Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Juu, mutta nämä kaverit ovatkin sitten pidemmällä aikavälillä nostaneet työskentelykykyään mikä on sitten huomattavasti parempi kuin nuoremmilla vähemmän aikaa harrastaneilla.Lihasmassan kehittäminen tuskin onnistuu läpi elämän, mutta ihmisillä tuppaa tuon liikkumisen tarkoitus muuttumaan noin muutenkin elämän aikana eri suuntaan paremmalta/isommalta näyttämisen sijaan. Luulenpa, että aika moni pitemään reenannut tunnistaa itsestään sen piirteen, että ei ota enää niin isoja paineita treenistä, hosuminen ja sekoilu metodien kanssa katoaa ja asiat sujuu jo sen verran rutiinilla, että kehitystä tapahtuu aivan itsestään, vaikkakin hitaasti.
Voimailulajeissa lukemattomia esimerkkejä siitä, ihan testatuissakin ympyröissä, että kyllä kehittyä voi aivan hyvin pitkälle. Fred Hatfield, paremmin tunnettu nimellä Dr. Squat kyykkäsi 1014lb ME:n sarjaansa 45 vuotiaana. Ipf-raw penkin epävirallinen ME 93kg sarjassa on 47 vuotiaan Dennis Cierin hallussa. Näitä on vaikka kuinka, kun jaksaisi vaan kaivaa.
Mutta voimanosto onkin eri asia kuin bodaus usemmalla tavalla kuin äkkiseltään arvaiskaan.
Laitanpa tänne tällaisen kysmyksen, kun on tullut monta kertaa vastaan näilläkin foorumeilla. Eli monesti huomaa jonkun (iäkkäämmän) kertovan, että on paikat rikki, kun on nuoresta asti harrastanut salitreeniä. Tossa +60 superpappojen threadissa mm. mainittiin, että tuskin ovat pojat junnusta asti treenanneet, kun ei enää noin vanhana paikat kestäisi.
Kokemuksia tai tutkimuksia, mitkä paikat tässä saliharrastuksen parissa sitten iän myötä huononee? Olisiko järkevämpää olla sitten vaan treenaamatta, jos sillä kerran itsensä rikkoo. Onko kyse ollut sitten liian kovasta treenistä, liiallisesta volyymistä tai liian huonosta lihashuollosta?
Kohta mennään siihen, että liikunnastakin saa syövän niin mitähän tässä yhteiskunnassa uskaltaa enää nykyään tehdä!