- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 18 744
Vuokrakämpässähän positiivista, että niistä pääsee aina suht nopsaan veks ellet nyt tehny jotain vuoden kahden määräaikaista sopimusta. Muuttaminen ja kamojen kanto nyt aina vituttaa, mutta siitäkin selviää vaikka rahalla, jos ei ite huvita kantaa.Tuli muutettua uuteen asuntoon. Vuokra nousi aika paljon, mutta nyt uusi ja viihtyisä kaksio. Aiempi oli homeinen pikkuyksiö. En tiedä, mutta kaduttaa nyt tämäkin aika paljon. Asunto on kiva, mutta sijainti aika huono ja rahaa palaa nyt enemmän. Työmatka piteni muutaman minuutin, muttei toki sen enempää. Kauppa kaukana ja salikin tulee nyt vaihtumaan.
Tuli tämäkin päätös tehtyä aika impulsiivisesti pari kuukautta sitten. En ymmärrä miksei ihminen opi koskaan ajattelemaan. Aika kova muutosahdistus iski jälleen. Ei pitäisi tehdä päätöksiä tässä tilassa, missä nyt olen. Alamäkeni alkoi siis tuosta irtisanoutumisesta alkuvuodesta. Sen jälkeen menty alamäkeä ja melko lujaa. Tärkeintä nyt kaiketi olisi yrittää rauhoittaa oma mieli. Ruokaa on jääkaapissa, rahaa riittävästi, vakituinen työ ja elämässä kaikki periaatteessa ihan okei.
Itekseen asuvana sijainti kyllä aikanaan ihan ykkönen, kun kämppää katoin. Tein siihen aikaan vielä baarihommia ja ei ois tullu mitään, jos ois pitäny aamuyöstä duunien jälkeen lähteä raahaan itteensä toiselle puolelle kaupunkia. Versus puolitoista korttelia, mikä meni vaikka ryömien, jos otti pari rentouttavaa töiden päälle. Salikin oli suunnilleen kadun toisella puolella, kun salilla vielä aktiivisemmin ramppas, niin ei jääny sinnekään menemättä sen vuoksi, että ois liian hankala lähteä.
Mut kyllä tuo tilakin itelle viihtyvyyttä nostaa. Ei kaadu niin helpolla seinät päälle, kun kääntyilee siinä samassa yksiössä versus tilava kaksio, johon pystyy jo rakentamaan paremmin vaikka ny etätyöpistettä, oleskelutilaa, makkari on erikseen jne. Tilava keittiökin kannustaa ainakin itellä paremmin sapuskan tekoon kuin joku yksiöiden pieni keittonurkkaus, jossa mahdu tekeen mitään.