Nostalgiaa!!!

Heh, tuli elävästi mieleen serkkupoikien kanssa leikityt sotaleikit! Meilläkin oli niitä muovisia sotamiehiä vaikka huru mykke, osa vihreitä, osa harmaita. Nuorimmainen serkuista vaan oli yksi riesa, pureskeli soltuilta päät ihan litteäksi aina kun silmä vältti...

Meilläpäin muuten pyöränräpätit leikattiin jogurttipurkista eikä pahvista, ääni oli vieläkin kamalampi jos mahdollista, puhallusputkilla taasen ammuttiin pihlajanmarjoja eikä herneitä. :D

Sitten vielä yksi ihmeellinen muistikuva: jossakin vaiheessa meidän kylällä oli joka nassikalla lippalakki joka oli nahkainen ja väritykseltään kuin aidon jalkapallon puolisko, kuollaksenikaan en muista mistä niitä saatiin. Onko muualla ollut samanmoisia kapistuksia? :rolleyes:

Ai niin, commodore 64:n peleistä Giana Sistersin lisäksi parhaiten on mieleen jäänyt ensimmäinen Leisure Suit Larry joka oli mukamas jännittävän "pikkutuhma"... ;)
 
Mä muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän (ei se ihan eilen ollut) kun parhaankaverini kanssa pelattiin Giana Sistersiä ja Bubble Bobblea, C 64:lla. Jos ei muuta niin on ainakin tietokoneet ja pelit muuttuneet niistä ajoista.
Hiustyylejä ja pukeutumista en edes halua muistella...
 
Joskus 70-luvun lopulla hommaattiin kotiin ensimmäiset videot. Olivat semmoiset kolmiosaiset SABA-merkkiset, joista yhdessä osassa oli viritin, toisessa itse nauhuri ja kolmannella pysty jotenkin ajastamaan ohjelman nauhoituksen. Jokainen osa oli vielä todella iso ja kaukosäädintä ei tietenkään ollut, eikä ollut kuvakelaustakaan. Nauhoitus tapahtui semmosilla helvetin raskailla napeilla painamalla pohjaan Play ja Record-napit yhtaikaa. Joillakin kavereilla oli myös BETA-videot, koska siitä piti tulla se yleisempi standardi. Niissäkin kaukosaadinkin oli johdon päässä. :D
 
nevahood sanoi:
.. vieläkin muistan gianna sistersin, commandon yms. legendan musiikit vaikka unissaan...
Click to expand...

Yks asia on vaivannut mua läpi vuosikymmenien hikisten ja unettomien öiden. Mites tuo Giana Sistersin loppuratkaisu toimi, sitä jauhettiin tuhansia kertoja mutta peli seisahtui siihen ihme korokehässäkän kohdalle. Pommin siinä sai vielä räjäytettyä mutta thats it. Oliko siihen joku jippo vielä että sais jotain fanfaareja gianalle lopuksi? :offtopic: :wanha: :anssi:
 
Mustanaamio sanoi:
Ala-asteella kaikki pojat myös lukivat G.I Joe lehteä. Se musta ninja oli aivan kuningas siinä. Esiintyi vaan tosi harvoissa lehdissä.
Click to expand...

Tän mä muistan hiton hyvin. Jostakin sain silloin hankittua ne ihan ensimmäiset Suomessa ilmestyneet numerot ja ne pitäisi olla vieläkin tallessa, kuten muutama täysi vuosikertakin. Niitä luettiin aina uudelleen ja uudelleen. Pitäs varmaan lukea ne taas joskus ja muistella vanhoja...

Mukava muutenkin lukea mitä parin vuoden sisään saman ikäiset on tehneet, ihan samoja juttuja tuntuvat olevan.

Ja toi Miken mainitsema pahvilätkä pyörän pinnojen välissä oli kyllä todella kurko homma! Ja se keuliminen, sitävarten oikeen "viriteltiin" niitä pyöriä, että pystyi keulimaan paremmin ja pidemmälle...oi niitä aikoja...
 
sgege sanoi:
Nykyään elämästä puuttuu se lasten spontaanius ja kyky nauttia mitä yksinkertaisimmista asioista.
Click to expand...

:lol2: Sanoo sgege, 17v. Usko pois, sun tulee vielä ikävä noita 17v-aikoja..

T. uga, 27v, joka joskus vielä ikävöi näitä 27v-aikoja. :jahas:
 
PMLats sanoi:
No kyllä mun lapsuudenkodissa vaan oli pyöritettävä puhelin ja telkkarissa ei ollut kaukosäädintä.
Click to expand...

:jahas: Mulla oli vielä vuosi sitten telkkari jossa ei ollut kaukosäädintä. Toisen nostalgia on toisen arkea, vissiin.
 
uga sanoi:
:jahas: Mulla oli vielä vuosi sitten telkkari jossa ei ollut kaukosäädintä. Toisen nostalgia on toisen arkea, vissiin.
Click to expand...

Meillä on kotona vieläkin tommonen pyöritettävä puhelin ja kummassakaan telkkarissa ei ole kaukosäädintä. On se kiva olla köyhä :jahas:
 
Pentuna.. muistan ku ukko osti meille lähiön (asuttiin armeijan kämpissä) ekan väri tv:n. Naapurit kävi sitä ihmettelemässä, tais olla salora ja näky 1 kanava. Ukko oli tekniikan ihmelapsi ja sai viriteltyä vielä kakkosen, joka näkyi tosi lumisateisena. Lempparisarjojani oli kuuden miljoonan dollarin mies, avaruusasema alfa ja näkymätön mies. Tää oli siis 70-luvun loppupuolta.
Armeija alueella ku asuttiin nii leikit oli sen mukaisia, oltiin kaiken maailman sotaleikkejä. Joskus jopa jousipyssyillä. Kerran yks kaveri ampu mua nuolella ottaan. Niiden nuolien päissä meillä oli yleensä rynkyn hylsyjä. No päähän tuli tietenki kunnon reikä ja verta tuli sikana. Joskus oltiin porukalla hulluja joukkopainimatseja eli meitä oli varmaan 10-20 tenavaa ja sitten kaikki paini kaikkia vastaan --> tervettä hommaa. Sit ostettiin mattopommeja eli papatteja ja kiinareita. Suurinta hubaa oli räjäytellä niitä koottavia lentokoneita paskaksi. Muistan kerran ku yhden kaverin valtavan upea lentävä linnoitus koottava pantiin täyteen kiinareita, ja mahtavan räjäytyksen myötä kone meni ihan shitiksi. Koneen omistajalla tuli liikutuksen kyynel katsellessaan entisen koneensa jäännöksiä. Näistä kiinareista muistu mieleen yks hauska tapaus, ku yks meitä noin 3 vuotta vanhempi paskapää otti yhen meistä kiinni (en ollut minä) ja heitti rääpäleen isoon roskapönttöön ja kiinari perään, jonka jälkeen paskapää istui kannen päälle. Pam, kansi auki ja pöntöstä nousi valtava savupilvi ja suoraa huutoa huutava rääpäle.
80-luvun alku meni murkkuiässä, ja kuvioon tuli kaljanjuonti, paikallisessa diskossa (valistustalo eli valsa) pörrätessä ja kivekset laskeutuivat --> vastakkainen sukupuoli alko kummasti kiinnostaa. Musiikkimaku muuttui jossain vaiheessa hitusen hevimpään suuntaan: Whitesnake, rainbow, Van Halen, ACDC, jne... No joo, 80-luku oli upeeta aikaa, ei voi ku kaiholla muistella. Nyt sitten väännetään duunia tukka putkella, maksetaan vitun veroja, maksetaan vitun asuntolainaa, vaihdetaan vaippoja... no niin ja taas mennään.. vaihtamaan vaippoja.. on tää hommaa..
 
Tuo puhelin, josta numerot valittiin rengasta pyörittämällä oli lapsuuden arkea. Siinä kesti hyvän tovin, kun pitkää numeroa valitsi (varsinkin jos siinä oli paljon ykkösiä ja kakkosia) ja odotti aina, että numerovalitsin pyörii takaisin alkuun.
Luokkabileet ala-asteella olivat myös todella ikimuistoisia. Siellä soi mankasta sulassa sovussa Waspit, Twisted Sistersit ja Samantha Foxit samalla kun rouskutettiin sipsejä ja hörpittiin limua (kovimmat jätkät joi kaupan limusiideriä).
 
AnaMaki sanoi:
Siinä kesti hyvän tovin, kun pitkää numeroa valitsi (varsinkin jos siinä oli paljon ykkösiä ja kakkosia) ja odotti aina, että numerovalitsin pyörii takaisin alkuun.
Click to expand...
:offtopic: Eikö numerot olleet juuri toisinpäin? Oman käsitykseni mukaan yleinen hätänumero muuttui 000:sta 112:seen sen takia, että 112 oli nopeampi valita, koska 1 ja 2 oli ekana siinä. Käsitykseni saattaa tietysti olla :kakka: ja puhelimiakin oli varmaan erilaisia..Mutta meillä on vieläkin veivauspuhelin :rock: ja siinä 1 ja 2 ekana.
 
Lipsil oli huulirasvaa, mutta päärynä-Lipsi oli nannaa. Niitä meni parhaassa kesäpäivässä useampi. Mac-mehujää oli kanssa pop, oliko se jotain appelsiinikolan makuista? Kuitenkin sisälsi varmasti kaikkea mitä kasvava lapsi tarvitsi...

Sitten ala-asteikäsenä saatiin Suomeen ekat Nintendot, enkä tarkota mitään pelikonsoleita vaan ne legendaariset nestekidenäyttöset Game&Watch-pelit. Viikkorahojaan joutu säästämään jonkun aikaa, että yhden pelin sai hankittua. Jollain hevostelijoilla oli niitä kaksiruutusia, kuten Donkey Kong, mutta mulla vaan yksiruutunen Snoopy Tennis. ;(

Tässä threadissä on tullut kyllä paljon tuttua, räpättimet, puhallusputket+herneet, pyöritettävä harmaa lankapuhelin, papatit...niin, tuolloinhan ei ollut mitään kieltoja ilotulitteiden käytön suhteen kuten nyt. Ai niin ja nallipyssyt! Sellasia en ole nähnyt lapsien leikeissä enää aikoihin, lieneekö joku direktiivi kieltänyt nekin. Niitä oli kahta mallia, sellasella revolverimaisella panoskiekolla ja toinen, missä paukut oli paperisella rullalla. Niitä paperisia paukkuja oli nuorempien lapsien ihmetykseksi hienoa paukutella esim. betoniseinää vasten sormilla. Ja mustat näpit haisi ruudille... ;)

-m
 
jänkäkoira sanoi:
:offtopic: Eikö numerot olleet juuri toisinpäin? Oman käsitykseni mukaan yleinen hätänumero muuttui 000:sta 112:seen sen takia, että 112 oli nopeampi valita, koska 1 ja 2 oli ekana siinä. Käsitykseni saattaa tietysti olla :kakka: ja puhelimiakin oli varmaan erilaisia..Mutta meillä on vieläkin veivauspuhelin :rock: ja siinä 1 ja 2 ekana.
Click to expand...
Jep. Olet oikeassa, muistin tuon juuri väärin päin, kun ei ole aikoihin tarvinnut enää noita veivailla. Eli nollien ja ysien kelautumistahan sitä aina sai odotella.
 
Telkkarista tuli Pätkis.

Fillareissa oli pitkät satulat ja tietty räpättimet ja pinnoihin laitettavat neonväriset kuulat jotka kilisi kun ne liikkui pinnaa pitkin painovoiman vaikutuksesta. Ja BMX-pyörät oli muotia jossain vaiheessa.

Pipossa oli sellanen pään kokoinen tupsu, ja kovilla jätkillä oli moonbootsit ja baseballtakki. Ja Levikset piti olla, nimenomaan aidot eikä mitkään feikit.

Poliisit ajo Saabilla, ja oliko niillä nahkatakit? Lanssit oli niitä isokoppisia farmarimersuja.

Kaikenlaista, huhhuh.
 
uga, en tiedä sinusta mutta en jaksa lähteä ulos vaan siitä ulos menemisen hienoudesta vaan pitää olla joku syy, ennen mentiin ulos ja sitten säädettiin niin kauan että jotain sattui tai tuli pimeää.
 
Back
Ylös Bottom