Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Se tässä vaan, kun tuo edellinen työ oli oikeasti muuten todella mielekästä. En usko, että yhtä leppoisia ja samalla myös sopivaa virikettä sekä monipuolisuutta tarjoavia paikkoja kovin helpolla löytyy. Nyt muutenkin vähän heikot ajat hakea töitä. Se tässä eniten syö, että takertui liikaa tuohon yhteen asiaan, mikä otti päähän eli esimies. Toki kyseessä on siis oikeasti suoraan sanottuna aika kamala persoona toisinaan, ja moni muu hänen takiaan lähtenyt. Jotenkin sokaistuin täysin kaikelta muulta ja halusin vain päästä pois hänen kynsistään. Jälkikäteen vasta iskee tuo menetyksen tuska.
Tuohan nyt kuulostaa samalta kuin kaikin puolin ihana puoliso, joka välillä lyö.

Onhan esimies nyt ihan helvetin iso tekijä työviihtyvyydessä, oikein teit kun läksit. Olettaen ettei ole toivoa saada pomolle potkuja.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ja ei perusmuotoisessa turselissa mitään nettihistoriaa kaivella, vaikken palkkaiskaan Siciä mihinkään tietäen ton kirjoitteluhistorian :D

Rikoshistoria ja venäjän sidonnaisuudet, varsinkin tuo jälkimmäinen lienee nykyään niitä, joilla tuo turseli voi tulla bumerangina takas.

Jos Venäjän sidonnaisuuksista puhutaan, niin sittenhän minä olisin viestihistorian perusteella erinomainen valinta.
 
Suorat alaiset vähenisivät 13 > 5, mutta kokonaisuudessaan tiimi siis kasvaisi. Ja nautin juurikin esihenkilöydestä (onko toi sana).
Sittenhän tuo on selvä homma, laput vetämään. Eiköhän firman sisällä arvosteta, jos palaa vakavan sairauden jälkeen töihin ja esittää mielenkiintoa vaativampaan tehtävään.
 
Kyllä näissä vanhoissa leffoissa oli vaan soundtrackitkin kunnollisia. Tässä tuon Arskan Running Manin lopputeksteistä:




Mietinkin, miten kuulosti laulaja niin tutulta, mutta John Parr:han se oli. Miehellä ainakin yks toinenkin isompi leffatunnarihitti (Man In Motion).
 
Tuohan nyt kuulostaa samalta kuin kaikin puolin ihana puoliso, joka välillä lyö.

Onhan esimies nyt ihan helvetin iso tekijä työviihtyvyydessä, oikein teit kun läksit. Olettaen ettei ole toivoa saada pomolle potkuja.
Jep, tuotahan se oli. Hyvä ja mielekäs työ, mutta joku kävi aina pudottamassa miehen kanveesiin. Tein toki itse virheitä työssäni (kaikki tekee), mutta tuo hänen tyylinsä nolata julkisesti ja antaa palaute huutamalla/vittuilemalla/lyttäämällä tuntui kieltämättä pahalta. Sen verran täytyy itseensä mennä, että otin tuon liikaa itseeni, vaikka oli toisinaan aika henkilökohtaista. Työelämässä tulee aina vittumaisia ihmisiä vastaan, ja oikea tapa on lakata välittämästä tai puuttua hanakasti käytökseen. Tässä toki tilanne oli haastava kun kyseessä toimipisteen ylin henkilö. Silti olisi pitänyt lakata välittämästä tai lähteä viemään asiaa ylöspäin, eikä menettää hyvää työpaikkaa tuon vuoksi.

Minun lähtöni jälkeen asiaa on kuulemma viety eteenpäin, kun kävin HR:lle lähtöni yhteydessä asiasta mainitsemassa. Tuskinpa tuon käytös paljoa ikinä muuttuu.

Joo, tässä mun tapauksessa on kyse paljolti muustakin, kuin työpaikan vaihdoksesta. Eniten harmittaa, kun tuli lähdettyä äkkipikaisesti ja tehtyä se päätös tunteella. En haistattanut vittuja, enkä ihan kaikkia syitä tuolle esihenkilölle kertonut suoraan, mutta tosiaan ei taida olla paluuta enää. Tuo tietynlainen kasvojen menetys on se pahin ja katumus omasta toiminnasta tuossa tilanteessa. Olin kyllä aika sekaisin tuolloin ja varmaan jonkinasteinen masennus päällä. Kyllähän se vaikutti itsetuntoon, kun on pitkään poljettuna alaspäin. Ei vain ikinä saisi välittää siitä mitä muut sanoo tai ajattelee, vaan luottaa itseensä. Paskaa tulee aina työelämässä niskaan, enkä mä siitä hetkahda liikaa, mutta jotenkin tuo kaikki oli siinä tilanteessa liikaa omalle yliajatteluun taipuvalle mielelle. Raskas tilanne ylipäätään kun oma esihenkilö on tavallaan pahin vihollinen.

Työ on vaan työtä ja ainahan se on enimmäkseen paskaa. Se syö eniten, että olen usean vuoden saanut tehdä suht mielekästä työtä ja sitten vaihtanut omasta tahdosta huonompaan. Ei ole osannut arvostaa tarpeeksi sitä tilaa, kun menee mielellään töihin ja työ on mielekästä. Noh, nyt tuli pieni takaisku, mutta ei tässä hätää ole ja liikaa kyllä paisuttelen omia ongelmia. Nykyinen työ on kuitenkin aika stressitöntä, lähinnä vaan tappavan tylsää ja puuduttavaa tietokoneella istumista. Sitähän se tietysti suurimmalla osalla on.
 
oikea tapa on lakata välittämästä

Millä tavalla tämä on oikea? Kuka on sinulle kertonut, että tämä on oikea tapa? Onko "välittämisen lakkaaminen" mielestäsi jotain keskeistä ihmisyydessä? Uskotko, että ihmiset ylipäänsä vain jotenkin päättävät lakata välittämästä asioista ja kaikki on sitten hyvin?

Tuo tietynlainen kasvojen menetys on se pahin ja katumus omasta toiminnasta tuossa tilanteessa.

Todennäköisesti olet ainoa, joka tulkitsee tapahtuneen "kasvojen menettämiseksi". Tuo käsite kuuluu häpeäkulttuuriin, joka on vahvoilla esim Japanissa. Häpeä tunteena on musertava ja siihen liittyy pelkoa ja vihaa. Mielestäsi et riitä ihmisenä ja olet jotenkin vääränlainen (koska et lakannut välittämästä?)

Ei vain ikinä saisi välittää siitä mitä muut sanoo tai ajattelee, vaan luottaa itseensä.

Kuka on kertonut sinulle, että ei saa välittää? Ajatteletko, että ihmiset yleisesti elävät ja menestyvät elämässään nimenomaan siksi, että he eivät ikinä välitä siitä, mitä muut sanovat? Minusta tuollainen "ei välittävä ihminen" kuulostaa henkilöltä, jolla on persoonallisuushäiriö. Todennäköisesti hänelle on haasteellista muodostaa ihmissuhteita ja hänet koetaan itsekkäänä ja kylmänä. On ikävää, jos koet, että vain noilla ominaisuuksilla varustettu ihminen pärjää elämässään.

Edellä joku jo kirjoitti, että ex-pomosi oli kuin "ihan hyvä puoliso silloin kun ei lyö". Miksi ihmeessä sinun olisi pitänyt jatkuvasti sietää tilannetta ja "olla välittämättä"?
 
Millä tavalla tämä on oikea? Kuka on sinulle kertonut, että tämä on oikea tapa? Onko "välittämisen lakkaaminen" mielestäsi jotain keskeistä ihmisyydessä? Uskotko, että ihmiset ylipäänsä vain jotenkin päättävät lakata välittämästä asioista ja kaikki on sitten hyvin?



Todennäköisesti olet ainoa, joka tulkitsee tapahtuneen "kasvojen menettämiseksi". Tuo käsite kuuluu häpeäkulttuuriin, joka on vahvoilla esim Japanissa. Häpeä tunteena on musertava ja siihen liittyy pelkoa ja vihaa. Mielestäsi et riitä ihmisenä ja olet jotenkin vääränlainen (koska et lakannut välittämästä?)



Kuka on kertonut sinulle, että ei saa välittää? Ajatteletko, että ihmiset yleisesti elävät ja menestyvät elämässään nimenomaan siksi, että he eivät ikinä välitä siitä, mitä muut sanovat? Minusta tuollainen "ei välittävä ihminen" kuulostaa henkilöltä, jolla on persoonallisuushäiriö. Todennäköisesti hänelle on haasteellista muodostaa ihmissuhteita ja hänet koetaan itsekkäänä ja kylmänä. On ikävää, jos koet, että vain noilla ominaisuuksilla varustettu ihminen pärjää elämässään.

Edellä joku jo kirjoitti, että ex-pomosi oli kuin "ihan hyvä puoliso silloin kun ei lyö". Miksi ihmeessä sinun olisi pitänyt jatkuvasti sietää tilannetta ja "olla välittämättä"?
Lähinnä tarkoitin, ettei olisi ottanut tuota itseensä, kun aika paljolti sitä, että pomo purki omaa kiukkuaan minuun, eikä täysin minusta johtunut. Keskityin liikaa noihin hänen lyttäyksiin ja unohdin kaiken muun hyvän ympärillä (työn ja muun työyhteisön). Toki nuo tilanteet jää aina muistiin ja alkaa sitten pelätä koska seuraava lyttäys tulee. En tarkoita, että lakkaisi välittämästä kaikesta, vaan lakkaisi välittämästä kusipäistä työelämässä. Pitäisi siis keskittyä välittämään oikeista asioista.

Eihän tuota olisi tarvinnut täysin sietää, mutta olisi pitänyt tuohon puuttua keskustelemalla asiasta. Sitä en tehnyt ja se jää kyllä kaivelemaan ikuisesti. Mutta kyllä tästä joskus vielä yli päästään.
 
Millä tavalla tämä on oikea? Kuka on sinulle kertonut, että tämä on oikea tapa? Onko "välittämisen lakkaaminen" mielestäsi jotain keskeistä ihmisyydessä? Uskotko, että ihmiset ylipäänsä vain jotenkin päättävät lakata välittämästä asioista ja kaikki on sitten hyvin?



Todennäköisesti olet ainoa, joka tulkitsee tapahtuneen "kasvojen menettämiseksi". Tuo käsite kuuluu häpeäkulttuuriin, joka on vahvoilla esim Japanissa. Häpeä tunteena on musertava ja siihen liittyy pelkoa ja vihaa. Mielestäsi et riitä ihmisenä ja olet jotenkin vääränlainen (koska et lakannut välittämästä?)



Kuka on kertonut sinulle, että ei saa välittää? Ajatteletko, että ihmiset yleisesti elävät ja menestyvät elämässään nimenomaan siksi, että he eivät ikinä välitä siitä, mitä muut sanovat? Minusta tuollainen "ei välittävä ihminen" kuulostaa henkilöltä, jolla on persoonallisuushäiriö. Todennäköisesti hänelle on haasteellista muodostaa ihmissuhteita ja hänet koetaan itsekkäänä ja kylmänä. On ikävää, jos koet, että vain noilla ominaisuuksilla varustettu ihminen pärjää elämässään.

Edellä joku jo kirjoitti, että ex-pomosi oli kuin "ihan hyvä puoliso silloin kun ei lyö". Miksi ihmeessä sinun olisi pitänyt jatkuvasti sietää tilannetta ja "olla välittämättä"?
Oon täysin samaa mieltä Sylvin kanssa tässä, nuo ajatukset ettei sais välittää yms syntyy aika luonnollisesti tuommoisessa tilanteessa mutta jos sitä ajattelua jatkaa ja jatkaa, niin lopputulos on oman pärjäämisen kannalta kehno. Seinä on vastassa ennemmin tai myöhemmin.
 
Niinhän se työyhteisössä yleensä menee että sitten pomolta piilossa muiden työntekijöiden kanssa kiroillaan ja haukutaan sitä pomoa joka on vallastansa kusipäistynyt. Ja yleensä se riittää terapiaksi kun haukut saadessaan tietää että työkaverit ajattelevat ”***tu toi on tyhmä” ja kohta porukalla nauretaan sille, joten sitä ei ota itseensä, eikä siitä muodostu mitään julkista nöyryytystä, pikemminkin pomolle itselleen.
Jos tämä mekanismi ei toimi mätämunan vaikutusten minimoimiseen, sitten se työyhteisö ei ole kummoinen tai jos siitäkin huolimatta pomo on niin paha haukkumaan tms että väkisinkin ottaa itseensä, niin sitten täytyy konfrontoida pomo suoraan tai viedä asia ylemmäs.
 
Kuka on kertonut sinulle, että ei saa välittää? Ajatteletko, että ihmiset yleisesti elävät ja menestyvät elämässään nimenomaan siksi, että he eivät ikinä välitä siitä, mitä muut sanovat? Minusta tuollainen "ei välittävä ihminen" kuulostaa henkilöltä, jolla on persoonallisuushäiriö.

Varmaankaan tarkoitus ei ole olla välittämättä mistään tai kenestäkään vaan tarvittaessa pystyä ignoroimaan yksittäiset ihmiset ja asiat, joiden osalta ongelmia ei voi ratkaista mitenkään asiallisesti ja rakentavasti ja jotka eivät ole sen välittämisen arvoisia. Se olisi kyllä erittäin hyvä ja vaikeasti opittava taito, jota olen itse yrittänyt viime aikoina ahkerasti opetella että töissä jaksaisi jotenkin vielä ne pari vuotta, minkä jälkeen voisi olla toivoa isommista muutoksista. Mutta ei ole helppoa.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom