serkkuihin ja serkkujen lapsiin/lapsenlapsiin ei ole mitään yhteyttä.
Valokuvat menee kaatopaikalle viimeistään sitten, kun arkussa maataan. Meidän perheen historia ja sukulinja loppuu siihen.
No, itse en ole sinkku mutta lapseton kyllä ja ainoa veli ei ole edes hengissä joten ymmärrän kyllä. Ainoa ero on siinä, että aion koko valokuvakokoelmani, jossa on vanhempien jäljiltä myös vähän esipolviakin, toimittaa joskus aikanaan jonnekin kaukaisempaan päähän sukua vaikka sitten postipakettina saatteella että tehkää mitä haluatte ja polttakaa jos ei kiinnosta. Sama sitten minulle, mutta itse en ole se joka tuonkaan vertaa paloja menneisyyden elämästä tuhoaisi. Tai jos tulee äkkilähtö enkä ehdi laatikkoa pistää eteenpäin, niin sittenkin sille tapahtuu mitä tapahtuu enkä minä ole se, joka kokoelman hävittäisi. Filosofinen periaate, vaikka suurella todennäköisyydellä se kaatopaikka on lopulta toteutuva skenaario täälläkin.
 
Noiden valokuvien oheen kannattas yrittää selvittää ketä ne esittävät ja merkitä ylös. Ne aukeaa ihmisille paremmin kun kuvan vieressä on tieto että tässä on Eino setä joka kaatui talvisodassa.

Suvussa saattaa joku jopa innostua tekemään sukuselvitystä, siinähän olis hienoa ku olis isoisoäidistä oiken kuvakin
 
Viimeksi muokattu:
Kahvi, kaurapuuro ja kone auki.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom