Puhallusputkisodat! Vertailtiin kavereiden kesken, kellä on suorin ja paras äidin hengarista irrotettu putki (joskus piti tosin tyytyä koiranputkeen :D ). Pulloja kerättiin tai vähillä viikkorahoilla ostettiin kuivattuja herneitä ammuksiksi, jota ennen tietenkin oltiin ammuttu ruokakaapista kaikki herneet, mistä äiti ei oikein tykännyt. Jos herneitä ei ollut, niin pihlajanmarjoja tai puolukanraakileita pahimmassa hädässä käytettiin ammuksina. Viimeisiä kertoja olin pikkuveljen ja kavereidensa kanssa muutama vuosi sitten puhallusputkisotasta. :D Nyt ollut mielessä, että pitäisi kokeilla parin kaverin (molemmat diplomi-insinöörejä, noin kolmekymppisiä, toinen perheen isä jo) ja pikkuveljen kanssa airsoftia, mikä ei ole mitään muuta, kuin aikuisten versio puhallusputkisodista. :lol2:
Ritsoja piti kanssa jossain vaiheessa rakennella vaikka minkälaisia. Pienimpiä olivat hiuspinneistä (ja taas äiti oli "hyvillään", kun ei löytynyt hiuspinnejä enää :D ) väännellyt miniritsat. Niillä ammuttiin rakennustyömailta kerätystä räjäytyslangasta (ohutta rautalankaa muovipäällysteellä) uuksi väännettyjä piksejä (niiksi me ainakin niitä kutsuimme). Sitten oli normiritsa, johon haettiin romuttamolta muutaman sentin pituisia harjateräksen pätkiä deluxeammuksiksi, muuten käytimme ihan vain pikkukiviä. Sitten erään kerran löysimme jostain tiepuomin toisessa päässä olevan Y:n muotoisen palkkihäkkyrän. Sehän piti haudata kärki edellä maahan ja väsätä pyörän sisuskumista siihen semmoinen ritsatykki. :D Sillä lensi nyrkin kokoinen kivi semmosen pauttiarallaan sata metriä (tai pikkupoikana tuntui, että paaaaljon pitemmällekin, mutta tod.näk. oli enintään sata metriä). Onneksi ei osuttu yhteenkään lehmään, pellolle kun sillä ampuilimme. Ja tyytyväinen saa olla, ettei sattunut mitään pahempaa noilla ritsoillakaan ampuessa.
Ja entäs sitten minisukset? Vaikka äiti kieltäytyi niitä mulle ostamasta (järkevästi), niin säästää kituutin viikkorahoista ja ostin sitten itse. Ihme oli, ettei niillä saanut itelleen mitään vauhdinhurmaa eikä mustelmia kummempia aikaiseksi, sen verran typerää ja hullua oli meininki ne jalassa välillä.
Entäs sitten kiikkupolttopallo? Siinä meni polttajana tsiljoona kertaa hermot, kun isommat pojat ilkkuivat kiikuista. Sitten hieman myöhemmin, kun opin, ilkuin itse ihan yhtä paljon sieltä kiikusta polttajille, jotka eivät meinanneet saada ketään poltettua. Oi niitä aikoja! :D
Tuntuu aina yhtä hullulta, kun nykyään näkee pikkulapsia hiekkalaatikolla pyöräilykypärä päässään leikkimässä. Kun ite olin pikkuipana, ei kellään tullut mieleenkään käyttää mitään kypärää edes pyöräillessä, saati sitten leikeissä ja kun pieniä kolhuja tuli, oppi niitä varomaan ja kunnioittamaan vauhtia ja vaaraa. Tämmösten kolmikymppistenhän oisi pitänyt moneen kertaan vähintään teloa ittensä pahasti tai kuolla, jos kaikki vaarat, mistä kukkamekkotädit yms. nykyään varottelevat. Kauheen isoja merkkarinlätysköjäkin silloin jäystettiin (maksoivat tosiaan halvimmillaan sen viisi penniä, parilla markalla sai jo iiiison pussin).
Minä en jotenkin ikinä mihinkään keräilyvimmaan innostunut, mikä lie, mutta 1980-luvun musiikista nostalgiaa herättävät kyllä esim. nimet WASP, Twisted Sister, Anthrax, Metallica (ei jaksa mustan levyn jälkeisiä tuotoksia yhtään kuunnella), Kreator ja Slayer.
Joo ja ainiin! Nostalgiaa herättää kans wanhat piirretyt animaatiot. Kaikki ne itä-saksalaiset, puolalaiset tai ihan vaan YLEn tuotantoa olleet tod. kälysen oloset sarjat näyttävät niin hellyttäviltä nykyään, kun joskus tulee uusintoina. Hermitin mainitsemat Käytöskukkaset ja Kössi Kenguru ovat hyviä esimerkkejä noista. Hingun ja Vingun lisäksi siinä oli Suursyömäri ja joku aina juonikas lintu (olikohan varis vai pöllö vai mikä?).
. Ihmemies Macgyveriä olis kiva nähä pari jaksoa, se oli niin perkeleen kekseliäs :D
. tohtori Sykerö rulettaa edelleen.
