Niin voiko joku kertoa minkä takia kukaan maksaa senttiäkään päästäkseen näkemään noita? Puhumattakaan siitä miten jotkut elättää itsensä niiden tekemisellä? (Jotkut erittäin hyvin) Ja eikö näitä pummeja tueta jopa verovaroilla? p
Kuka päättää mikä on hyvää taidetta? Kuka päättää kenestä tulee nero ja kenestä väärin ymmärretty nero? Mitä helvettiä te oikeen näette tossa?
Selittäkää nyt joku.... pliis..
Apurahoista:
Taiteen keskustoimikunta myönsi apurahoja taiteelliseen työskentelyyn taiteilijoille vuonna 2006 seuraavasti:
yhteensä: 11,7 milj.
Kirjastoapurahat – Public lending right grants for writers & translators *
2 584 290
Kuvittajien kirjastoapurahat – Public lending right grants for illustrators
50 000
Näyttöapurahat – Public display grants for visual artists
841 000
Säveltaiteen kirjastoapurahat – Public lending right grants for musicians & composers
120 000
Taiteilija-apurahat – Artist grants **
7 444 440
Taiteilijaprofessuurit – Artist professors
478 030
Valtionpalkinnot – State Prizes ***
225 000
Taiteilijatuki oli valtion menoista 0,04% ja taide- ja kulttuuribudjetista 4,5%. Mitenkään älyttömistä summista ei siis ole kyse. Eri taiteenaloista kuvataiteen osuus oli 18,8%.
Kuvataiteen taiteilija-apurahoja seuraavasti (vuosiapurahan suuruus on n. 15 000,-/vuosi):
5-vuotinen/årigt
kuvanveistäjä Hans Christian Berg, Inkoo
bildkonstnär Ulrika Ferm, Vasa
kuvataiteilija Kaisu Koivisto, Helsinki
kuvanveistäjä, ympäristötaiteilija Kaija Kiuru, Rovaniemi
kuvanveistäjä Irma Laukkanen, Kotka
kuvanveistäjä Matti Nurminen, Helsinki
bildkonstnär Thomas Nyqvist, Helsingfors
taidemaalari Mari Rantanen, Tukholma
kuvataiteilija Charles Sandison, Tampere
kuvataiteilija Anu Tuominen, Helsinki
kuvataiteilija Salla Tykkä, Helsinki
kuvataiteilija Annu Vertanen, Imatra
taidemaalari Pekka Vesterinen, Helsinki
kuvataiteilija Oliver Whitehead, Helsinki
kuvataiteilija Arto Väisänen, Kuopio
3-vuotinen/årigt
taidegraafikko Anna Alapuro, Tampere
bildkonstnär Pamela Brandt, Helsingfors
kuvataiteilija William Dennisuk, Imatra
kuvataiteilija Timo Heino, Helsinki
kuvanveistäjä Sirpa Hynninen, Lappeenranta
kuvanveistäjä Tapani Kokko, Orimattila
kuvataiteilija Heta Kuchka, Helsinki
kuvataiteilija Aaro Matinlauri, Lahti
kuvataiteilija Paavo Paunu, Rauma
kuvataiteilija Pekka Sassi, Helsinki
taidemaalari Petri Yrjölä, Ii
1-vuotinen/årigt
taidemaalari, kuvanveistäjä Antti Arkoma, Helsinki
kuvataiteilija Niran Baibulat, Helsinki
bildkonstnär Margareta von Bonsdorff, Helsinki
taidemaalari Markku Heikkilä, Rovaniemi
kuvataiteilija Samuli Heimonen, Kangasniemi
kuvataiteilija Terhi Heino, Helsinki
kuvataiteilija Sami van Ingen, Savonranta
taidemaalari Marika Kaarna, Porvoo
kuvataiteilija Jarmo Kukkonen, Hämeenkoski
kuvataiteilija Antti Laitinen, Haukipudas
kuvataiteilija Maija Närhinen, Helsinki
taidemaalari Esa Tuomiranta, Punkaharju
kuvataiteilija Kalle Turakka Purhonen, Helsinki
½-vuotinen/årigt
kuvataiteilija Veikko Björk, Helsinki
kuvataiteilija Anni Laakso, Sipoo
kuvataiteilija Visa Suonpää, Turku
kuvataiteilija Patrik Söderlund, Turku
Hans Christian Berg, Mind:
Kaisu Koivisto:
"Teossarjassani Pyydyksiä (teräs, puu, 2006) olen muotoillut sadoista ongenkoukuista erilaisia esineitä. Koukut kiiltävät korumaisesti, vaarallinen kauneus viekoittelee, tekee mieli koskea, vaikka ajatus ihoa uhkaavien terävien esineiden joutumisesta kaulaan, suuhun tai jalkaan kirpaisee. Teoksissa on vahvasti läsnä niiden ihoa pistävä ja kipua tuottava ominaisuus. Tämä koukkujen ominaisuus yhdistettynä erilaisten esineiden muotoihin tuo esineisiin mukanaan uusia ajatuksellisia ulottuvuuksia."
Naisten tanssit, yksityiskohtia:
Tuossa oli tuosta listan alusta muutaman taiteilijan töitä, itse ainakin tykkään. Vierähti tovi kuvia selaillessa, melkein kuvaähky!:D Varsinkin tuollaiset tila- ja ympäristötaideteokset on sellaisia ettei niitä laiteta olohuoneen seinälle tai lattialle. Aika paljosta jäisimme paitsi ilman apurahajärjestelmää.
Nykytaiteessa on vaikea arvioida mikä on "hyvää" ja mikä "huonoa", varsinkin kun ainoana (joskus ei ollenkaan) kriteerinä ei voida käyttää esteettisiä arvoja, miellyttävyyttä. Taiteen tarkoitus ei ole sama kuin viihteen, vaikka näyttelyissä käyminen viihdettä olisikin. Entisaikaan oli paljon helpompaa; maalatun kuvan rooli oli olla mahdollisimman esittävä, todentuntuinen. Valokuvauksen yleistyttyä kuvataide sai uusia muotoja. Katsoja saa itse päättää mistä tykkää tai ei tykkää. Taiteilijoita voi karkeasti luokitella "apurahataiteilijoiksi" ja "myyviksi taiteilijoiksi". Raja on toki keinotekoinen, mutta eroahan noilla on. Myyvä taiteilija tekee sellaista taidetta jota ihmiset haluavat ostaa kotiinsa. Apurahataiteilijoiden työt ovat kirjoltaan hyvinkin vaihtelevia valo- ja videokuvauksesta tila- ja ympäristötäiteeseen. Ja totuttu taulun maalauskin siinä välissä. Taiteilijoiden keskinäinen kilpailu on kovaa; pitää saada näyttelyitä arvostettuihin gallerioihin ja museoihin, kilpailla taidepalkinnoista ja apurahoista.. Jotka taas ovat eri taideinstituutioissa päättävien henkilöiden takana. Myös yksityisiä säätiöitä on jotka myöntävät apurahoja. Taiteilijat on sekava ryhmä erilaisia ihmisiä joilla on eri näkökantoja asioihin. Taiteilijaseurojen sisälläkin. Siten ei voida yleistää taiteilijoita yhtenä joukkiona "jotka nyt tekevät tällaista (käsittämätöntä "taidetta")". Kiasman kävijämäärät ovat ylittäneet odotukset, joten kait siinä nykytaiteessakin jotain ihmiset näkee. Totta kuitenkin on että monella on ennakkoluuloja, eikä näyttelyissä käyminen edes kiinnosta.