- Liittynyt
- 29.6.2005
- Viestejä
- 9 132
Valitsen vaihtoehdon c, varastat joltain mummolta rolllaattorin ja pöristelet sillä.
Ei huono! Jos käsissä on yhtään puristusvoimaa.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Valitsen vaihtoehdon c, varastat joltain mummolta rolllaattorin ja pöristelet sillä.
Ei huono! Jos käsissä on yhtään puristusvoimaa.
^mullakin on antibioottikuuri, tai siis se on syöty mutta vaikuttaa vielä. Pitää katsella vointia kun pääsen töistä, mutta nyt ainakin tuntuu että olisi treenikunnossa. Lähinnä takaraivossa jyskyttää ensi viikon maanantaina oleva tatska-aika, joka tekee taas melkoisen tauon treeneihin.
Ei sillä, että mulla mitään tavoitteita olisi, mutta kun tykkään syödä :D
Mulla on menny tänä syksynä noi syöntihommatki vähä perseelleen. Sairastellu jatkuvasti ja syöny paskaa, sit elämänrytmi sekasin, syönnit sen mukana... Mäkin tykkään kyl syödä, mut millasta safkaa ni se onkin sit se ongelma :D
Tavoitteeksi on asetettu sellainen Eva Wahlström -kroppa, mutta toden teolla siihen hommaan pääsee varmaan kiinni vasta kun nää asumiskuviot muuttuu radikaalisti.
Asumiskuviot? Mulla ei ole noin kovia tavoitteita, jos nyt omiin vaatteisiinsa mahtuisi. Kesäinen muutto + sairastelu = kiristävät housut, vaakaa en onneksi omista ("hävisi" muutossa). Mä nyt muutenkin treenailen ehkä eri tavoitteilla kuin iso osa muusta Pakkiksesta, kunhan terveenä pysyisi ja ettei liikaa rellota.
Asumiskuviot siinä mielessä, että olis toi perseelle potkija jatkuvasti lähempänä, ollu pirun tehokkaita treenejä kun toinen on ollu päsmäröimässä.
Harmittava totuus on kuitenkin se, että mä muistutan enemmän laihaläskiä pulkannarua kuin mitään muuta. Tämän epäkohdan voisin itsessäni haluta muuttaa ja koska Evan kroppa miellyttää mua ihan pirusti, niin mikä jotten ottaisi sitä tavoitteeksi.
Heh, voi olla, että tuosta on isompi osa korvien välissä kuin peilissä. Mutta pääasiahan on, että itse on tyytyväinen. Mulle on tärkeää, että on jotenkin aktiivisen, terveen ja ryhdikkään näköinen; että huomaa että "tuo tekee jotain muutakin kuin istuu sohvalla", vaikka ei timmissä kunnossa olisikaan.
Mutta totta on se, että treenikaveri on iso juttu. Hemmetin iso. Vaikka se sitten vain tekisikin omia juttujaan.
Se on kumma juttu, että minä pystyn treenaamaan ihan hyvin itsekseni, enkä tarvitse mitään erityistä motivaattoria mukaani.

Sama. En haluaisi treenikaveria vaan hommat sujuu parhaiten kun on napit korvilla ja huppu päässä tuijottaa tauoilla lattiaa keskittyen vain siihen omaan treeniin.Se on kumma juttu, että minä pystyn treenaamaan ihan hyvin itsekseni, enkä tarvitse mitään erityistä motivaattoria mukaani.
Sama. En haluaisi treenikaveria vaan hommat sujuu parhaiten kun on napit korvilla ja huppu päässä tuijottaa tauoilla lattiaa keskittyen vain siihen omaan treeniin.
Tämän nimeen itsekin yleensä vannon, enkä mä joka treenille tartte mitää cheerleaderia. Mä vaan saan itsestäni enemmän irti kun toinen on tsemppaamassa pakkotoistoja ja haastaa laittamaan vielä lisää painoja. Oma korvienväli sanoo "ei enää", mutta kun kaveri sanoo että vielä tulee niin sit tulee. Ja jos ei tulekaan, ei tartte pelätä kuolemista painojen alle, kun toinen spottaa.